Blondi: Kun kova pää kipua kohtasi

Harrastimme tänään aamulla Peikon luona puolivaniljaista seksiä. Tai no, ehkä puolipervoa. Peikko otti omansa, ja antoi minullekin. Sain tulla kaksi kertaa. Olisin voinut vielä jatkaa, koska olin juuri pääsemässä vauhtiin, Peikko taas oli sitä mieltä, että olin saanut riittävästi, ja otti sormensa pois.

Kiltti, kiltti, kiltti. Vinkunaa. Haluaisin vielä lisää. Tahtoisin. Kiltti anna. Jäin jumiin omaa haluamiseeni. Tai siihen, että halusin, mutta minulle ei annettu juuri sitä mitä halusin. Haluamiseni ei ole yleensä sidottu siihen, miten paljon saan. Ei se, että olen juuri saanut kaksi orgasmia, tarkoita ettenkö olisi saanut tarpeeksi tai riittävästi. Koska, KYLLÄ, minä saan aivan riittävästi. Mutta ei se myöskään tarkoita sitä, ettenkö voisi halua lisää. Ei se, että saan orgasmeja, yleensä poista tai vähennä halujani. Melko loogista, eikö?

Olemme sopineet tällaisiin tilanteisiin Peikon kanssa sellaisen toimintamallin, että hän katkaisee vinkumiseni ja jumittumiseni napakasti, koska se vie energiaa meiltä kummaltakin. Toimintamallia kokeiltiin tänään käytännössä ensimmäistä kertaa.

Peikko aloitti ottamalla minua tiukasti hiuksista kiinni ja kertomalla, miten asia on. Ei merkittävää vaikutusta, vinkuna jatkui. Seuraavaksi lujasti avokämmentä takapuolelle puolittain päälläni istuen. Ei auttanut. Herjasin vielä jotain siitä, että Peikolla ei ole kunnon piiskaa kotonaan. Kiemurtelua pois Peikon kämmenen alta. Tämän seurauksena Peikko tuli kokonaan päälleni makaamaan, ja puri selkääni – noh, varmasti niin kovin kun hampaista lähtee. Kipu oli todella kova. Kiltti, sattuu, kiltti oikeasti. Jossain kohtaa kipu loppui. En rauhoitu vieläkään. Toinen samanlainen annos perään. Lähes hyperventiloin. Selkääni särkee. Silti jatkan inttämistä. Kolmas kerta. Sanoo toden. En jaksa enää laittaa vastaan, vaan odotan, että kipu loppuisi. Kipu on vienyt kaikki voimani sekä ajatukseni haluamisesta ja vastaan sanomisesta.

Peikko kertoo lähtevänsä suihkuun ja laittavansa minulle kahvin tippumaan. Ja ilmoittaa, että aamupala syödään sitten yhdessä. Keräilen itseäni, jomottavaa selkääni ja itsetunnon rippeitäni sängyssä vielä kun Peikko tulee suihkusta. Nousen aamukahville. Mumisen vielä muodon vuoksi jotain, ja mulkoilen Peikkoa kulmieni alta. Haluni ja taistelutahtoni on kuitenkin sillä kertaa nujerrettu. Alistuminen ei käy minulta tuollaisissa tilanteissa luontaisesti tai mitenkään elegantisti. Mutta näköjään se käy, kun laittaa kovan pään kohtaamaan tarpeeksi kovaa kipua.

Illalla juttelimme vielä koneella siitä, että miten toimintatapa toimi käytännössä ja oliko se tilanteeseen oikea ratkaisu. Hyvinhän se toimi ja ainoa oikea ratkaisu, totesimme kumpikin :-). Nyt painun sänkyyn parantelemaan jomottavaa selkää.

Blondi kysyy Peikolta: mikä piiskauksessa kiihottaa 2/2?

Kirjoitin jo useampi kuukausi sitten piiskauksesta ja aina välillä lupaamani loppuosa on tullut mieleeni, mutta jostain syystä hyvää kirjoitusflowta ei ole aiheen ympäriltä löytänyt. Nyt olisi hyvä flow, joskaan se ei ole koskaan tae hyvästä tekstistä vaan niin kuin nytkin siitä, että pidän lupaukseni.

Koska ensimmäisellä kerralla en saanut tekstiä valmiiksi, vaan lupasin siihen palata myöhemmin, niin huomasin tämän lupaukseni jälkeen "kerääväni" aineistoa. Ei ollenkaan niin, että olisin keräillyt sen useampia piiskauskokemuksia, mutta huomasin piiskaan tarttuessani välillä suhtautuvan siihen hieman analyyttisemmin.

Vaikka haluan tuottaa nautintoa naiselleni (tässä yhteydessä hyvä sanoa myös rakkaalleni) monella tasolla, niin miksi nautin tuottaessani kipua hänelle?  Että voin käyttää koviakin otteita leikkiessämme, kuten hampaitani, ei ole täysin verrattavissa piiskaukseen, vaikka molemmissa kipua syntyykin. Hampaat voivat pureutua blondiin helpostikin kiihkon hetkellä, mutta piiskauksessa on jotain muuta. Usein tämä muu liittyy henkiseen tilaan, sillä vaikka piiskaus aina maistuu hyvälle, niin ehdottomasti parhaimmalle se maistuu silloin, kun piiskaukseen on syy. Vaikka blondi on omasta mielestään "aina tarpeeksi kiltti", niin siltä yllättäen eteen tulee tilanteita, jolloin pieni kurinpalautus on paikollaan. Jos tällöin käytän tilanteen kuittaamiseen piiskaa, se tuntuu erityisen makealta.

Dominoivana voin toki piiskata ihan siksi, että haluan. Yleensä se on osana (esi)leikkiä ihan samalla tavalla kuin vaikka suuseksi. Tällöin piiskaus on useasti hellempää. Enemmän hyvää fillistä kuin kipua. Vaikka takapuolen lämmittelyä. Joskus löytäessäni piiskatessa hyvän tilan, rytmin ja flown saattaa blondi vaipua omaan tilaansa (subspace), jolloin oma nautinto kasvaa hänen kauttansa.

Fetissini vaikuttavat selvästi myös piiskauksiini. Koen äärimmäisen nautittavana tilanteen, missä olen ajanut blondini aivan äärimmilleen kiihkosta, tilaan jossa hän hokeen "kiltti, kiltti, kiltti", mikä selkokielisenä tarkoittaa suunnilleen "Olen ollut tooooosi kiltti tyttö, joten saisinko laueta?". Jos kiusaan vielä pienen hetken ja vaihdan toiminnan piiskaukseen, saatan tuntea valtani ytimen. Blondini, joka juuri pyöri orgasminsa huulilla joutuu nyt keskittymään piiskaan. Yleensä tätä kaavaa on  mahtava jatkaa. Piiskata kunnes blondini raja tulee vastaan, sitten jatkaa piiloittelevan orgasmin metsästystä, palata piiskaan jne.

Huomaan taas kirjoittavani enemmän käytännöstä kuin vastaavani kysymykseen. Uskon kuitenkin että pohjimmiltaan suurin nautintoni tulee edellä sivutusta vallan tunteesta. Siitä, että voin tehdä jotain tällaista, ja ihminen jota rakastan ja arvostan yli kaiken, ottaa sen kaiken vastaan. Onko minussa pieni palanen sadistia, joka nostaa päätään sillä hetkellä kun piiskaan tartun, on hyvin vaikea kysymys. Tavallaan olisi helppo vastaus lokeroida itsensä pikkusadistiksi, mutta en vaan usko siihen omalta kohdaltani. En voi täysin sulkea estetiikkaakaan pois. Kaunis nainen edessäni, vallassani. Piiskan heilautus, ääni ilmassa, iholla ja blondini huulilla. Kauniit jäljet iholla.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja jotain pitää vastata jo Lena Risukasan vuoksi, ja niinpä vastaan ytimekkäästi: valta, fetissit ja estetiikka.

Asiaa hieman sivuten haluan kertoa yhden kokemuksemme ja ajatuksenjuoksumme joulun ajalta. En tiedä oliko joulupukki ajatellut blondin olleen erityisen kiltti, kun toi hänelle pitkästä aikaa useamman lahjan vai erityisen tuhma kun yksi lahjoista oli bastardo. Tämä piiska oli minullekin uusi tuttavuus, mutta ulkopuoliselle bastardon ulkonäköä voisin kuvailla hyvin autonantennimaiseksi. Hyvin häijy piiska joka tapauksessa. Nyt en muista tarkalleen mikä johti siihen, että bastardoa ensimmäisen kerran kokeilimme. Viimeisen piiskaniskun edellä pyysin blondia vetämään happea ja kertomaan koska iskunsa haluaa. Tämän iskun jälkeen blondi valahti polvilleen ja itki kivusta. Jälkeenpäin olimme hieman molemmat järkyttyneinä. Blondi siitä, että miten joku joka rakastaa häntä voi satuttaa niin paljon, ja minä taas miten voin satuttaa rakastani niin paljon. Jatkoimme hellitellen ja jutellen.

Blondi: Punaisia ja mustia palloja

Minun tehtäviini on kuulunut jo pitkään pitää huolta siitä, että hyrrä on aina valmiiksi ladattuna. Se toimii ihan näppärästi johdonkin kanssa, mutta mutta… Annettu tehtävä on tehtävä, ja siitä on pidettävä sovitusti kiinni. Lataan kiltisti hyrrän aika joka leikin jälkeen. Muistan kun sain tehtävän, niin saatesanat olivat: ”Se on sinun omaksi parhaaksesi.” Mikä on täysin totta, koska minähän siitä hyrrän käsittelystä pääsen nauttimaan. Eilen kuitenkin muistin lähes heti, kun Peikko otti hyrrän laatikosta, että olen unohtanut ladata sen sitten viime kerran. Leikimme pitkän hetken hellästi ja sain myös nauttia hyrrästä, jonka lataus veteli viimeisiään. Lopetimme siten, että Peikko laukesi sisälleni.

Makoilimme sängyllä ja keskustelimme unohtuneesta tehtävästäni. Vakuutin Peikolle, että olin ollut vain muistamaton, en välinpitämätön. Peikko muistutti minua myös yhdestä konditionaalivirheestä, jonka olin viime leikissä tehnyt. Muistin kyllä asian, koska rintani olivat edelleen arkoina virheen jäljiltä. Hyrrään liittyen vakuutin Peikolle, että se toimii johdon päässä ihan yhtä hyvin, ja annoin ymmärtää, että voisin ottaa vastaan vielä lisääkin seksiä.

Peikko hetken mietittyään totesi, että tästä tuleekin hauskaa. Koska en ollut muistanut ladata hyrrää, kertoi hän roikottavansa minua laukeamisen partaalla, mutta en saisi lupaa tulla. Hän kasasi tyynyjä selkäni ja niskani alle niin, että olin puoli-istuvassa asennossa, käski minun levittää jalkani ja pitää silmät koko ajan auki. Koska Peikko tietää jo erittäin hyvin mistä nautin, käytti hän tätä tietoa melko häikäilemättömästi hyväkseen. Hän työnsi neljä sormeaan spermasta valuvaan emättimeeni, otti hyrrän toiseen käteensä ja aloitti. Lempiasentoni, sormet, hyrrä, Peikon sperma, se että joudun katselemaan. Kerta toisensa jälkeen. Alusta lähes loppuun. Huipulle, mutta ei ihan. Anelin, pyysin, hoin kiltti kiltti kiltti Peikko, saisinko kiltti laueta. Koko ajan Peikkoa silmiin katsoen tai hänen kättään sisälläni katsoen.

Peikko: ”Sähän olet laskenut allesi.”

Blondi: ”Ei kun en mä ole, ne on sun…”

Peikko: ”Niin, mutta sä olet kuitenkin laskenut ne allesi…”

Blondi: ”Jooh.” Kuulen kun joku puhuu minulle jotain. Jostain kaukaa. Haluan vain laueta. Päässäni sinkoilee mustia ja punaisia palloja. Valun ja jalkani tärisevät. Kuulen, että Peikko puhuu, mutta en hahmota enkä ymmärrä sisältöä. Katson Peikkoa silmiin, mutta en kuitenkaan näe. Peikko lopettaa taas jälleen kerran.

Peikko: ”Kuulitko sä, mitä mä sanoin sulle? Että sulla oli jotain, joka sun pitäisi muistaa jatkossa vähän paremmin.”

Blondi: Tiedän, että Peikko puhuu minulle, mutta en hahmota edelleenkään sisältöä. Olen varmastikin vastannut jotain, mutta minulle ei ole ajatustakaan siitä, mitä olen sanonut. Rekisteröin Peikon puoliksi huvittuneen hymynpoikasen. ”Kiltti kiltti saisinko tulla? Antaisitko mun kiltti tulla?” Peikko sanoo taas jotain, ja yritän aidosti hahmottaa, mutta halu on liian suuri. En hahmota mitään muuta kuin jalkovälini. Hän lopettaa jälleen kerran, ehkä vähän pidemmäksi aikaa. En oikeasti tiedä. Ehkä hän läpsii minua kasvoihin. Ehkä hän pyyhkii spermaisia sormiaan kasvoihini. Ehkä sanon noin sata kertaa, että haluaisin tulla. En tiedä.

Peikko: ”Mä sanoin sulle jotain…”

Blondi: Kuulen puhetta yhdessä sovituista asioista ja säännöistä ja niiden noudattamisesta. ”Joo, mä lupaan.”

Peikko: ”Mitä sä lupaat? Sähän nyt lupaat tuossa tilassa vaikka kuun taivaalta. Sano, mitä sä lupaat.”

Blondi: Tunnen, että olen taas laukeamaisillani ja Peikko lopettaa. Kelailen hitaasti edelleen. ja katselen Peikkoa silmiin. Saan ehkä viidessä minuutissa huokailtua toimintakyvyttömästä päästäni esille lauseet sana kerrallaan. ”Lupaan, että huolehdin hyrrän latauksesta jatkossa. Lupaan, että käytän pyytäessäni konditionaalia. Saisinko nyt tulla, Peikko kiltti, saisinko kiltti?”

Peikko: ”Kumman sä luulet olevan sulle hyödyllisempää muistamisen kannalta – sen, että sä saat tulla nyt vai sen että mä jätän sut ilman?”

Blondi: Taas minulta kysytään jotain. Kelaan, kelaan, kelaan. Ja ymmärrän vihdoin kysymyksen. Aidosti pitkää pohdintaa. ”Et sä voi kysyä multa tuollaista!” Hermostunutta naurua. Koska en oikeasti pysty valehtelemaan Peikolle, niin vastaan epätoivoisesti nyyhkäisten: ”Sen, että sä jätät mut ilman.” Valahdan takaisin tyynyille puoli-istuvasta asennosta, johon olen itseni nostanut. Ja valmistaudun siihen, että sormet otetaan pois sisältäni ja jään ilman. 

Seuraava asia, jonka muistan, on kaksi peräkkäin tullutta maailmaa suurempaa orgasmia. Ehkä intensiivisimmät koskaan, mitä olen saanut. Muistan, että kysyin oikeaoppisesti niihin lupaa. Muistan hokeneeni noin sata kertaa kiltti, kiltti, kiltti. Teen sitä btw nykyään myös kun masturboin. Olen ehdollistunut kysymiseen niin hyvin, että en osaa edes tulla itsekseni, ilman että hoen kilttiä, tai anna, anna, anna. Muistan selkäni vääntyneen holtittomasti kaarelle, ja sen, että toinen orgasmi alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui.

Seuraava muistikuvani on siitä, kun Peikko kääri minut peiton sisälle. Kuulin veden kohisevan, ja ymmärsin Peikon olevan suihkussa. Yritin saada hengitystäni tasaantumaan. Jossain kohtaa Peikko tuli taas viereeni silittämään minua. Mustat ja punaiset pallot jatkoivat sinkoilemista päässäni. Tunsin olevani taas vähän kokonaisempi.

Blondi: Voisitko sä naida mua suuhun?

Pohdin pitkään tämän postauksen otsikkoa. Yritin keksiä sille jotain hienostuneempaa tai sivistyneempää nimeä. Pohdin, että kirjoitanko tekstiä ollenkaan. Haluanko ylittää sen häpeän tunteen, joka piileskelee jossain alitajunnassani? Kun mietin suuhun naimista ja kirjoitan siitä, tunnen punan kohoavan poskilleni. Teksti syntyy junassa työmatkalla, paluumatkalla väsyneenä kotiin. Vieressäni ei istu ketään, ja takanani on junavaunun seinä. Silti tuntuu siltä, että kaikki tietävät ja katsovat. Että kun ihmiset kulkevat ohi, he näkevät. Riettaan naisen minussa. Käytettävissä olevan. Seksiltä tuoksuvan. Pervouden, jota eivät kokousvaatteet ja läppäri peitä. Tunne ei kuitenkaan ole kiusallinen, vaan ehkä jopa vähän kutkuttava.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten nautin kun Peikko käyttää suutani, joten tämä postaus on looginen jatke sille.

Muistan kun joitain kuukausia sitten (niin, siitä on todella vasta niin vähän aikaa!) katsoin elämäni ensimmäisiä pervopornovideoita. Niistä tuli enimmäkseen paha ja ahdistava olo. Ainoa, johon pystyin niissä keskittymään, olivat naisten kasvot. Eniten ahdistuin kohtauksista, joissa naisia naitiin suuhun. Ne näyttivät ja ennen kaikkea kuulostivat täysin epäinhimillisiltä. Tukehtumaisillaan olevia naisia naama täynnä sylkeä ja spermaa, meikit poskilla, täysin käytettyinä. Ja se ääni, mitä ne naiset pitivät. Korinaa, kurlausta ja voihkinaa kaikkia samaan aikaan. Olen kuitenkin tähän mennessä oppinut Peikolta, että usein sellaiset asiat, mitkä herättävät vahvoja negatiivisia tunteita, ovat niitä, jotka todellisuudesta kiinnostavat ja kiihottavat eniten. Kunhan mieli vain pystyy sen myöntämään ja pääsemään asian kanssa sinuiksi.

Olen aina pitänyt suuseksin antamisesta, etenkin Peikolle. Hän pitää usein nätisti hiuksistani kiinni tai silittelee kasvojani ja suutani, kun annan hänelle suuseksiä. Viime aikoina hän on kuitenkin alkanut koventaa otteitaan. Huomannut, miten paljon minä nautin ja kaipaan sitä, kun hän, no – nai minua kunnolla suuhun ja käyttää suutani rajusti. Nähnyt ja vaistonnut, millaiseen tilaan se minut saattaa.  Mitä suuhun naiminen saa korvieni välissä aikaiseksi. Toistaiseksi samaan on pystynyt vain kasvoille läpsiminen.

Viimeksi kun leikimme, niin makasin jossain välissä poikittain sängyn reunalla pää lievästi alaspäin roikkuen. Peikon oli syvällä suussani ja kurkussani samalla käsistäni kiinni pitäen. Välillä hän kumartui ylleni nuollen minua, välillä hän irrotti kätensä käsistäni ja työnsi ne sisälleni. Hän rytmitti suuhun naimista niin, että sain välillä haukkoa happea – naama märkänä kuolaa valuen. Muistan, miten välillä hänen pitäessään taukoa ja vetäyessään pois suustani, hän läpsi kasvojani. Joko siksi, että hän saisi minut takaisin maanpinnalla tai siksi, että hän saisi minut vielä syvemmälle. En tiedä. Tunsin vain, miten vajosin koko ajan syvemmälle ja syvemmälle omaan tilaani. Peikko vaistosi sen, ja jatkoi. Suuhun naimista, kasvoihin läpsimistä, minun käyttämistäni.

Olemme tuon leikin jälkeen puhuneet suuhun naimisesta paljon. Siitä, miksi se tuntuu minusta niin hyvälle. Siitä, mitä se saa minussa aikaiseksi. Peikon omista fiiliksistä ja tuntemuksista. Siitä, miten minä en ole aikaisemmin ymmärtänyt, mistä siinä on pohjimmiltaan kysymys. Siitä, että Peikollakaan ei juuri ole asiasta kokemusta eikä hän tiennyt, miten hyvältä se hänestä tuntuu. Siitä, että hän olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään ja rajusti. Siitä, miksei hän kuitenkaan tehnyt sitä. Siitä, mitä minä olisin vielä ollut valmis vastaanottamaan. Erehdyn usein ajattelemaan, että Peikko on tehnyt pervoilun saralla paljon ja kaikkea, koska hän on harrastanut sitä niin paljon pidempään kuin minä. En muista, että pervoilu vaatii myös alistavalta osapuolelta luottamusta ja pikkuhiljaa etenemistä. Etenkin jos haluaa toimia vastuullisesti. Ja unohdan, että Peikolla on monen asian suhteen samanlainen tutkimusmatka edessä kuin minullakin. Ja vaikka hän olisikin tehnyt asioita muiden kanssa, ei hän kuitenkaan tiedä, miltä ne tuntuvat kanssani ja miten me reagoimme niihin yhdessä.

En ole löytänyt siihen mitään selitystä, miksi suuhun naiminen tuntuu niin hyvältä. Peikko spekuloi, että siinä alistuminen ja käytettävänä oleminen tulevat äärimmäisillä tavoilla näkyviksi ja siksi se saa korvieni välissä aikaan jotain hyvin poikkeuksellista. Jotain kovin primitiivistä, jota on vaikea pukea sanoiksi. Olen samaa mieltä, ja tyydyn toistaiseksi tähän selitykseen.

Peikko oli eilen luonani yökylässä. Ilta meni jutellessa, sylikkäin maatessa ja silitellessä. Zero pervoilua. Ennen kuin nukahdimme, kävimme seuraavan keskustelun:

Blondi: Voisitko sä joskus naida mua suuhun siten, että mun kädet olisivat sidottuina selän taakse?

Peikko: Missä sä sitten haluaisit olla. Sängylläkö?

Blondi: Ei kun lattialla polvillani.

Peikko: Ja sitten mä pitäisin samalla sua tiukasti hiuksista kiinni.

Blondi: Niiiinh

Peikko: Mä lupaan sulle, että sä saat olla niin vielä monta kertaa.

Blondi: Kiitos. Hyvää yötä rakas.

Peikko: Hyvää yötä kulta.

Näin sanoo siis nainen, joka vielä muutama kuukausi sitten sanoi Peikolle, että minä en muuten sitten KOSKAAN polvistu sinun eteesi käskystä. Jos haluat minun polvistuvan, niin saat käyttää siihen paljon fyysistä voimaa…