Minun mieleni on ollut alhaalla ja sitä myöten kirjoitusintokin hakusessa. Tähän on ollut syynä suhteen päättyminen lelun kanssa. Vaikka omaan mielestäni hyvän resilienssin, mikä auttaa ottamaan askeleen elämässä eteenpäin, niin kuitenkin olosuhteista johtuen olen käynyt paljon pohdintoja elämän raadollisuudesta.
Kuitenkin olen ottanut varovaisia askelia eteenpäin kevään aikana. Olen raapustanut deitti-ilmoituksenkin ja käynyt syömässä muutaman jäätelön kivassa seurassa. Hauskana välihuomiona, niin en ole koskaan tainnut löytää seuraa deitti-ilmoituksella, vaan aina olemalla itse aktiivinen, mikä onkin oiva aasinsilta kohti Pirkkoa.
Ensimmäinen muistikuva Pirkosta lienee jostain 15v takaa. Meillä on yhteistä ammatillista taustaa ja aina välillä sen myötä olemme tavanneet koulutuksissa, konferensseissa, illanvietoissa, tms. Ensimmäisistä tapaamisistamme muistan kuvittelevani meidän painivan vähän eri sarjoissa, mutta syy tunteeseeni lienee se, etten tuntenut häntä.
Kului vuosia edellisessä tunteessani ja näimme silloin tällöin vuositasolla. Tuli korona ja menikin, jonka jälkeen tapasimme vähän eri kulmasta. Tämä siitä syystä, että Pirkolle oli tullut ero ja kuten eron jälkeen usein käy, saattaa alkaa vähän vauhdikkaampi vaihe elämässä. Muistan noin kahden vuoden takaa ensimmäisen keskustelun, missä jollain tavalla kytkeydyimme toisiimme ja yhdistävä puheenaihe oli deittailu. Olin aivan äimän käkenä kun Pirkko selitti kahvipöydässä kuinka hänelle ei ole mitään hajua miten nykypäivänä löydetään seuraa. Hän ei edes tuntunut tietävän mikä on Tinder ja pienen haastoni jälkeen kuulin, että hän ei käytä myöskään mitään somea. Muistan miettineeni kuinka pullossa elänyt joku voikaan olla? Enpä arvannutkaan silloin kuinka syvällä. ;-)
Minulla tuntuu olevan kunnon nepsyn tavoin melkoisen tarkka (kinky)tutka. Olisikohan ollut pari vuotta sitten kun olimme Pirkon kanssa samassa iltatapahtumassa. Keskustelumme kääntyi musiikkiin ja pian siihen kuinka hän kertoi olevansa menossa katsomaan samana iltana erästä artistia. Koska musiikkimakumme on totaalisen erilaista, niin en edes tunnistanut artistia joten Pirkko kaivoi kännykästään kuvan tokaisten samalla "Kato kuinka porno". Minä taisin vastata jotain, että minun maailmassani tuossa kuvassa porno on kaukana ja että artistit nyt näyttävät siltä miltä markkinavoimat haluavat sen näyttää. Pirkko tyrkytti minulle kuvaa uudestaan ja yritti muuttaa mielipidettäni leikkisästi. Lopulta taisin tokaista varovasti, kuvaan nojaten, että "taidat tykätä myös naiskauneudesta?". Mihin Pirkko tokaisi, että "Joo, mutta kokemuksia nolla, enkä edes tiedä miten asiaa voisi lähestyä?"
Tästä lähtien aina kun törmäsimme tökin Pirkkoa henkisesti ja hän näytti asiasta nauttivan. Saatoin kysellä miten deittailu sujuu, onko polulle eksynyt kivoja kokemuksia tai jopa naisia, mutta yleensä aina vastaus oli tyyliin "ei minulle koskaan mitään tapahdu". Olisikohan ollut viime kesänä eräässä tilaisuudessa missä osuimme kaksin samaan pöytään. Minä kaivoin tikun mielestäni, tökkäsin Pirkkoa ja kysyin että "kuka tässä tilaisuudessa saa huomiosi?". Pirkko oli heti täysillä leikissä mukana ja kertoi että on aina viehättynyt isoista miehistä ja taisi leikkisästi osoittaa huomionsa eräseen yhteiseen kollegaan ja ehkä myös minuun (arvelin). Taisin esittää jonkun vastakysymyksen vielä aiheesta, mutta muistan kuinka keskustelun jälkeen henkinen kinkylamppuni vilkkui vihreää.
Samana iltana, noin 15 vuotta ensi tapaamisemme jälkeen laitoin Pirkolle viestin. Motiivini viestille ei ollut uida Pirkon pöksyihin ja en edes silloin kuvitellut meillä voivan olla tarpeeksi yhteistä. Kuitenkin olen aina kokenut tärkeäksi kertoa noviiseille tästä maailmasta ja toivoa että näin tehden hän voisi ohittaa muutamat karikot. Sitä paitsi Pirkko on todella mukava ja kiva. En halua kaivaa alkuperäisiä viestejämme, mutta muistaakseni kerroin, että minulla nyt joku valo vilkkuu ajatuksissani ja voisin kertoa itsestäni jotain, mikä taasen voisi johtaa meidän keskustelut uusille urille. En oikein tiennyt millaista vastausta osasin odottaa, sillä oikeasti en tuntenut tässä vaiheessa Pirkkoa kuitenkaan oikein yhtään, mutta intuiitioni on harvoin jos koskaan väärässä. Hänen vastaus oli suunnilleen "totta hitossa haluan kuulla".
Ehkäpä tästä hetkestä alkoi syvempi ystävyytemme, mikä perustuikin aivan muihin asioihin kuin ammatilliseen minäämme. Kerroin varovaisesti mitä olen ja että minulla on vahva tunne hänellä saattaisi olla kiinnostusta aihepiiriin. Siitä hetkestä pato alkoi murtumaan ja sain vahvistuksen että kinkykelloni on yhä iskussa. Sain kuulla Pirkon elämäntarinaa ja seksuaalista maailmankuvaa, mikä oli kyllä yllättävän laajaa ottaen huomioon hänen historiansa. Toisaalta hänen seksuaalisuutensa tuntui olevan erittäin paljon hänen uskomattoman mielikuvituksen varassa roikkuvaa "runkkumatskua". Pirkko oli hyvin innoissaan kuulemassa mitä minulla oli tästä maailmasta kerrottavaa. Muutamien kauniiden ja mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen kysyin olisiko hän valmis kuulemaan minusta vähän isomman palan. Hänen vastauksen arvannette?
Linkkasin hänelle blogini ja sitten se pato taisi mennä palasiksi. Hän tuntui ahmivan tarinat ahnaasti mutta ihanan rauhallisesti. Sain useita viestejä, missä hän ihmetteli että onko nämä oikeasti totta? Onko tällaisia ihmisiä oikeasti? Sinä Peikko, oikeasti!!! Hän kertoi mielikuvituksensa tempaavan hänet mukaan teksteihin, missä hän tuntee kosketukset, hajut, tunnelman ja ihan kaikki. Peikko mun pillu sykkii koko ajan kun luen näitä. Hauskin viesti taisi olla se, missä hän kertoi lukeneensa saman tekstin neljä kertaa putkeen ja käyneensä runkkaamassa suihkussa joka kerran jälkeen.
Huolimatta tekstien vaikutuksesta häneen, haluan mainita että omalta osaltani koin olevani ainoastaan kiltti Daddyhkö kaveri, joka opastaa kaveria kinky maailmaan. Sanat ovat vain sanoja ja oikea maailma on jossain muualla. Kävimme monia keskusteluja aiheen ympärillä, mistä aika harvat olivat juuri sitä itseään. Puhuimme paljon kinkyskenestä, turvallisuudesta, seksuaalisuudesta, valtasuhteista, ilosta, nautinnoista ja ennen kaikkea elämästä. Kaikesta tästä johtuen ystävyytemme syveni, mutta se säilytti sen hulluuden ja hauskuuden mikä siinä oli aina ollut mukana.
Noin kuukausi sitten päädyimme ensi kertaa kahville ihan kahdestaan nenätysten. Tarkoituksenamme oli vastata yhteen kysymykseen, uhka vai mahdollisuus? Vaikka molemmat olimme sinkkuja, niin totesimme että kesähäitä ei ole tiedossa, eikä edes seurustelusuhdetta. Mutta mitäpä jos tämä menttorointini siirtyisi sanoista tekoihin? Lähdimme kahvilta vastaus taskussamme...
