Blondi: Loppuja ja uusia alkuja

Eräs viime viikon päivä oli melkoisen rankka ja tunnepitoinen. Sain hoidettua eroni lopullisesti kuntoon, ja seuraavaksi postilaatikkoon kilahtaakin kirje, jossa minut todetaan virallisesti avioeroon tuomituksi. Tunsin surua ja myös tuttua syyllisyyttä vanhan päättymisestä. Vaikka ratkaisua erosta ei ollut helppo tehdä, oli se kuitenkin välttämätöntä ja ehdottomasti oikea päätös. Olin koko päivän itkuinen, mutta parin tunnin päiväunet sekä illan antoisa joogaharjoitus kohottivat mieltä ja tekivät kehollekin hyvää.

Parisuhteemme Peikon kanssa on vahvistunut viime viikkoina aivan hurjasti. Kipuilin tuossa eräänä viikonloppuna melkoisesti, ja sen seurauksena kävimme antoisia ja rakentavia keskusteluja kummankin menneisyyden painolasteista, peloista, odotuksista, toiveista, haaveista. Puhumme paljon yhteisestä tulevaisuudesta. Olemme kuitenkin kummatkin realisteja, vakaasti jalat maassa olevia ihmisiä, joten emme ole suin päin ryntäämässä mihinkään.

Olin tällä viikolla Peikon luona yötä. Ilta oli rauhallinen ja leppoisa, myös Peikon jälkikasvua oli kotona. Lueskelimme sängyssä pitkään, leikimme hellästi ja juttelimme paljon. Unen ja valveen rajamailla kuulin Peikon sanovan: Mä rakastan sua. Rutistin Peikkoa pitkään ja nukahdin. Levollisin mielin, luottavaisena tulevaisuuden suhteen.

Blondi: Sidottuna olemisen nautinto (Huom! Teksti ei sisällä seksiä ☺)

Olemme pitkään Peikon kanssa toivoneet, että joku opettaisi meille lisää sidontaa. Tai Peikko lähinnä, koska minun ei tarvitse osata sitoa. Toki nautin sidottuna olemisesta, joten asia on ollut myös minun intresseissäni. Peikko tuntee erään taitavan köysi-ihmisen, johon minäkin olen saanut mahdollisuuden tutustua aivan muissa kuin sidonnan tai pervoilun merkeissä. Köysi-ihmisestä on tullut minulle lyhyessä ajassa hyvin läheinen, keskustelumme ajelehtivat laidasta laitaan. Sitomisen lisäksi Köysi-ihminen tekee muutenkin töitä käsillään, ja on säännöllisesti hoitanut minua. Hänen kosketuksensa on minulle tuttu, turvallinen ja miellyttävä eikä siihen liity mitään seksuaalista. 

 

Mietteissämme on ollut toteuttaa sidontaworkshop, jossa Köysi-ihminen toimisi pääsitojana ja opettajana, Peikko saisi opiskella sidontaa itse kokeilemalla ja minä saisin kunnian toimia sidottavana. Tänään workshop vihdoin toteutui, ja kirjoitankin tätä tekstiä hieman hajamielisenä oltuani melkein kolme tuntia eri tavoin sidottuna. Ensin paikalle saapui Peikko, joka katseli tietokoneelta urheilua samalla kuin huolsi omia köysiään. Vitsailinkin, että yleensä kai miehet juovat olutta samalla kun katsovat urheilua, meillä öljytään köysiä. Peikon hurratessa urheilua minä vaihdoin päälle ihonmyötäiset trikoot ja hihattoman paidan sekä lämmittelin lihakset venyttelemällä ne kunnolla. Lisäksi panostin päivällä erityisesti syömiseen ja nesteen nauttimiseen, koska tiedän, että verensokerit alhaalla olen huonoa seuraa kaikille ja nestehukka saa lihakseni kramppaamaan. 

 

 Kokoonnuimme minun luonani, koska asuntoni on tilava ja asun yksin. Häiritseviä tekijöitä ei ole. Lisäksi totesimme, että vanhan asuntoni lautalattia sopii erinomaisesti sitomisalustaksi kauniin visuaalisen ilmeen vuoksi. Jännitin tilaisuutta jonkin verran etukäteen, vaikka olin keskustellut siitä paljon sekä Köysi-ihmisen että Peikon kanssa. En tiedä, mitä jännitin, mutta olin hermostunut ennen sitomisen alkua. Ehkä katsottavana oleminen jännitti eniten, toki myös tilanteen intiimiys. 

Kun ihanainen Köysi-ihminen aloitti työnsä ja opastamisen, hävisi jännitys heti. Toiminnan keskiössä olivat sitominen, köydet, solmut, sidontojen funktionaalisuus ja muut minulle täysin mielenkiinnottomat asiat. Kyse ei ollut alistamisesta eikä alistettuna olemisesta. Köysi-ihminen sitoi ja opasti ensin, Peikko teki perässä. Sidottavana oleminen oli täydellisen rentouttava ja vapauttava kokemus mielelleni, vähän meditaatioon ja joogaharjoitukseen verrattava. Puhuimme ja nauroimme paljon, pidimme taukoja, joimme kahvia, Peikko otti valokuvia. Kävin välillä peilin edessä kääntyilemässä ja ihailemassa sidontojen kauneutta ja taidokkuutta. 

Melko notkeana ihmisenä nautin sidottuna olemisesta myös fyysisesti. Lihakset saivat kivaa jumppaa ja venyttelyä, nivelet pääsivät myös sopivasti töihin. Sain oleilla pidempään muutamassa sidonnassa, jossa selkeästi viihdyin ja huomasin, että päässäni ei juuri liikkunut mitään kun makoilin paketissa lattialla. Köysi-ihminen ja Peikko puhuivat jotain, mutta en juuri rekisteröinyt heidän puheitaan. Välillä Peikko silitti poskeani. 

 

Nyt lihakseni ovat rennot mutta väsyneet, samoin mieli. Vaikka kokemus on oli rentouttava ja nautittava, huomaan olevani väsynyt. Samalla tavalla väsynyt, kun kävelee ulos tunnin kokovartalohieronnasta tai syvävenyttelystä. Onneksi kalenterissani on loppuilta tyhjää, joten saan nauttia olostani ja tyhjästä päästä. Taidanpa kaivaa kaapista esille salmiakkipussin ja nauttia hyvästä kirjasta.

Kiitos kultaiselle Köysi-ihmiselle ainutlaatuisesta kokemuksesta!

 

Elämää tärkeimpien kanssa

Tapahtui eilen. Olimme olleet erossa blondin kanssa hieman pidempään ja molempien moottorit kävivät vähän levottomasti. Mesessä blondi hieman hyppeli nätisti silmilleni ja itsekin tunsin kämmenpohjien hikoavan piiskaamisen puutteesta.

Eilen oli sitten koko ilta varattu meille. Töistä lähdin kuntosalin kautta kotiin, ja vaikka ukkonen yritti jarruttaa menoani, niin pääsin blondin asunnolle mukavasti alkuillasta. Hetken vaihdoimme kuulumisia, mutta melko pian käteni löysivät blondin hiuksiin mistä otin tiukan otteen ja vedin päätä taakse ja hampaani upposivat blondin hartioihin. Siitä leikki lähtikin nopeasti ja kuumasti liikkeelle ja pian blondi oli mahallaan sohvalla kädet komennettuna selän taakse housut nilkoissa takapuolen ja yläselän saaden piiskaa. Välillä leikin tapilla, välillä wandilla ja välillä piiskoilla. Tilanne oli hyvin intensiivinen. ”piip piip” kuului kassistani kun kännykkäni soi. Hyvin harvoin muistan laittaa kännykkäni äänettömälle, syystä että en muista, tai leikki lähtee niin spontaanista, ettei se enää silloin tule mieleen. Blondi oli pidemmän vuorotellen piiskauksen ja wandilla kiusaamisen jälkeen niin kuutamolla että kaivoin kännykän esiin ja luin tekstiviestin. En tekisi näin jos minulle tulisi esim. työhön liittyviä tekstiviestejä illalla, mutta koska kyseessä on 90% jälkikasvuni niin luin tekstarin. Olinkin oikeassa ja viesti tuli jälkikasvultani, voisin vaikka jatkossa kutsua häntä Myrskyksi.

Myrskyllä ei ole ollut ihan helppo elämä, tosin hänen murheet/ongelmat eivät ole minusta lähtöisin. Nyt hänellä oli melko tiukka tilanne ja hän tapansa mukaan haluaa purkaa pahan mielensä minuun, nyt ensin tekstiviestin kautta. Päätin vastata tekstiviestiin myöhemmin mihin tuli hyvä tilaisuus hetken päästä kun halusin vaihtaa asentoa Blondin kanssa ja hän pyysi lupaa käydä WC.ssä ennen sitä. Minä vastasin tekstariin sillä aikaa.

Jatkoimme leikkiä sohvalla muutaman köysinipun kera ja leikki oli hyvin hyvin antoisaa. Yksi parhaista mitä meillä on ollut. Kesken leikin kuitenkin sain uuden tekstiviestin, mitä en heti lukenut ja mihin päätin vastata myöhemmin. Haluan tässä yhteydessä tarkentaa että Myrskyllä ei tietenkään ollut hengenhätää tms., vaan kyse on ongelmasta mikä nostaa välillä päätään ja rauhallisella välittävällä juttelulla sen saa häviämään. 

Hetki leikin päätyttyä Myrsky soitti ja hän vyörytti tapansa mukaan pahan olonsa minun niskaani. Kyse ei ollut siitä, etten ollut samalla minuutilla vastannut hänen tekstiviestiinsä, vaan se on hänen tapansa käsitellä omaa pahaa oloaan. Hän tarvitsee lokaämpärin minne voi kaataa pahaa oloaan ja isä on tässä tilanteessa paras apu. Makasin alasti kyljelläni Blondin sängyllä ja puhuin Myrskyn kanssa rauhallisesti. Kannustin, ymmärsin, yritin ymmärtää ja loin uskoa tulevaisuuteen. En tiedä kuinka kauan puhelumme kesti mutta sen loputtua Blondi oli kerännyt lelut, narut, yms. jo nätisti talteen. Blondi kömpi kainalooni ja puhuimme hetken Myrskystä. Blondilla ja Myrskyllä on omasta mielestäni oikein hyvät välit ja he ovat molemmat kertoneet pitävänsä toisistaan. Makailin siinä hiljaisena pääni sekoittaen huolta Myrskystä ja onnellisuutta Blondista.

Uskon vahvasti että Myrskyn ongelma on voitonpuolella ja toivon että saan hänet itsensäkin vielä asiasta vakuuttuneeksi. Onneksi minulla on asiassa myös Blondin tuki ja tiedän että hänestäkin on vielä asian ratkaisemisessa iso apu.

Elämän tärkeimmät saavat välillä pään niin sekaisin.

Eilisestä leikistä olisi muutama aivan ihana valokuva, mutta tämä postaus ei ole oikea hetki niitä julkaista, mutta lupaan postata niitä myöhemmin.

-          M

PS. Hyvät lukijat. Tällä blogilla on juuri tällä hetkellä 2459 lukukertaa. Olen saanut muutaman palautteen bdsmbaarin kautta ja täällä noin yhden. Kuulisimme mieluusti palautetta tai jopa toivomuksia blogimme suhteen. Jos haluatte antaa risuja tai ruusuja niin tehkää se. Jos taas haluatte kuulla jostain tietysti kuvakulmasta lisää, niin kysykää. Lupaamme ottaa pyynnöt vakavasti. Kiitos

Blondi: Tunteista vol. 2

Tarvitsevuuden lisäksi olen joutunut kokemaan alistuvuuteen liittyvän ikävän tunnemyrskyn nimeltään sub drop. Koska inhoan edelleen näitä termejä, puhun pudotuksesta, joka kuvaa varsin hyvin, mistä aiheessa on kysymys. En tiennyt ilmiön olemassaolosta, ennen kuin jouduin itse kokemaan sen. Muistan hämärästi, että Peikko oli yrittänyt avata asiaa minulle jossain lukuisista keskusteluistamme, mutta asiat harvoin menevät minulle perille ennen kuin koen ne itse. Se kova pää…

Pudotus on negatiivinen tila, joka tulee joskus alistuvalle osapuolelle leikin jälkeen. Yleensä leikissä on silloin ollut jotain poikkeuksellisen raskasta tai voimakasta joko henkistä tai fyysistä kokemista tai kohtaamista. Pudotus tulee joskus myös alistavalle osapuolelle, mutta vähemmän voimakkaana. Pudotus iskee fyysisesti ja psyykkisesti, kun endorfiini- ja muut hormonitasot leikin jälkeen normalisoituvat. Koska moni muu on tieteellisesti selittänyt, mistä ilmiössä on kysymys, en avaa sitä sen enempää tässä vaan kerron omata pudotuksestani – ensimmäisestä sellaisesta.

Kokemuksesta on jo jonkin verran aikaa, joten yritän kaivella mielestäni siihen johtaneet tapahtumat.  Peikko oli luonani yötä. Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen kiireettömään sunnuntaiaamuun. Harrastimme kevyttä ja nautittavaa seksiä pienenpienellä kinkytvistillä. Makoilimme seksin jälkeen sylikkäin ja juttelimme maailman menosta. Jossain kohtaa aloin haluta lisää, ja vihjaisin asiasta Peikolle. Peikko sanoi, että vastaa rehellisesti, haluatko todella lisää. Vastasin kyllä, ja seuraavaksi olinkin kädet selän taakse sidottuna vatsallani sängyllä vastaanottamassa melkoisen rajua käsittelyä. Muistan, että nautin, mutta muistan myös, että jälkeenpäin itkin. Itkemisessä ei ollut mitään epätavallista, itken usein leikin jälkeen. Keskustelimme itkustani Peikon kanssa, ja siitä että senkertainen leikki oli ollut minulle poikkeuksellisen rankka tunnetasolla. Jostain syystä häpeän tunteet olivat aktivoituneet hyvin vahvasti juuri sillä kerralla.

Kävimme suihkussa ja päätimme lähteä keskustaan nauttimaan myöhäistä sunnuntailounasta. Olin euforisessa tilassa, hihittelin, ja päässä tuntui siltä kuin pienet pallot sinkoilisivat edestakaisin korvieni välissä, enkä saanut ajatuksiani millään kasaan. Syömisen jälkeen jatkoimme molemmat omiin koteihimme. Oloni oli niin epämiellyttävä ja outo, että menin suoraan sänkyyn nukkumaan ja heräsin parin tunnin päästä. Siihen kun ahdisti. Siis todella ahdisti. Kauhistuttavalla tavalla. Pahinta oli kuitenkin se, että tuntui ettei pääni eivätkä ajatukseni pysy kasassa. Pallot jatkoivat sinkoilua korvieni välissä. Olo oli irtonainen ja todella epämiellyttävä.

Sain Peikon kiinni koneelta, ja kerroin olostani. Hän viittasi sub dropiin, ja kertoi, että kuulostaa ihan siltä. En muista käymästämme keskustelusta kovinkaan paljon. Muistan vaan sen kokonaisvaltaisen ahdistuksen. Sen miettimisen, että mitä järkeä tässä oikeasti on. Sen miettimisen, että Peikko ei kuitenkaan pidä minusta. Hyvin voimakkaan hylätyksi ja jätetyksi tulemisen tunteen, jolle ei ollut mitään järjellistä perustetta. Vaikka Peikko asuu ihan lähelläni, oli hänellä silloin sellainen tilanne, että hän ei pystynyt tulemaan luokseni vaikka olisi halunnutkin. Hän piti kuitenkin minulle seuraa koko illan koneella, ja oli niin läsnä luonani kuin sillä kertaa oli mahdollista. Itkin, itkin ja itkin. Ison kasan nenäliinoja. Peikko linkkasi minulle muutaman erinomaisen aiheeseen liittyvän sivuston. Se auttoi vähän. Kun sain itse lukea, mistä fyysisesti ja psyykkisesti on kyse, rauhoituin hieman. Kun sain tietää, että kyse on kohtuullisen normaalista ilmiöstä. Kun sain tietää, että miten suhtautua siihen ja miten selviytyä ahdistuksesta ja huonosta olosta.

Menin tuona iltana ajoissa nukkumaan. Heräsin seuraavana aamuna kohtuullisen hyvinvoivana. Muistan, että olin itkemisestä todella uupunut ja muutenkin hieman alavireinen. Kuitenkin ahdistus oli poissa, ja pääni tuntui taas omalta. Ajatukset olivat jälleen kasassa, ja pienet sinkoilevat pallot kadonneet. Seuraavana päivänä toisen nukutun yön jälkeen oloni oli täysin normaali. Kokemuksesta jäi päälle kuitenkin pieni pelkotila. Ajattelin, että mitä jos oloni on tällainen joka kerta sen jälkeen, kun olemme leikkineet.

Olin itse tuohon kokemukseen asti ajatellut, että haluan kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Kaikki heti mulle nyt. En juurikaan ollut ajatellut, että leikkimisellä on niin suuri vaikutus korvien väliin. Opin kokemuksesta jotain oleellista leikkimisestä ja itsestäni. Opin, että myös minun täytyy malttaa odottaa ja hidastaa vauhtia. En voi kokea enkä saada asioita niin paljon kerralla. En voi tehdä sellaisia asioita, joihin pääni ei ole vielä valmis. Peikolle tämä on aina ollut itsestään selvää, ja hän on yrittänyt useasta vääntää asiaa minulle rautalangasta. Häntä vauhtimme (leikkiessä siis) on välillä vähän hirvittänytkin. Kuitenkin myös hän on halunnut. Olemme olleet toisistamme niin innoissamme, että emme ole malttaneet odottaa.

Pudotukseni jälkeen parisuhteemme on vahvistunut paljon. Olemme tehneet asioita myös sängyn ulkopuolella. Tavallista mukavaa arkea. Pieniä juttuja yhdessä. Käsi kädessä kävelyä. Elokuvien katselua. Paljon sylikkäin olemista. Toistemme perheisiin ja ystäviin tutustumista. Yhteisten lomasuunnitelmien hiomista. Olemme myös leikkineet, eikä kokemus ole toistunut. Tiedän, että pudotus tulee vielä eteeni, mutta uskon, että jatkossa pärjään sen kanssa paremmin. Tiedän mistä on kyse, ja tiedän, että paha olo menee ohi. Todennäköisesti tuo ensimmäinen kerta oli rankin ja pelottavin, koska en tiennyt, mistä on kysymys.

Opimme myös Peikon kanssa sen, että intensiivisemmän leikin jälkeen palautumiselle ja yhdessäololle täytyy jättää todella paljon aikaa. Aikaa sille, että saa olla sekä fyysisesti ja psyykkisesti lähellä toista. Iholla. Kainalossa. Silitellä. Nukkua yhdessä. Onneksi parisuhteessa oleminen mahdollistaa tämän kaiken. Olemme tapahtuneet jälkeen olleet muutaman kerran sellaisessa tilanteessa, että aikaa on ollut melko vähän ja ainakin minun olisi tehnyt mieli leikkiä. Olemme kuitenkin jättäneet väliin juuri sen takia, koska palautumisaikaa ei olisi ollut nimeksikään.

Yhteinen matka jatkuu.