Blondi: Veteenpiirrettyjä viivoja

Olemme Peikon kanssa pohtineet viime aikoina paljon rajojamme ja sääntöjämme. Luottamusta ja sen rikkomista. Meillä on nykyään elämässämme yhteinen nukke, josta pidämme parhaamme mukaan huolta. Nukke on Peikon leikkikaveri, ehkä jopa vähän myös minun. Tosin minulla on asian, tai siis oman estoisen pääni kanssa vielä jonkin verran työstettävää. Että minäkin joskus voisin leikkiä jonkun muun kanssa? Muutakin kuin piiskata tuttuja bileissä.

Nukke on Peikon ensimmäinen vakituinen leikkikaveri meidän parisuhteemme aikana. Vaikka muitakin on ollut, on kyse ollut lähinnä yksittäisistä tai muutamista leikkikerroista. Joista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään vakavampaa tai jotka eivät ole toimineet niin hyvin, että niistä olisi tullut jotain vakavampaa.

Nyt elämässämme on ihminen, joka näyttää asettuvan kuvioomme hyvin vakituisemmaksi osaksi. Sekä ihmisenä, ystävänä että pervona. Kokonaisuutena. Jotenkin asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen omalla painollaan luonnollisesti. Ilman suuria ponnisteluja.

Samalla olen taas kerran päässyt tutkailemaan omaa mustasukkaisuuden tunnettani tai oikeastaan sen puuttumista. Jostain syystä iso kasa yhteiskunnallisia yksiavioisuuden normeja yrittää tunkea päähäni. Että minun tällaisessa tilanteessa pitäisi olla mustasukkainen. Olen todella miettinyt ja pohtinut asiaa. Tutkinut itseäni. Kääntänyt ja vääntänyt. Ja ihmetellyt mustasukkaisuuden puutetta. Olen myös miettinyt sitä, että onko minussa jotain vikaa, kun en ole mustasukkainen? Tai voinko olla niin tunnevammainen, että en yksinkertaisesti tunnista tunnetta? Kuitenkin kaikki ärtymyksen ja ahdistuksen oireet loistavat poissaolollaan, kuten myös psykosomaattiset kivut, jotka yleensä kertovat että päässäni ei ole kaikki kunnossa. Onneksi olen kuitenkin saanut lievän mustasukkaisuuden kokemuksen, joten tiedän, että kykenen tunteeseen.

Eilen Peikko oli sovitusti nuken kanssa liikenteessä. Olimme sopineet, että yhteinen ilta on ok, koska minä en kuitenkaan edes ole kotona, vaan töissä ja koulutuksessa. Eli aika ei ole poissa yhteisestä ajasta. Tulin eilen illalla kotiin melko väsyneenä. Lapsi oli kotona kipeänä, enkä olisi jaksanut pitkän päivän jälkeen olla läsnä. Olin lisäksi luvannut käydä piipahtamassa vanhemman lapsen luona ihan muissa asioissa – sellaisissa, jota Peikko ei olisi voinut hoitaa. Huomasin pienen ärtymyksen tunteen liittyen Peikon poissaoloon. Mutta tunne liittyi hyvin vahvasti siihen, että hän ei ollut kotona jakamassa tilannetta kanssasi eikä siihen, että kenen kanssa hän oli liikenteessä. Sama ärtymyksen tunne olisi herännyt, vaikka hän olisi ollut kuntosalilla tekemässä treeniä. Voidaanko tämä tunne luokitella mustasukkaisuudeksi?

*****

Uuden ihmisen tullessa elämäämme olemme saaneet miettiä myös rajoja. Muistan joskus kirjoittaneeni, että minusta ei tuntuisi hyvältä, jos Peikko harrastaisi penetraatioseksiä jonkun muun kuin minun kanssani. Tuon lauseen jälkeen totesin kuitenkin, että jos hän sitä kuitenkin haluaisi, olisi se minulle todennäköisesti ok tilanteesta ja ihmisestä riippuen. Veteen piirretty, keinotekoinen viiva.  Nyt olemme tilanteessa, jossa tällaista on tehty. Minun luvallani ja suostumuksellani. Huomasin taas jälleen kerran tutkiskelevani, että miltä asia minusta tuntuu. Tai pitäisikö sen nyt tuntua jotenkin erityiseltä? Ei tuntemuksia. Toki turvaseksiasiat puhuttivat ja niistä keskustelimme Peikon kanssa pitkään. Peikko puolestaan on käynyt saman keskustelun nuken kanssa, ja olemme päässeet ratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja on myös turvallinen.

Meistä kahdesta Peikolla on selvästi enemmän työtä mustasukkaisuuden tunteiden kanssa. Koska koko ajan kun hän pohtii omia tekojaan ja rajojaan, käy hän myös dialogia itsensä kanssa. Olisinko minä valmis antamaan blondille samat oikeudet? Karkeasti sanottuna olla toisen miehen pantavana. Vastaus on pohdiskelun jälkeen ainoa mahdollinen eli positiivinen.

Alan vähitellen uskoa yhä vahvemmin siihen, että kun rakkautta jakaa, sen määrä myös lisääntyy. Että rakkauden määrä on ikään kuin lisääntyvä luonnonvara. Kun sitä hoitaa, hellii ja jakaa, tulee sitä myös lisää. Jaettavaksi sekä parisuhteeseen että sen ulkopuolelle. Jotenkin tämän oivalluksen myötä myös polyamoria näyttäytyy ymmärrettävämpänä. Olen ollut aiemmin sitä mieltä, että seksiä voi kyllä jakaa monien ihmisten kesken, mutta rakkautta ei. Nyt alan uskoa, että sekin on mahdollista.

Teemme Peikon kanssa mielenkiintoista matkaa, emmekä tiedä vielä yhtään, mihin se johtaa. Suunta vaikuttaa kuitenkin oikealta, joten se riittää tässä vaiheessa. 

Renée Zellweger varastaa orgasmini

Yritän kirjoittaa hieman kieli poskessa, vaikka totta toinen puoli onkin.

Leikkimme blondin kanssa ovat siirtyneet enemmän puolivaniljaiseen suuntaan. Sellaiseen lämpimään, läheisyyteen ja rakkauteen perustuvaan sekstailuun, jossa kuitenkin on aina mukana pieniä valta-asetelmia. Meillä tähän puolivaniljaiseen kuuluu yleensä hyrrä, blondi päälläni ja käteni blondin rinnoilla. Näin siis ytimekkäästi. Uskon että kaikissa parisuhteissa syntyy ne omat helpot lempijutut, joiden kanssa on helppo nauttia arjen keskellä ja kiiruussa. Mieluusti isommat leikit säästääkin tilanteisiin, joissa ympäristö tai aika ei luo paineita. 

Tässä puolivaniljaisessa leikissä mennään pitkälti blondin orgasmin ehdoilla, mutta sepäs sopiikin minulle pienenä orgasmifettarina oikein loistavasti. Minä mieluusti himmailen blondin tahtiin, ja kun hän on orgasminsa saanut, voin ottaa omani. Fire at will, sanoisi Viridian tässä kohtaa leikkikaverilleen. Vaikka asento onkin yksi suosikeistani, niin ehkäpä siksi se pitää sisällään myös pienen positiivisen ongelman. Vaikka kuinka joskus haluisin himmailla ja venyttää nautintoa, niin vahinkoja sattuu. Onneksi tähänkin on löytynyt melko toimiva lääke.

Jos oma laukaisuni on liian herkessä, niin onneksi apuun tulee nainen, Renée Zellweger. Renéellä on minuun merkkillinen vaikutus, ja hän onnistuu kostuttamaan kytevän nallini melko nopeasti. Renée vie minut jatkoajalle ja antaa mahdollisuuden katsella vierestä, kun blondi tekee maalin ennen minua. Renée on onneksi hyvin koulutettu ja tietää paikkansa osaten häipyä makuuhuoneestamme, kun häntä ei enää tarvita, jonka jälkeen blondi heittää bensaa kytevään nuotiooni.

Kuka sinun orgasmisi varastaa?

Ps. Vuonna 2001 People lehti valitsi Reneen 50 kauniimman ihmisen joukkoon maailmassa.

Uuden suuren edessä

Olen ja olemme leikkineet nukkeleikkejä. Kaikki kolme yhdessä syöden, mutta jälkiruoka nautittiin minä ja blondi istuen samalla puolen nuken nautiskellessa kädet kohti kattoa. Jälkihoitona oli keskustelua, naurua ja paljon koskettelua. Yhteistä maistelua siitä, mihin tämä voisi johtaa.

Nukke sai meiltä pannan. Tetriksen askarteleman, nätin, kevyen ja pelkistetyn. Pantaan ei liity mitään suuria omistajan elkeitä, vaan ainakin tällä hetkellä se on melkein kuin yksi elementti muiden joukossa, kuten vaikkapa piiska. Nukella pantaan elemettinä liittyy monenmoista mielenkiintoista, niin miksei hän voisi sen käyttöä harjoitella ja fiilistellä. Tällä hetkellä pantaan liittyy muutamia sääntöjä, joita olemme blondin kanssa asettaneet. Hyvin maukkailta ovat säännöt maistuneet tähän asti, puolin ja toisin.

Nukke oli kutsunut kutsunut meidät molemmat Soen keikalle. Blondi jättäytyi ilomielin pois, sillä proge ja migreeni eivät ole ylimmät ystävät. Aloitin iltamme vääntämällä nuken jalkojeni päälle takapuoli pystyssä lämmittäen sekä kämmeneni että nuken pakarat. Muutenkin ilta jatkui purkaen sadistisia paineitani ja se maistui erinomaiselta. Muutama "saisinko, pliis" anelunkin kuulin. Lopulta päädyin tekemään jotain, tosin aivan luvan kanssa, jota en ole viime vuosina tehnyt kuin blondini kanssa.

Ilta jatkui keikan parissa. Oli hieman kuumottavaa olla "vieraan" naisen kanssa liikenteessä paikassa, jossa periaatteessa voisin törmätä yhteisiin tuttuihin. Julkinen paikka on muutenkin kovin eri kuin makuuhuone. Kävin päässäni melko paljon keskustelua, miten vapautuneesti voisin koskea nukkeen julkisella paikalla. Vaikka olin täysin sovitusti liikenteessä ja tiesin, etten ollut tekemässä mitään mikä loukkaisi blondia, niin silti pääni hannasi vastaan. Saman hannauksen koin vahvasti aikaisemminkin illalla makuuhuoneessa. Ilta kuitenkin jatkuin ja mielikin vapautui. Loppuillasta nojailin seinää vasten nuken nojatessa minuun. Käteni vaelsi nuken hameen alle ja löysi hänen pyhimpäänsä. Nautin nuken kiihtyneen hengityksen tahdissa.

Kotimatkalla annoin nukelle tehtävän kirjoittaa blondille, mitä illan aikana tapahtui, Pyyntö oli kuulemma hieman outo, mutta hän lupasi yrittää. Herätyskello soi aamulla klo 6, ja tehtävän suoritus odotti sähköpostissamme.

Yöllä kotiin, rakkaan vierelle pyöräillessä, tuoksuen nukelle, päässäni sinkoili paljon ajatuksia. Mietin enimmäkseen kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen. Pohdin, kuinka hienoja asioita voikaan luottamuksellisesti tapahtua, kun avaa itsensä ja löytää ympärilleen hienoja ihmisiä. Mietin mustasukkaisuutta ja miten blondi pystyykin nauttimaan tästä tilanteesta.

Jos blondini haluaisi tehdä jotain samanmoista, niin olisinko valmis? Olen sanonut, että en voi tehdä mitään sellaista, mitä en olisi valmis hänelle suomaan ja se pitää. Olenko mustasukkainen nukesta, sillä hänen elämässään on muitakin? Olen tietenkin, mutta se ei saa mitenkään estää nukkea vastuullisesti toteuttamasta itseään. Kasvun paikka minulla. Ketäänhän ei voi omistaa, kuten blondi aina sanoo. Mietin vastuuta nukesta. Jos ja kun hän on osa meidän kuvioitamme, on meillä myös vastuu hänestä. Omalta osallamme voimme kantaa vastuuta hänen hyvinvoinnistaan, kasvustaan ja tarpeistaan. Saavun kotiin ja kömmin nukkuvan blondini viereen. Nukahdan hieman levottomana mutta onnellisena.

Aamupäivällä nukke viestittää, että rikkoo juuri sääntöään, koska ei ole riisunut pantaansa herättyään, vaan halunnut fiilistellä se päällä vielä hetken. Voiko noin suloista olentoa moisesta rankaista? Helposti...

Panenko itseni mukavuusalueeltani?

Olen miettinyt viime aikoina paljon rakastelua/sekstailua omista lähtökohdistani, ja nyt sekstailulla tarkoitan penetraatioseksiä. Olen melkein aina pitänyt sekstailua yliarvostettuna, hyvin fyysisenä sisään-ulos -suorittamisena. Voisin jopa väittää, että oman kinkyilyhistoriani aikana olen sekstaillut vain noin joka kymmenennessä sessiossa. Jälkihoitona tai muuten vaan toki paljon useammin. Edellä kerrottuun on muutama syy, joita on vaikea laittaa järjestykseen. Mutta koska ne kaikki ovat osaltaan minulle hyvin tärkeitä, koetan selittää.

Sekstailuun liittyy minulla aina tunnetta. Ajatus satunnaispanosta juuri baarissa tavatun naisen kanssa kuulostaa minusta pelottavalta. En tunne häntä, en luota häneen, en tiedä mistä hän tykkää ja ennen kaikkea en tiedä, miksi hän haluaa minua. Minulle on tärkeää, että kahden ihmisen välillä on jokin toimiva sovittu side tai suhde, on se sitten rakkaus-, ystävyys-, orja- tai vaikka leikkisuhde. Kun tällainen side on olemassa, pystyn toimimaan ja nauttimaan haluamallani tavalla ja uskon saman koskevan vastapuoltakin.

Jos edelliset kriteerit täyttyvät, kaivan esiin uuden. Inhoan kumin käyttöä, koska se vie parhaimman terän fyysisestä nautinnostani. Kuulostan varmasti itsekkäältä, mutta todellisuudessa olen kiltisti jättäytynyt usein ilman mainitsematta asiasta, sillä en halua kiusallisia tilanteita. Miten sitten tämä asia järjestettäisiin? Jos olisin tilanteessa, jossa blondin lisäksi olisin jossain toimivassa suhteessa, jossa sekstailu tulisi ajankohtaiseksi, se tarkoittaisi sitä, että kävisimme molemmat sukupuolitautipolilla tarkistuttamassa itsemme, jonka jälkeen voisimme touhuta vapaasti. Lapsiahan en voi enää saada. Edellä kerrottuun liittyy myös suuri luottamus siihen, että suojaamattomia harha-askelia ei suhteemme ulkopuolella oteta. Luottamus pitää olla kunnossa.

Meillä on sopimus blondin kanssa, että emme sekstaa, ainakaan edellä mainitun määritelmän mukaan muiden kanssa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa tätä sääntöä olisi pitänyt kyseenalaistaa. Kuitenkin olen ollut tilanteissa, joissa olisin palavasti halunnut napata alistuvaa hiuksista kiinni ja painaa penikseni hänen kurkkuunsa. Uudestaan, uudestaan, uudestaan - kunnes kyyneleet ja meikit valuvat poskilla. Kunnes hän haukkoisi henkeä ja katsoisi nöyrästi väsyneenä kohti lattiaa. Ilman, että olisin lauennut. Ilman, että olisin edes halunnut laueta.

Usein leikkiessä, myös muiden kuin blondin kanssa, panetukseni on melkoinen. Sillä hetkellä se ei juurikaan minua haittaa, vaan ennemminkin pitää minut vireessä. Kotona "ongelma" on helppo ratkaista, koska paineet voin aina purkaa blondiin, mutta reissussa tilanne on toinen. Joskus jos koti on lähellä, blondi voi auttaa tässäkin tilanteessa ja joskus sitten vaan kärvistelen.

Mitäs sitten jos tilanne olisi erilainen? Kriteerit täyttyisivät ja säännöt joustaisivat jonkun henkilön kohdalla? Eniten työtä, ainakin minun kohdallani, aiheuttaisi oma epävarmuuteni. Olen aina sanonut, että jos blondi suo minulle jotain, olen valmis suomaan sen myös hänelle. Koska olen huomattavasti enemmän mustasukkainen kuin blondini, niin tässä olisi minulla iso kasvun paikka. Tällaisessa tilanteessa tavallaan jopa toivoisin, että blondi olisi samanmoisessa tilanteessa, jotta punttimme olisivat tasan, vaikka ajatusmaailmani tältä osin ei olekaan ihan reilassa. Joka tapauksessa tapahtuisi asia kummin päin vaan, niin kotiin tullessa pitäisi olla tyytyväinen siitä, mitä on tapahtunut. Lisäksi kotona pitäisi odottaa samasta syystä tyytyväinen vastakappale.

PS. Testi on muhinut luonnosarkistossa jonkin aikaa. Elämä on vienyt eteenpäin ja tilanteet ovat muuttuneet tekstin kirjoittamishetkestä. Päivitystä seuraavissa teksteissä.

PSS. Ei se kumin käyttö nyt niin pahalta tuntunutkaan...