Blondi: Asiaa eritteistä - lukeminen omalla vastuulla

Länsimaalaisessa ja monessa muussakin yhteiskunnassa kehon erilaiset eritteet pyritään kätkemään ja hävittämään, unohtamaan – elämme kliinisti ja liian puhtaina. Etenkään naisten ei ole soveliasta erittää kehostaan mitään. Hikeä ei ole olemassa, paitsi sellaista freesiä sporttihikeä, joka pestään heti pois iholta. Kuukautisveri on edelleen monelle tabu. Se kätketään siististi siteisiin ja tamponeihin. Ja meitä kuukautiskupin käyttäjiä kummastellaan. Mutta se kuppihan tulee sitten täyteen verta? Jooh, se niin kuin tavallaan tulee, koska nainen vuotaa verta kerran kuukaudessa.

Pervoilu on opettanut minulle paljon erilaisista ihmiskehon eritteistä. Se on opettanut minua olemaan häpeämättä niitä ja nauttimaan niistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvään seksiin liittyy pieni sotkuisuus. Se ei ole liian siistiä, vaan sen näkyy, kuuluu ja myös tuoksuu. Ja nyt kun minulla on sitä hyvää seksiä, niin myös kehon eritteet ovat tulleet tutuiksi sen myötä.

Valun itse holtittomasti Peikon kanssa. Tarvitaan usein vain pieni kosketus, ja valahdan märäksi. Omaan märkyyteeni sekoittuu usein vielä liukuvoide ja Peikon sperma. Ja nam, sotku on valmis. Peikko kutsuu leikkisästi spermaansa minun sisälläni jälkiliukkaiksi. Saan parhaat orgasmit ollessani märkä kaikista em. nesteistä. Peikko käyttää kättään ja sormiaan sekä leluja sen verran määrätietoisesti (aahhh), että liukkautta todella tarvitaan, etteivät paikat mene rikki. Ja silti ne joskus menevät. Vahingossa. Rasituksesta. Tai muuten vaan. Eivät pahasti, vaan sopivan ihanasti. Ei mitään repeytymiä tai sellaista, vaan pientä verenvuotoa. Käytöstä johtuvaa. Asiaan kuuluvaa. Itse nautin sotkusta ja sen aiheuttamasta tunteesta, koska se viestii minulla vahvasti siitä, että minua on todella käytetty ja alistettu.

Käyttämiseen liittyy myös virtsa. Emme ole Peikon kanssa toistaiseksi leikkineet pissaleikkejä, mutta meistä kumpikaan ei sulje niitä pois. En muista, onko Peikko leikkinyt niitä aikaisemmin kenenkään kanssa. Itse en ole, koska pervoiluni rajoittuvat Peikkoon. Kummallakaan meillä ei ole pissafetissiä, mutta olemme puhuneet virtsaamisesta lähinnä alistamisen välineenä – asia, johon se meidän kummankin mielestä voisi sopia. Leikimme aina silloin tällöin suihkussa. Viimeksi Peikko raahasi minut suihkuun ilman mitään ennakkovaroituksia, joten en ehtinyt käydä pissalla ennen leikin alkua. Jossain kohtaa suihkussa ymmärsin minulla olevan kovan pissahädän ja kysyin Peikolta, että saisinko käydä pissalla. Et. Peikko vastasi. Pissaa tähän. Suihkuun. Koin tilanteen äärimmäisen kiihottavana ja olisin todella halunnut toimia Peikon käskemällä tavalla. Virtsa jalkojani pitkin valuen, Peikon silmiin nolona katsellen. Toistaiseksi käsky oli vielä liikaa, enkä pystynyt siihen. Niinpä sain käydä pissalla pöntöllä, mutta minua kiellettiin pyyhkimästä. Koska minulla on noin parin-kolmen neliön kylpyhuone, sijaitsee vessanpönttö aivan suihkun kyljessä. Peikko siis kuuli toimintani, ja olisi myös halutessaan nähnyt sen, mutta soi minulle kuitenkin illuusion yksityisyydestä.

Pidän myös kuolasta ja kuolaamisesta. Kuola on kaunista. Tai se, mitä kuola symboloi. Täydellistä kontrollin menetystä. Pallo tai suukapula suussa kestää pari minuuttia ennen kuin kuola alkaa valua. Vaatteille. Paljaalle iholle. Huonekaluille. Peikon päälle. Mikä asetelma sitten sillä kertaa onkaan. Myös Peikon sormet suussani toimivat tehokkaasti ja saavat aikaa kuolaamisen. Pidän myös suuhun naimisen aikaansaamasta kuolasta. Kuolasta ja läpimärästä tunteesta kasvoillani ja Peikon kalulla. Kun Peikko pitää välillä taukoa ja antaa minun hengittää, näen ja tunnen kuolarihmat. Voi raasua, sä olet taas kuolannut päällesi...Sähän olet ihan märkä kuolasta. 

Kun tapasimme Peikon kanssa, ei kukaan ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt rintojani. Ne olivat hellät, eivätkä oikein tienneet, miten kosketukseen pitäisi reagoida. Kun ensitreffeillä leikimme Peikon kanssa, olivat rintani niin kipeät, että jouduin ottamaan yötä vasten särkylääkettä. Nyt ne ovat jo tottuneet vähän kovempaankin käsittelyyn ja välillä jopa pitävät pyykkipojista ja muista nipistimistä. Eniten kuitenkin Peikon sormista - kuten ilmeisesti kaikki kehoni osat. Kerran Peikko sanoi minulle leikin jälkeen, että rinnoistani tulee maitoa. Muutamia pisaroita. Että mun rinnoista tulee maitoa vai? Niin joo, varmasti tuleekin. Synnyttämättömän naisen rinnoista. Järkytyin ajatuksesta ja vähän huolestuinkin. Google kuitenkin kertoi minulle, että kaikkien naisten rinnoista voi tulla maitopisaroita, kun nainen on tarpeeksi kiihottunut ja kun rintoja puristaa tarpeeksi kovin. Noh, Peikko ilmeisesti puristaa. Eilen istuin Peikon päällä, ja Peikko leikki rinnoillani. Katselin häntä silmiin, ja välillä katse lipui omille rinnoilleni. Sitten suljin taas silmäni. Yht´äkkiä Peikko käski minua avata silmäni ja katsoa. Ja näin pisaran nännin päässä. Valkoisen, maitomaisen pisaran. Tulipa sitten tämäkin koettua.

Eiliseen leikkiin liittyy myös tämän postauksen viimeinen erite. Tiivistetysti tapahtumien kulku oli se, että olin ruokaa laittaessani ja syödessäni juonut puolitoista lasillista viiniä. Viinin turruttavuus yhdistettynä Peikon lievään käskytykseen laukeamisen suhteen aiheuttivat sen, että en pystynyt tulemaan, vaikka olisin todella halunnut. Useimmiten pystyn keskittymään ja laukeamaan silloin kun Peikko haluaa, mutta tällä kertaa seurauksena oli loppuun käytetty nainen, joka oli roikkunut pitkään orgasmin partaalla. Tunsin, että olen todella märkä Peikon spermasta. Peikon käsi sisälläni ja hyrrä klitoriksellani. Normaaliolosuhteissa ainekset maailman suurimpaan orgasmiin.

Jossain kohtaa Peikko lopetti, ja huomasin hymynpoikasen hänen kasvoillaan. Käännähdin vatsalleni sängyn reunalle huohottamaan. Pian alkoi itku.

Blondi: Miksi mä en pystynyt tulemaaan? Mä olisin niin paljon halunnut.

Peikko: Haluatko kuulla jotain hassua?

Blondi (itkee)

Peikko: Nyt taitaa olla sellainen hetki, että hassut asiat eivät kiinnosta.

Blondi: Jooh

Peikko (hetken kuluttua): Sä voit onnitella itseäsi, koska sä ole juuri päässyt kokemaan sellaista, jota vain harva nainen kokee. Sä olet ejakuloinut sängyn ihan märäksi...

Blondi (surkealla äänellä): Enkä ole, ne on sun...

Peikko (nauraen): No ei varmasti ole. Jos multa tulisi noin paljon spermaa, niin mussa olisi joku mennyt tosi pahasti rikki.

Blondi: Apua, eikä.

Aikamme asiasta keskusteltuamme ja Peikon kertoessa minulle tapahtumista, suostuin uskomaan asian. Olen itse törmännyt naisen ejakulaatioon ensimmäistä kertaa vasta katsoessani pervopornoa eli ilmiö on minulle melkoisen vieras. Olen kuitenkin pervopornoa katsoessani kiihottunut holtittomasti roiskivista naisista ja ajatellut, että tuo olisi kiva osata/kokea. Myös Peikko paljasti, että hän kiihottuu roiskimisesta ja katsoo sellaista pornoa, missä naiset roiskivat.

Käännyin katsomaan märkää läiskää sängyllä. Olin nähnyt, että nestettä voi tulla melko reilusti, mutta että näin paljon. Sängyllä oli koko selkäni kokoinen märkä alue täysin hajutonta, ei minkään väristä, erittäin kastelevaa nestettä. Hain pyyhkeen ja heitin sen läikän päälle. Kultaaa. Tämä pyyhekin on ihan läpimärkä. Punastelin ja myös nolostelin asiaa melkoisesti, vaikka koinkin tapahtuneen kiihottavana. En ollut itse tuntenut muuta kuin Peikon sormet ja märkyyden. Olo oli kuin 13-vuotiaana menkkojen alettua. Hämillinen, mutta samalla myös vähän ylpeä. Loppuillan sainkin sitten kuulla Peikon hyväntahtoista kuittailua sängyn kastelemisesta. Ennen nukahtamista harrastimme vielä hellää silmiinkatseluseksiä. Laukesin – tällä kertaa ilman nesteitä. Osittain helpottuneena siitä, että en kastellut Peikon sänkyä, osittain pettyneenä koska olisin halunnut nähdä ejakuloimisen omin silmin. Ilmeisesti sen aikaan saamiseksi vaaditaan kuitenkin voimakas ja pitkäaikainen stimulaatio eikä sitä tapahdu (onneksi) ihan joka kerta. Seuraavaa kertaa odotellessa J.

Peikko: sinne ja takaisin

Blondi kertoi viimeisimmässä päivityksessään sääntörikkomuksestaan ja kommentissaan myöhemmin, että kaikki ei mennyt ihan niin kuin olisimme toivoneet. Koska haluan kirjoittaa avoimesti ja kertoa arjestamme ja elämästämme niin kuin asiat ovat, saattaisi olla hyvä kertoa tästäkin tapauksesta tarkemmin. Blogistamme saattaa saada kuvan että arkemme ja dynamiikkamme on saumatonta, ja kaikki aspektit toimivat erinomaisesta - siitähän monet postaukset täällä kertovat. Rehellisesti voin kertoa, että hämmästyttävän monet asiat toimivat välillämme upeasti, mutta nyt tarina siitä kun näin ei käynyt.

Blondi siis rikkoi yhdessä sopimaamme sääntöä. Rikkomus nousi vielä myöhemmin minun silmissäni potenssiin 3 tai jopa 4 pienten epämääräisyyksien, huonon käytöksen ja huonojen selitysten johdosta. Saarnasin blondille hieman vastuusta ja luottamuksesta, vaikka näitä ei juurikaan horjuutettu, mutta polku oli lähellä. Kävimme rikkomuksen yhdessä Skypessä keskustellen läpi, ja blondi oli itsekin heti sitä mieltä että häntä kuuluu rankaista. Huomasin hänen selityksistään, että hän itse odotti piiskaa, sehän on ollut se "normaali" tapa kuitata rikkomuksia ja kurittomuutta. Nyt mielessäni pyöri jotain ihan muuta...

Niin kuin pidempään lukeneet muistavat, muuttuu blondi menkkojen jälkimainingeissa jalkaa kihnaavaksi kiimaiseksi raasuksi. Ja kyllä tuo ei ole vaan kielikuva. Raasu taas on sana, mitä usein käytän kun tilanne/sessio on päällä. Nyt kun menkat sopivasti olivat loppusuoralla, sain omasta mielestäni loistavan rangaistusajatuksen, semminkin kun minulle oli pitkin päivää kerrottu useasti kuinka raasullani tekee mieli yhtä ja toista. Lähetin raasulleni viestin:

Hei raasuni, 

Haluan että tekisit pienen tehtävän tänään!

Haluan että pysähdyt, otat itsellesi rauhallisen hetken. Käyt lelulaatikolla. Otat sieltä pannan. Laitat sen kaulaasi. Siirryt panta kaulassa katsomaan videon sivulta. Kun katselet videot sinun kuuluu kosketella itseäsi samalla. Et saa laueta!

http://cuntondisplay.blogspot.fi/2012/05/fuck-me-slave.html

Tämän videon jälkeen katselet kaikki tästä uudemmat videot samalla sivustolla kosketellen itseäsi.

Pistät tekstarin perään että tehtävä suoritettu. Otat pannan pois kaulasta. Ja tiedät tehneesi minut erittäin tyytyväiseksi ja kurittomuutesi on melkein korjattu.

Ja tämä siis tämän päivän aikana.

- Peikkosi

Sivuhuomatuksena - viestissäni mainittu blogi on blondin lemppari. Runkkukamaa, saattaisi hyvä ystämme sanoa.

Sain tekstarin, josta kävi selväksi, että tehtävä on otettu innolla vastaan. Hieman myöhemmin kuittauksen, että tehtävä on suoritettu. Meidän oli tarkoitus nähdä seuraavana päivänä ja viettää päivä, ilta, yö (ehkä vähän juhlien) ja seuraava aamupäivä yhdessä. Mielessäni olin punonut rangaistukseni kestävän koko tämän ajan, ja tiesin että se tulisi olemaan blondilleni iso haaste. Olin rakentanut pilvilinnaa, jossa pitäisin blondiani kiimassa koko viikonlopun mikä sitten päättyisi johonkin yllättävään ja mukavaan leikkiin. Jatkoimme keskustelua Skypessä. Päästin kuitenkin suustani pienen sammakon, omasta mielestäni buustaamaan rangaistusta, ja annoin blondini ymmärtää että helpotusta kiimaan ei olisi tiedossa useampaan seuraavaan päivään. Tästä alkoi sitten ketju, joka ei pysähtynyt ilman kyyneliä, draamaa, pahaa mieltä, keskustelua. 

En varmasti liioittele paljon kun sanon että ainakin juuri nyt blondini elää D/s:stä, tapaamisistamme, yhteydestä, rakkaudestamme, orgasmeistaan ja leikeistämme. Niin kuin toki minäkin, mutta minun elämässäni on enemmän asioita näiden lisäksi, jotka vievät energiaani ja aikaani. Ongelmaksi muodostui se, että blondi istui yksin kotonaan etätehtävä juuri tehtynä, ja hän kuuli asian johon hänen etäalistumisensa ei taipunut (vaikka hän olisi kyllä halunnut). Blondi taantui primitiivisen lapsen tilaan, josta ei ollut ulospääsyä (tämä koettu muutaman kerran aikaisemminkin). Keskustelu jatkui draamaillen, ja vaikka koetin palauttaa tilannetta raiteilleen, se ei vaan onnistunut. Loppujen lopuksi päätimme keskustelun pahoilla mielin tilanteen jäädessä täysin avoimeksi.

Nukuin huonosti. Mietin mitä ja miten olisin voinut toimia toisin. Miten blondini olisi voinut toimia toisin? Jäin miettimään, olisiko hänen pitänyt käyttää turvasanaa jos tilanne oli hänelle liian hankala? Olisiko minun pitänyt jättää etäleikit toiseen kertaan (etäleikki ei ole vielä meillä kunnolla onnistunut)? Olisiko minun pitänyt jättää sanomatta uhkaus, osana rangaistusta, jota en edes kuvitellut pitäväni?

Aamulla ensi toimekseni kirjoitin meilin, jossa kerroin ajatuksiani. Pohdin viestissäni, olisiko blondini pitänyt lyödä leikki poikki turvasanalla jos tilanne tuntui kovin pahalta? Pohdin suhteemme dynamiikka. Kuka määrää leikeissä/stä ja kuka ei? Haluaako blondi ohjailla minua, jos ei kestä sitä ettei saa mitä juuri sillä hetkellä haluaa? Kirjoitin itse turvasanan ja nollasin annetut rangaistukset. Olin turhautunut ja kiukkuinen draamasta, jota omasta mielestäni sain turhaan. Toisaalta tiedostan olevani yliherkkä kaikelle draamalle, sillä edellisessä elämässäni minut on kyllästetty sillä. Peruutin tapaamisemme ja lounaamme vedoten pieniin kirjoitustöihin, jotka minun piti saada valmiiksi ennen iltaa. Alunperin olin suunnitellut että olisimme voineet tehdä niitä yhdessä, mutta nyt ne piti saada valmiiksi, ja yhdessä fokuksemme olisi siirtynyt muuhun kuin tekstiini. Lisäpettymys blondille, mutta pakollinen.

Vietin aamupäivän tyttären kanssa ja iltapäivän yrittäen saada tekstejäni kuntoon. Onnistuin jotenkin. Illemmalla lähetin tekstarin että tulisinko käymään. Sain ujon lyhyen vastauksen mistä tiesin, että blondin päivä on kulunut sängyn pohjalla. Saapuessani paikalle huomasin olleeni oikeassa. Sänky oli märkänä mutta kyynelistä. Otin blondini kainaloon siliteltäväksi. Kävimme tapahtumat läpi. Puhuimme turvasanoista ja milloin niitä voi käyttää. Teimme muutaman kirjoittamattoman säännön etäleikeistä. Pohdimme kuinka alussa suhteemme vielä on, ja kuinka paljon meillä on vielä opittavaa ja koettavaa. Kuuntelin paljon blondini vakuuttelua että hän haluaa oppia alistumaan myös etänä. Minä kerroin ymmärtäväni häntä taas vähän paremmin, ja tiedän että samalla tavalla en voi etäleikkejämme jatkaa (uudet suunnitelmat kuitenkin jo mielessäni). Jouduin melko pian lähtemään esittelemään kirjoitusteni tulosta, ja ajatuksena oli että blondini tulisi perässä muutaman tunnin päästä. Lähtiessäni hän katsoi maahan ja kysyi hennosti: "saisinko leikkiä ennen kuin lähden". Annoin luvan, ja pahemmin kertyneet paineet poistimme seuraavana aamuna onnistuneen yön jälkeen.

Blondi: Hups…

Meillä on Peikon kanssa kahdenlaisia sääntöjä. On leikkisääntöjä ja arjessa olevia sääntöjä. Ensimmäisen kerran yhdessäolomme aikana olen rikkonut yhdessä sopimiamme arkisääntöjä. Tai minähän ne säännöt olen laatinut omaksi hyvinvoinnikseni. Kirjallisessa muodossa. Parantamaan elämänlaatuani ja vähentämään arjestani käyttäytymismalleja, jotka ylläpitävät haitallisia toimintatapoja.

Säännöistä tasan yksi on Peikon sanelema. Minun kanssani et koskaan laukea ilman lupaa. Tämä sääntö on sekä leikki- että arkisääntö, ja se on voimassa aina. Arkisäännöt liittyvät kaikki enemmän tai vähemmän netin käyttöön ja siihen, millaista materiaalia siellä katson ja kuinka paljon aikaani siellä vietän. Nettiriippuvaista minusta ei saa tekemälläkään, mutta väsyneenä jumitan tietyille sivuille pidemmäksi aikaa kuin on minulle hyväksi. Joten säännöt ovat hyvin luonteva osa arkeamme. Minun vastuullani on totella sääntöjä, ja jos rikon niitä, niin kertoa välittömästi asiasta Peikolle. Ja Peikon vastuulla on, noh, se rangaistuspuoli.

Eilen illalla jumitin säännöistä huolimatta koneella. Tiesin, että rikon sääntöä, mutta en saanut itseäni koneelta irti. Jumituksen seurauksena nukuin huonosti. Huonosti nukkumisen seurauksena olen tänään allapäin. Ja kun arki on muutenkin haastavaa, niin itse aiheutettu paha olo tuntui vielä kurjemmalta.

Ilmoitin sääntörikkomuksesta Peikolle puolikkaalla lauseella joskus puolen päivän aikoihin. Ilman, että pyysin edes anteeksi. Ja kerroin vielä, että ajattelin ensin, että en kerro ollenkaan, koska en halua rasittaa Peikkoa. Sain kunnon läksytyksen asioiden oikeasti laidasta, luottamuksesta, pervoilun kulmakivistä ja toki omasta käytöksestäni. Koska on sovittu, että asiat tehdään tietyllä tavalla, niin ne tehdään. Piste. Minä en ole se ihminen, joka tekee ratkaisut sen suhteen, että onko hyvä vai huono hetki kertoa sääntörikkomuksesta. Piste. Minä noudatan aina sovittuja sääntöjä. Piste. Peikko kertoi myös, ettei ole asiasta vihainen ja toivoi, että minäkään en kantaisi rikkomuksesta huonoa omaatuntoa. Koska asiahan kuitataan hänen määrittelemällään tavalla…

Nyt sitten kiemurtelen löysässä hirressä, ja odotan, että miten rikkomus kuitataan. Ja koska se kuitataan. En tiedä, onko oloni hyvä vai huono, mutta ainakin jännittynyt se on. Koska vastaavaa tilannetta ei ole aiemmin tullut vastaan. Kuitattavia asioita on kuulemma kaiken kaikkeaan kolme. Itse saan kasaan niitä vain kaksi. Rikkomus ja tapa, jolla asian kerroin. Mutta se kolmas? Anteeksipyynnön puuttuminen? En oikeasti tiedä. Tiedän kuitenkin, että asia tehdään minulle jossain kohtaa harvinaisen selväksi.

Peikko puhuttelee minua tällä hetkellä pervokontekstissa raasuksi kolmannessa persoonassa. Raasu on nyt hiljaa ja kuuntelee. Raasulla taitaa kohta olla takapuoli viiruilla. Voi, voi raasua. Ja miten minä reagoin? Haluamalla seksiä, niin että sattuu. Voi raasua, miten mun ei käy sitä edes sääliksi… Ja tämä raasu hyppii seinille.

Olen tällä hetkellä masturbointikiellossa. En saa myöskään käyttää pornoa missään muodossa. Nou nou myös pervoblogien lukemiselle, koska ne sisältävät niin paljon kuvallista materiaalia. Omaa blogiamme saan kuitenkin lukea, koska se ei ole pornoa. Saan myös kirjoittaa blogiin tekstejä. Yritän muistaa koneella ollessamme kirjoittaa kauniisti muotoiltuja lauseita ja käyttää konditionaalia. Konditionaalin käyttäminen kirjoittaessa on yllättävän hankala muistaa, koska käytämme sitä lähinnä leikkiessä. Peikko kuittailee tekemistäni virheistä. Luulisi, että raasuna ollessa tuollaiset perusasiat olisi helppo muistaa.

Ja minua nolottaa. Puna nousee poskilleni. Tunnen, kuinka katseeni kääntyy maata kohden. Tunnen, kuinka mieleni asettuu alistuneeseen tilaan ja lakkaa myllertämästä. Koska tämä on se, mitä oikeasti olen. Tämä on sitä, mistä elän ja saan voimaa arjessani. Tätä tarvitsen voidakseni olla minä. Alistuminen pitää arkeni selkeänä silloinkin, kun muut asiat eivät sitä ole.

PS. Huomasin tätä kirjoittaessani oivaltaneeni taas jälleen kerran jotain oleellista itsestäni ja tarpeistani ja siitä kuinka paljon alistumista oikeasti tarvitsen. Nyt takaisin sinne löysään hirteen…

Blondi: Kun yksi kosketus riittää

Olemme seurustelleet Peikon kanssa kohta vuoden. Vuoteen mahtuu aivan järkyttävä määrä seksiä. Monenlaista, monipuolista, ihanaa seksiä. Enemmän seksiä kuin koko siihenastiseen elämääni.

Söimme Peikon kanssa eilen vatsamme täyteen, ja menimme päiväunille alasti peiton alle. Peikko otti minut tiukasti syliinsä. Hengitimme ja olimme lähekkäin. Peikko puristi nänniäni. Tunsin, miten päästä varpaisiin levisi tulikuuma halun aalto. Intensiivinen tunne, joka säteili jalkoväliini ja sai minut välittömästi märäksi.

Olen etuoikeutettu, kun lähes vuoden jälkeen yksi kosketus saa aikaan tuollaisen reaktion.

Edit: Peikko kysyi, haluaisinko kirjoittaa päivitykseen pienen täydennyksen. Blogiimme on tullut muutamia kysymyksiä/kommentteja, mikä ilahduttaa meitä todella paljon. Hienoa, että ihmiset lukevat ja löytävät samaistumispintaa.

Olen saanut tänään Peikolta luvan leikkiä jo kerran itsekseni. Peikko oli ystävällisesti hankkinut minulle muutaman uuden pervofilmin, joita sitten kotikoneella katselin. Filmistä eräs kohta kolahti todella lujaa, ja laukesin, noh, kovin ja kovaäänisesti. Ajattelin juuri kysyä lupaa toiseen kertaan, kun sain koneelle tuon täydennyspyynnön.

Kysyin, että jos vastaan kysymyksiin kauniisti, niin saisinko sitten leikkiä vielä toisen kerran. Peikko jätti vastauksen roikkumaan, joten kirjoitan tätä täydennystä toivottavasti orgasmipalkalla.

Meiltä on kysytty, että mikä kapistus tuo usein mainitsemamme hyrrä on. Noh, se on sellainen alun perin niskahierontaa varten kehitetty härpäke, jonka pervot ja siveellisen amerikkalaiset kotirouvat ovat ottaneet omakseen. Tässä yksi versio hyrrästä. Kun Peikko ensimmäistä kertaa tuli luokseni kylään, oli hänellä iso treenikassi mukana. Kassista löytyi mm. tuo hyrrä, jota silloin vähän hämmästelin. Nyttemmin olen oppinut, että hyrrä on lukuisten pervojen standardiväline numero yksi. Tuolla hyrrällä syntyy uskomaton määrä uskomattoman isoja orgasmeja. Suosittelen. Meillä hyrrää käyttää vain Peikko. Minulla ei ole lupaa koskea siihen, kun leikin itsekseni. Hyrrä on siis meidän lempinimemme sauvalle tai wandille –meidän korviimme ne kuulostavat turhan kylmiltä nimityksiltä.

Meiltä kysyttiin myös, että olemmeko lukeneet Fifty shades of Grey –trilogiaa, ja kommentoitiin, että tapahtumat siinä vastaavat melko paljon meidän vaiheitamme. Meistä kumpikaan ei ole toistaiseksi lukenut trilogiaa. Itse olen selaillut sitä. Luulen, että minulta intohimoisena lukutoukkana ja kirjallisuuden ystävänä jää kyseinen trilogia lukematta, koska sen kieli on niin kömpelöä, että itse tuskastuin siihen kielellisistä syistä. Suomeksi käännettynä en uskalla edes avata teosta. Tiedä, olen kieli- ja kirjallisuuspoliisi, mutta minkä ihminen luonteelleen voi. Mutta mahtavaa, että joku löytää meistä yhtymäkohtia kirjan pariskuntaan. Olemme ilmeisesti onnistuneet antamaan itsestämme turhankin hienostunen kuvan blogissamme .

Peikolta vastausta odotellen…