Täydellistä elämää

Olen ollut hieman hämmästynyt siitä, että emme ole saaneet blogista yhtään negatiivista palautetta, eikä sillä, että edes sitä kaipailisimmekaan. Ehkäpä enemmän olen ollut hämmästynyt kuitenkin niistä viesteistä, joissa kerrotaan, että me elämme täydellistä elämää, suhteemme on täydellinen ja ”miten niin teiltä puuttuu onni, teillähän on kaikki?” Tietäisittepä vaan…

Tämä blogi on kertonut pitkälti  tarinaansa D/s –matkastamme, ja uskon että se sellaisena tulee jatkumaankin. Se kapea putki, joka elämästämme näkyy tämän blogin kautta, on onnistunutta ja elämämme leikkiessämme saattaa monesti olla lähellä ”täydellistä” ja ”onnellista”, vaikka nuo melko vahvoja sanoja ovatkin.

Elämä on kovin monimuotoista, ja monet (ehkäpä jopa ihan kaikki) asiat vaikuttavat kaikkeen. Esimerkkinä nyt vaikka Peikko, joka on monilta ansioiltaan kovin ei-peikkomainen. Hän miettii paljon, tahtoo paljon hyvää lähelleen, pelastaisi ympäristönsä jos pystyisi, ja ainakin miettii keinoa, miten tehdä se. Välillä näitä asioita jumittaessaan hän karkaa todellisuudelta jopa melko syvällekin, ja sieltä hän ei palaa takaisin sormea napsauttamalla. Peikko on myös todennut että blondi toimii samalla tavalla.

Peikon ja blondin taustat ovat kovin erilaiset. Voisi yrittää sanoa, että Peikko on metsän asukki, jolle heimonsa hyvinvointi ajaa jopa liiankin usein ohi kaikesta muusta. Tästä syystä Peikko on viime aikoina kävellyt lempipuronsa viereen ja kurkkinut, millainen kuva vedestä heijastuu. Blondi taas on metropolin asukki, jolle palvelut ja ruoka täytyvät olla saatavilla helposti ja kädenkäänteessä. Blondi on joutunut paljon miettimään sopeutumistaan Peikon boheemiin elämäntapaan, ja siksi katsellut itseään isosta seinäpeilistään.

Onneksi kumpikaan ei ole juro eikä jätä kissaa pöydän alle. Kumpikin haluaa keskustella ja viedä suhdetta eteenpäin. Me emme tappele tai korota ääntä, mutta kumpikin tietää, että oma paha olo on pystyttävä pukemaan sanoiksi. Kumpikin uskoo siihen että ongelmat voidaan ratkaista jos halua ja ymmärrystä löytyy.

Täydellistä elämää ei ole olemassakaan mutta onnellinen kyllä. Tänään juuri puhuimme siitä, että onnellisuus ei tule onnistuneesta leikistä, kesälomasta tai vaikka yhteenmuuttamisesta. Tai kyllähän se noistakin tulee mutta vaan hetkeksi. Todellinen onnellisuus tulee jostain ihan muualta ja se vaatii töitä.

Blondi: Olemme pari viime viikkoa uiskennelleet Peikon kanssa melko syvissä vesissä. Olemme kyseenalaistaneet suhteemme. Keskustelleet sen toimivista puolista ja ei niin toimivista puolista. Arjesta ja arjen haasteista. Siitä, miten säilyttää leikkimieli ja dynamiikka rankankin arjen keskellä.

Mitä enemmän arjessa on haastetta, sitä enemmän kaipaan jämäkkyyttä, rajoja ja paikkani näyttämistä. Peikko alkaa myös ymmärtää tämän. Uskaltaa ottaa sitä roolia, joka hänelle luontaisesti kuuluu. Ohjata arkeani, mutta ei elää sitä minun puolestani.

Nyt vaikuttaa siltä, että peiliin tuijottaminen puolin ja toisin on kannattanut. Arki voi taas jatkua. Tunnemme toisiamme taas vähän paremmin. Ymmärrämme toisen toimintapoja ja motiiveja. Menneisyyden painolastia. Sitä, mitkä kaikki asiat mihinkin vaikuttavat. Sitä mikä toiselle on tärkeää ja miksi.

Elämä on.

Blondi: Yksin suihkussa

Peikko piiskaili minua hyvän tovin. Testailimme legendaarista Mustaa Kostajaa, jonka eräs pervoystävämme on omin käsin tehnyt. Piiskan tai oikeammin sanottuna lyömävälineen - sen verran kunnioitusta herättävä tuo kapine on - nimi syntyi sattumalta eräällä pervoklubilla, kun leikkimielisessä piiskaohjelmanumerossa esiteltiin erilaisia välineitä. Illan juontaja vetäisi hatusta, että tässä meillä onkin sitten seuraavana testattavana Musta Kostaja. Ja legenda oli syntynyt. Mustan Kostajan lanseeraustilaisuudesta voitte lukea Tetriksen blogista.

Itse pidin välineen tasaisesta pinnasta ja isosta lyömäpinta-alasta. Kipeää se toki teki, mutta ei sietämättömällä tavalla koska lyöntivoima oli räätälöity kipukynnykselleni, jonka Peikko tuntee erittäin hyvin. Peikolla on tullut tavaksi viimeistellä pidempi piiskaus kapealla Bastardolla - toistaiseksi vain yksi kaunis, mutta erittäin kivulias viilto takapuoleen. Väline rikkoo aina ihoni, halkaisee takapuoleeni kauniin punaisen verisen juovan, joten kovin paljon kerralla sitä ei voi käyttää. Pidän itse siitä ajatuksesta, että minut on merkitty kauniisti tarkoin harkittuun paikkaan.

*****

Leikin jo rauhoituttua päädymme yhdessä suihkuun. Piiskauksen jälkeisillä ylikierroksilla kun kävin, niin ei haluamisestani tullut mitään loppua. Peikko lykkää minulle lelun käteen. Haluatko vielä itsellesi yhden? Puristan lelua suihkussa tiukasti sylissäni. Mutta en mä voi kulta leikkiä, jos sä katselet. No, mä kuivaan itseni ja jätän sut tänne. Laskeudun suihkukopin lattialle kyykkyyn.Valutan itseni kyykystä istumaan lattialle. Selkä harmaata savulasia vasten, jalat haralleen siten että kantapääni ovat vastakkaisen seinän kaakeleissa. Tuttu asento, jossa olet leikkinyt itselleni sadat orgasmit. Tumma savulasi luo minulle illuusion yksityisyydestä. Odotan. Peikko kuivailee itseään hitaasti, mutta lähtee lopulta.

Väännän käsisuihkusta suihkupään irti ja suuntaan vesisuihkun klitorikselleni. Laitan lelun sisääni. En mieti mitään. Vie jonkun aikaa, ennen kuin nautinto tulee. Leikin rauhassa ja maltan nautiskellakin, koska olen lauennut jo monta kertaa Peikon toimesta. En sensuroi ääntelyäni. Tiedän, että Peikko kuulee minut ja tilanne on järkyttävän kiihottava. Laukean ääneen huutaen. Kuten aina.

Nousen lattialta heikoin jaloin ja pesen itseni. Peikko makoilee sängyllä hymyssä suin, ja minä katselen nurkkiin ja lattiaan. Hymyilen puoliksi nolostuksesta, puoliksi tyytyväisyydestä. Pystyin johonkin, mihin en olisi koskaan uskonut pystyväni.

Musta Kostaja, Bastardo ja lempilelu

Puemme vaatteet päälle ja lähdemme syömään lähikorttelin viihtyisään ravintolaan. Ravintolassa iskee väsymys, kun endorfiinit laskevat. Olen unenomaisessa tilassa, enkä tahdo jaksaa istua tuolilla. Olo on kuitenkin jotenkin nautittava, koska minun ei tarvitse jaksaa muuta kuin syödä ja nauttia. Ravintolasta suuntaan suoraan kotiin. Sänkyyn ja peiton alle. Jäsenet lyijynraskaina. En kuitenkaan nuku, vaan mieleni pyörittelee mukavalla tavalla juuri tapahtunutta. Nousen ylös reilun tunnin kuluttua, keitän pannullisen espressoa ja yritän heräillä.

Olen oppinut sen verran itsestäni pervourani aikana, että intensiivisemmän piiskauksen jälkeen minusta ei ole enää samana päivänä mihinkään. Euforia kestää puolisen tuntia, mutta sen jälkeen en ole toimintakykyinen. Kroppa ei toimi, pää ei toimi. Kun välittäjäainetasot laskevat, minusta tulee hajamielinen zombie loppupäiväksi. Osaamme jo huomioida tämän leikkiessä. Jos tiedossa on joku meno, leikimme muulla kuin piiskalla.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä kanssapervoilta, jotka olette piiskauksen ottavana osapuolena, että millainen teidän jälkitilanne piiskauksen jälkeen on. Väsynyt? Energinen? Mitä mielessä tapahtuu? Entä kehossa?

*****

Toiset kasvot (Peikko kertoo)

Piiskauksen ja usean orgasmin jälkeen blondi kävi vielä järkyttävillä kierroksilla, ja ideoin viimeisteleväni hänet käsisuihkulla ja sormilla. Suihkuttelu on yleensä jättänyt hänet haukkomaan happea suihkun lattialle, ja nyt sellaiselle oli selvä tilaus.

Astuessamme suihkukoppiin painoin blondin selän seinään, pyöritin suihkuletkun irti suihkuosasta ja suuntasin veden hänen klitorikselleen. Toisen käden muutamat sormet upotin hänen sinäänsä. Blondi oli hyvin herkkänä, ja pyysi lupaa itse käyttää letkua, johon suostuin, ja viimeistelin häntä sormillani. Pian hän laukesi kaareutuen voimakkaasti päälleni.

Kun blondini oli hetken haukkonut happea kysäisin, että onko nyt paikat puhtaat, ja vein suihkun ja käden vielä blondin haarojen väliin. Blondin kierrokset nousivat samantien punaiselle, mutta tällä kertaa leikin vain hetken, jonka jälkeen pesin itseni.

Ojensin suihkun blondille, ja noustessani pois suihkukaapista huomasin blondin lempilelun lavuaarin reunalla. Nappasin sen, ja raotin vielä suihkukaapin ovea.

- Haluaisitko leikkiä vielä tällä?

Jätin tahallaan kertomatta sen enempää.

- Juuh, sain hennon vastauksen.

- Ole hyvä, sanoin ja ojensin lelun

Blondi otti lelun vastaan hämmentyneenä. Tiesin, mitä pian seuraisi, mutta olin kuin en ymmärtäisi.

- En mä voi jos sä olet siinä...

- No mä tässä kuivattelen ja pian lähden

En pitänyt kiirettä. Blondi sivusilmällä katseli kuivattalemistani, hiusten kampaamista, dödöä kainaloon ja pientä lisäkuivattelua. Sillä välin blondi oli valunut suihkukaapin seinää alaspän (selvästi tottuneesti), asetellut jalkansa (selvästi tottuneesti) ja viritellyt suihkua (selvästi tottuneesti). Minua hän ei kuitenkaan katsonut. Oli aika poistua.

Myöhemmin oli monella tavalla kiihottavaa kuunnella "ulkopuolisena" blondin ääntelyä. Tämä aiheutti paljon aatoksia, joihin palaan varmaan joskus.

Hiukan ennen lähtöämme syömään sain ylpeän tytön viereeni, joka ylpeänä esitteli viirua takamuksessaan ja kaakelikarttaa selässään.

Blondi: Vuosi täynnä pervobloggarin elämää

Huomasimme tuossa muutama päivä sitten Peikon kanssa, että blogimme, alun perin Peikon blogi, täyttää vuoden. Ensimmäinen postaus tähän blogiin tehtiin 13.5.2012. Tuolloin parisuhteemme ei ollut vielä kuukauttakaan vanha.

Itse kirjoitin ensimmäisen blogitekstin 7.6.2012. Orgasmeista, mistäs muusta. Tuolloin minun maailmaani ei paljon muuta oikeastaan mahtunut kuin sen miettiminen, että koska saan seuraavan, kuinka monta saan jne. Tätä blogia pidempään seuranneet tai sen läpikahlaneet tietävät historiani ja sen, miksi orgasmit olivat minulle niin tärkeitä. Toki ne ovat minulle edelleen tärkeitä, mutta elämääni mahtuu nykyään muutakin. Pervoiluun on tullut lisää sävyjä. Ne tuskin loppuvat heti kesken - sen verran kiehtova maailma tämä on.

Olen myös ollut ahkera kertomaan, miten en koskaan tee sitä, tätä tai tuota. Nykyään osaan jo varoa sanojani. Keskusteluissa Peikon kanssa sanon, että tällä hetkellä tuo ei kiinnosta minua tai nyt tuntuu siltä, että tuo ei ole minun juttuni. Ja silti saan jatkuvasti syödä sanojani. Pääsääntösesti asiat, jotka ovat herättäneet minussa lievää kuvotusta tai negatiivisia tunteita, ovatkin olleet se minun juttuni. Peikko on osannut lukea minua paremmin. Aavistellut jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mikä saattaisi olla minun juttuni. Ja useimmiten myös osunut oikeaan.

Kaiken uhalla kirjoitan tämän tähän. Syön sitten sanojani taas tarvittassa. Minä en tule koskaan leikkimään tulella. Minä en tule koskaan leikkimään hengityksenrajoitusleikkejä. Olen pienestä asti pelännyt tulta hysteerisesti. En siis niin, että se herättäisi minussa epämiellyttäviä tunteita, vaan todella hysteerisesti. Hengityksenrajoittamisleikit ovat taas täysin poissuljettuja migreenin takia. Lyhyt hetki ilman happea tarkoittaa minulle yhtä kuin migreeni. Joten ei kiitos. Katsotaan sitten vuoden päästä, mikä tilanne on :).

Olemme vuoden aikana saaneet seuraa muistakin pervoilusta kiinnostuneista bloggareista. Tetris, Aino, Olivia, Vapaaherra, Milanoes... Löydytte kaikki tuosta sivupalkista. Lisääkin joukkoon mahtuisi. Lisäksi netin syövereistä löytyy paljon vanhempia, ei-aktiivisia pervoblogeja. Osa todella ansiokkaita, osa muutamasta postauksesta koostuvia. Näyttääkin siltä, että vain harva bloggauksesta innostunut jaksaa pitää blogiaan hengissä kovin pitkään.

On mielenkiintoista nähdä, miten kauan oma kiinnostus bloggaamiseen jatkuu. Toistaiseksi sille ei kuitenkaan näy loppua, eikä minkäänlaista leipiintymistä ole ilmassa. Kirjoittaminen on ollut minulle aina tapa jäsentää maailmaa, ja tulee olemaan sitä varmasti jatkossakin. Tulen varmastikin pervoilemaan lopun elämääni, mutta jaksanko kirjoittaa siitä blogia niin kauan? Tuskin. Kirjoitan niin kauan kuin sanottavaa on ja koen itse aiheen mielenkiintoisena. Annan panokseni pervoskeneen enemmin blogin kautta kuin esim. BDSM-baarissa. Jota en koe omaksi foorumikseni. Peikko viihtyy siellä paremmin kuin minä, mutta itseäni valtataistelut ja nokittelu hieman ahdistavat. Joten pysyttelen sivummalla. Seurailen kyllä, mutta en osallistu keskusteluun. Tuntuu helpommalta muotoilla omat ajatuksensa blogitekstin muotoon kuin osallistua keskusteluun.

Jotta minusta ei saisi turhan vaatimatonta kuvaa, niin toki lukijoiden ja lukukertojen määrätkin lämmittävät ja inspiroivat kirjoittamaan. Välillä myös hämmentävät. Näinkö moni näitä tekstejä todella lukee? No, toisaalta miksei. Teksteihin panostetaan, ne ovat kohtuullisen sujuvaa suomea ja tuovat esille kaksi näkökulmaa aiheeseen. Emme ole ammattibloggareita mutta varmasti ihan hyviä harrastelijasellaisia.

Tärkeää on kuitenkin muistaa eräs asia. Blogi antaa elämästämme tarkoituksella melko kapean kuvan. Elämämme on paljon muutakin kuin pervoilua ja kivoja leikkikokemuksia. Se on enimmäkseen tavallista kahden töissäkäyvän keskiluokkaisen, keski-ikäisen ihmisen arkea. Jos kävelisimme sinua kadulla vastaan, et  erottaisi meitä muista ihmisistä. Elämämme on arkea ja parisuhdetta sen nousuineen ja laskuineen. Haparoivia uusperhekuvioita. Harjoittelua. Edelleen reilun vuoden jälkeen toiseen tutustumista. Yhteisen tulevaisuuden miettimistä. Sen miettimistä, että voisiko se toteutua. Ja jos totetuu, niin miten.

Katsotaan sitten vuoden päästä, missä olemme!

*****

Toiset kasvot (Peikko kirjoittaa)

Olen pitänyt aikaisemminkin blogeja, sekä pervosellaista, arkisesta elämästäni että villeistä poikamiespäivistäni. Yhdessä noista oli jonkinmoinen ajatus, mutta kyllä kaikki muut olivat melkoisen turhanpäiväisiä. Olen kuitenkin aina tykännyt kirjoittaa, vaikka en itseäni kummoisena kirjoittajana pidäkään. Hyvässä flowssa kirjoittamista ei voi kuitenkaan verrata mihinkään.

Aika pian blondin tavatessani kävi selväksi, että tästä tulee muutakin kuin leikkisuhde. Heti kun suhteestamme alkoi löytyä parisuhteen elementtejä, heräsi myös kiinnostukseni kertoa matkastamme. Ajatus kirjoittaa kahden ihmisen kasvukertomusta kiinnosti minua kovasti, vaikka aloittaessani en tiennyt blondin kirjoitushaluista mitään (toivoin kyllä). Kerroin heti aluksi blondille, että kirjoitan asiat niin kuin ne näen. En koe tarvetta kaunistella tai keksiä asioita, vaan minun blogini tulee olemaan elämänläheinen ja kertomaan asiat juuri niin kuin ne tapahtuvat. Blondi piti ajatuksesta.

Aika pian blondikin halusi kirjoittaa tähän blogiin, ja kuten olette huomanneet, niin hänen lyijykynänsä kuluu nykyään nopeammin kuin minun. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin jo ihan sen takia, että se selventää monia blondin omia ajatuksia.

Pidän myös avoimuudestamme kertoa henkisestä puolesta. Omasta mielestäni niin monet tuntuvat keskittyvän vaan siihen, kenellä on pisimmät piiskat tai rankimmat egotrippailut. Omalla esimerkillämme olemme halunneet antaa näille vaihtoehtoja, ja palautteesta päätellen olemme jopa onnistuneet.

Tietysti tämä blogi elää sen lukijoistaan. Tällä hetkellä blogin lukukertoja on 36575, ja olemme luvusta iloisia ja ylpeitä. Kiitokset teille rakkaat lukijamme!

Blondi: Huonosti käyttäytyvän naisen tunnustuksia

Keskustelin eräänä iltana Peikon kanssa Skypessä. Keskusteluumme liittyi pian eräs toivottavasti tuleva hyvä ystävämme – pervostatukseltaan dominoiva nainen. Aloin kiukutella Peikolle kesken chatin. Aihe oli minulle merkittävä, mutta kolmen keskeinen chatti ei ollut oikea paikka tuoda kiukkuani esille. Käyttäydyin huonosti Peikkoa kohtaan ja erittäin epäkohteliaasti naista kohtaan. En siedä itse lainkaan tilanteita, joissa minut vedetään muiden ihmisten riitaan mukaan. Nyt toimin itse täsmälleen samalla tavalla. Menimme Peikon kanssa riitaisella jalalla nukkumaan kumpikin omissa asunnoissamme.

Seuraavana päivänä saimme asian sovittua ja keskusteltua. Pyysin anteeksi, koska Peikko ei ollut tehnyt mitään väärää tai väärin. Anteeksipyyntö helpotti mieltäni.

Aloin kuitenkin miettiä, että kiukuttelu tapahtui dominoivan naisen silmien alla – myös häntä loukaten ja epäkohteliaasti käyttäytyen. Vaikka kiukuttelun aihe ei liittynyt mitenkään pervoiluun, tapahtui kiukuttelu kuitenkin mielestäni pervokontekstissa. Julkisesti Peikon silmille hyppien. Ei hyvä. Käyttäytyminen ei ollut aikuisen naisen, etenkään alistuvan sellaisen arvon mukaista. Minulla ei ole mitään erityisen ylevää tai henkevää kuvaa alistuvan käyttäytymisestä yleensä, enkä ajattele, että minun pitäisi käyttäytyä jotenkin erityisesti, koska alistun. Mutta tässä kohtaa ja tällä kertaa koin tehneeni jotain väärin.

Kerroin Peikolle ajatuksistani. Hän komppasi minua ja oli itsekin kokenut tilanteen samoin. Toin esille, että mielestäni minun kuuluisi saada rangaistus asiasta. Pohdin myös sitä, että mistä rangaistus tulee, koska minkäänlaisesta sääntörikkomuksesta ei ollut kyse. Peikko ehdotti, että rangaistus tulisi huonosta käytöksestä, ja asia oli sovittu. En vinkunut rangaistusta siinä toivossa, että saisin sopivasta piiskaa, vaan koin, että ansaitsin sen. Tiedän, että rangaistus tulee olemaan minulle haastava, vaikka en vielä tiedäkään, mikä se on.

Peikko on aina ollut rangaistuksissaan johdon- ja oikeudenmukainen. Niitä tulee vain yhdessä sovituista asioista – sääntörikkomuksista. Säännöt ovat yhdessä sovittuja ja minun kirjoittamiani. Hyvinvointiani tukevia. Peikko ei koskaan käytä mielivaltaa rangaistusta antaessaan, eikä minun ole tarvinnut koskaan miettiä, että mistä hyvästä/pahasta tämä nyt oli. Hän ei myöskään koskaan reagoi sääntörikkomuksiin sillä pahimmalla mahdollisella tavalla – jättämällä minut täysin huomiotta ja yksin. Olemme puhuneet tästä paljon suhteemme alkuaikoina. Silloin Peikko kysyi, että mikä on pahinta, mitä hän voisi minulle tehdä. Taisin vastata, että se jos jättäisit minut yksin, kun olen tehnyt väärin.

Lähtökohtaisesti alistuva kuitenkin useimmiten elää alistavan huomiosta, teoista ja sanoista. Aivan kuten pikkulapsikin. Keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa – siitä minä elän. En demokraattisesta neuvottelusta tai kompromissien tekemisestä.