Saisinko pelätä? Ole hyvä.

Olen pohtinut muutaman viime päivän ajan paljon pelkoja. Minä pelkään monia asioita. Monet peloistani ovat varmasti samanlaisia kuin muillakin, joskin pelkään pelkääväni joitain asioita aivan liikaa. Osa peloistani on normaalia vanhempana olemista. Onhan tyttärellä valot pyörässä ja järki päässä? Osa taas kummallisia pelkoja, jotka saavat minut säpsähtämään kun puhelin soi tai vihaamaan kaamosta, joka kiusaa blondini jaksamista.

Tämä pohdintani lähti liikkeelle merkillisestä tapahtumasarjasta liittyen misuun. Muistattekohan häntä? Minun ja misun välillä on hieno kasvava jännite, ystävyys ja arvostus, jota on hankala sanoittaa. Jännitettä on ladattu lukuisilla keskusteluilla, joissa olemme avoimesti kertoneet mitä toisessa ja maailmassamme näemme ja mihin kaikkeen se voisi johtaa. Esimerkiksi harmitteluun siitä, että misun iltalenkkipolut eivät kulje Turussa päin.

Olemme leikkineet tasan kerran, mikä on tavallaan sulaa hulluutta ja siihen on linkki yllä. Joku voisi nyt ihmetellä, miksi sitä jännitettä nyt niin kannattaa varastoida? Sitä välillä ihmettelemme mekin. Olemme sanoittaneet tilanteen niin, että kumpikaan meistä ei  osaa leikkiä kalenterin kanssa. Jos polkumme sopivasti kohtaavat, niin katsomme mihin jännite riittää. Mutta kuinkas hieman yllättäen kävikään? Loppujen lopuksi hyvin, mielestäni.

Olin pelireissulla misun kotikaupungissa. Olin tietoisesti ylimalkaisesti kertonut etukäteen olevani kaupungissa. Kuitenkin harrastukseni luonteeseen kuuluu, että kisat voivat loppua tunnin päästä tai kymmenen. Näin ollen olin ilmoittanut epämääräisesti, että minun varaani ei voi sen päivän suhteen laskea, mutta saatan soittaa, jos ehtisin kahville. Kävi kuitenkin niin, että suoritukseni jäi osuman päähän finaalista ja olin hieman yllättäen vapaana jo aamupäivästä.

Tämä vaihtoehto oli kummitellut mielessäni jo koko kuluvan viikon, ja niinpä olin varuiksi pakannut kassiini tarvikkeita, joiden avulla olisin halunnut koettaa mielestäni yhtä erityisen makoisaa juttua misun kanssa. Jotain sellaista mistä olimme puhuneet jonkin verran, ja rivien välistä olin ymmärtänyt sen olevan misullekin iso fantasia. Minun fantasiassani, jos vaan maailma toimisi tahtoni mukaan, olisin ottanut taksin, ajanut misun ovelle ja soittanut ovikelloa. Oven avauduttua olisin yllättänyt misun ns. housut kintuissa ilman mahdollisuutta valmistautua. Olisin painanut hänet seinää vastaan ja antanut kaksi sekuntia aikaa vastata, painanko kaasua vai jarrua. Koska maailmassani on kuitenkin liikaa muuttujia, otin puhelimen käteen ja soitin misulle.

Tavallaan kävi niin kuin eniten pelkäsin, vaikka olinkin siihen varautunut. Misulle ei tapaaminen sopinut, vaikka hän olikin pähkinöinä suunnitelmastani ja siitä, mitä kaikkea olisi voinutkaan tapahtua. Suunnitelmiani en toki hänelle paljastanut ja siksi en niistä tähänkään kirjoita. Hän oli sopinut itsensä kanssa jotain muuta. Jotain, jonka hän olisi voinut peruakin, mutta me molemmat tiesimme, että on turha puskea leikkiä, jos ajatukset osoittavat jo muualle. Sovimme puhelun lopussa, että hän viestittää, jos kuitenkin tulee jokin muutos. Misu jäi pohtimaan tilaansa.

Olin toki pettynyt, sillä hyvä suunnitelma meni sivu suun. Toisaalta olen aika rationaalinen ajatusteni kanssa ja jos jonkun haluaa näin yllättää, niin pitää pystyä nielemään pettymyksensä. Minä nielin omani mukisematta ja tiesin, että jännitteemme tästä varmasti kasvaa. Kurkkasin nopeasti juna-aikataulua ja huomasin seuraavan junani lähtevän n. 15 minuutin kuluttua. Asemalle olisi matkaa noin 10 minuuttia. Laitoin pikaisesti tavarani kasaan ja lähdin juoksujalkaan asemalle. Viestitin vielä misulle, että toivottavasti en sekoittanut päivääsi. Kiiruhtaessani luonnollisesti pohdin että anti-kliimaksi koko päivälle olisi, että päästyäni junaan saisinkin misulta viestin, vaikka sitä en kovin todennäköisenä pitänyt. Päätin kuitenkin soittaa hänelle vielä kertoakseni lähdöstäni, mutta en saanut häntä kiinni seuraavaan 20 minuuttiin. Junassa sain seuraavan viestin:

Oi sekoitit kyllä! Et päivääni, vaan pääni. Lämmittelelin suihkussa ja tajusin olevani kuin säikähtänyt eläin ajovalossa.

Olin lievästi sanonut ihmeissäni ja niinpä me seuraavat kaksi tuntia kirjoittelimme peloista.

Jos mä olisin nyt kuvitellut esim. että tavataan ja mennään kahville tms, niin olisin ollut heti valmis.

Kun mä tajusin, että jotain ennalta arvaamatonta on tiedossa, niin menin ihan paniikkiin ja karkasin...tajuatko?

Tajusin. Kerroin, että tajusin sen jo etukäteen ja siksi halusinkin toimia näin. Ravistella häntä, tuottaa yllätyksen ja antaa vain vähän valmistautumis- ja miettimisaikaa. Vaikka misu on avoin, luonteva, reilu ja kokeileva, niin silti minua olisi ihan pikkuisen kiinnostanut nähdä tämän misun taakse.  Ja vaikka misu kirjoitti mulla lähti miljoona sekaista ajatusta risteilemään päässä ja sekosin siihen kaaokseen, niin lopulta saimme vähän siitä kaaoksesta kiinni. Se möykky mikä muodostui epäonnistumisen pelosta, rooleista tai niiden kadoksissa olemisesta ja ulkonäköpaineista, ajoi tällä kertaa tämän eläimen kuumaan suihkuun. Pohdimme mitä ikiaikaiset roolit tekevätkään meille. Kun tottuu yhteen rooliin, niin saattaa haudata sen toisen niin kauas, ettei enää löydä sitä tai ainakin pelottaa kaivaa se esille. Tottumuksesta saattaa tulla toinen nimemme. Kun sitten lopulta haluaisi kaivaa sen toisen roolin esille, niin helposti ylös tulee myös pelko. Osaanko minä vielä? Kelpaanko? Enhän tuota pettymystä?

Minä kerroin omista peloistani. Mietin useasti ennen kuin tapaan jonkun, että riitänkö, olenko tarpeeksi hyvä tai niin kuin tälläkin kertaa onko suunnitelmissani mitään järkeä? Minua auttaa näissä peloissani tieto siitä, että vastakappaleeni hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Edellä kirjoitettu on varmasti myös iso kriteeri omissa ystävissäni. Jos joskus välillä saan jonkun hullun idean, vaikka pelkäänkin sen epäonnistumista, niin mitä sitten? Mitään ei saa jollei yritä. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että hyvät ystävyydet kestävät pelotkin ja niiden mukanaan tuomat pettymykset.

Blondi: Joulunjälkeistä elämää

Olemme selvineet taas yhdestä joulusta. Minun ja Peikon neljännestä yhteisestä ja kolmannesta yhdessä asuen.

En ole itse juurikaan viettänyt aikuisikäisenä jouluja. Lapsena vietetyt joulut alkoholisti-isän kanssa eivät ole jättäneet kovin ruusuisia muistoja. Entisessä avioliitossani olimme joulut aina poissa Suomesta. Peikon ja jälkikasvun kanssa olen kuitenkin joutunut opettelemaan viettämään joulua uudelleen. Ei niin, että minut pitäisi pakottaa siihen, mutta mieluummin jättäisin koko juhlan väliin, jos saisin itse valita.

Onneksi Peikko pesueineen viettää kuitenkin rentoa joulua. Pöytään laitetaan vain se, mitä oikeasti halutaan syödä. Lahjoja ostetaan sen verran kun sopivalta tuntuu. Näennäisestä rentoudesta huolimatta Peikko ja lapset ovat myös melko lailla oireilevia joulun alla. Peikko analyyttisenä ihmisenä hahmottaa hyvin reaktionsa ja sen, mistä ne johtuvat. Lasten laita on kuitenkin toisin. Lapset ovat kireinä kuin viulunkielet. Eivät saa nukuttua. On outoja kipuja ja oireita. Stressaavat pienimmästäkin asiasta. Yritämme Peikon kanssa sanottaa asioita mahdollisimman paljon ja tehdä lasten reaktioita heille ymmärrettävimmiksi.

Kuulen usein muiden uusperheiden sanovan, että helppoahan teillä on, kun perheessänne on nolla liikkuvaa osaa. No, on ja ei. Vaikka lapset ovat valinneet, etteivät ole äitinsä kanssa tekemisissä, on äiti silti usein läsnä perheessämme. Juuri poissaolonsa kautta.

*****

Mutta iloisempiin asioihin. Pukki muisti minua ihanilla lahjoilla. Paljon luettavaa, himoitsemaani salmiakkia sekä muutama muu hyvin osunut valinta.

Kun illalla valvoimme enää kahden, oli perinteisen pervolahjan vuoro. Pukki toi minulle tällä kertaa todellisen yllätyksen - kauan himoitsemani Jennings gagin. Sellaisen vanhan ajan suukirurgien käyttävän härpäkkeen, jolla suu ruuvataan auki ja jolla se myös pysyy auki.


En ole muuten gägien ystävä, koska monet niistä estävät pääsyn suuhun. Ei sillä, että asiaa minulta liiemmin kysyttäisiin. Sellaisista gägeistä, joiden läpi pystyy tunkemaan asioita kurkkuuni, niistä minä kyllä innostun. Suu, tunkeminen, esteetön pääsy kurkkuuni ja siihen vielä kuola päälle, niin ei muuta enää tarvitse. Esteenä metallisten gägien hankkimiselle on ollut se, että emme ole löytäneet tähän mennessä hammasystävällistä versiota sellaisesta. Olen tarkka hampaistani, enkä halua tunkea suuhuni metallia, joka veisi kiilteen hampaistani. Eräs yhteinen ystävämme oli kuitenkin tehnyt salapoliisityötä ja löytänyt sopivan, kumipäällysteisen suunlevittimen.

Laitetta testattiin heti lähinnä sovitusmielessä. Se istui nätisti ja tuntui miellyttävän napakalta. Tositoimiin emme ole sen kanssa vielä päässeet. Koin myös pitkästä aikaa sellaisen nopean alistumismoodiin tippumisen, kun Peikko sovitti laitetta paikoilleen. Peikko silitteli hetken hellästi kasvojani ja levitti niille kuolaa, jota alkoi valua välittömästi. Nyt sitä oikeaa hetkeä odotellessa, että laite pääseet tositoimiin <3.

Mitä kivaa te saitte pervopukilta tänä jouluna?

Seksileluja hankkimassa

Olen saanut Peikolta varmasti yli puoli vuotta sitten tehtäväksi hankkia meille kaksi uutta seksilelua. Pumpattavan dildon ja pumpattavan anustapin. Olen ottanut projektin alulle muutamaan otteeseen, mutta se on aina jäänyt tekemättä. Osa syynä tähän on ollut se, että nettikauppoja selaillessa ja hintavertailuja tehdessä menee paljon aikaa. Olemme jo aikoja sitten oppineet kantapään kautta, että emme osta huonoja seksileluja. Lisäksi lelujen täytyy olla mustia. Niinpä hakeminen ja vertailu on tuntunut sellaiselta savotalta, että homma on jäänyt tekemättä. Ehkä joku runkkauskielto tai muu rangaistus olisi saanut minuun vauhtia, mutta kummankaan energia ei riittänyt kytkemään ds-asetelmaa päälle tätä toimintoa varten.

Meitä lähestyi pelastava enkeli yhteistyötarjouksen muodossa – ehkä liittyen postaukseen bloggauksesta ja niistä goodie bageista J. Saimme yhteydenoton www.seksileluja.com -portaalista. Seksileluja.com ei myy itse mitään, vaan kerää yhden sivun alle useita seksikauppoja. Tätä kirjoittaessa portaalista löytyy 15 eri kauppaa. Näin ollen vertailu on helppoa ja näppärää, eikä käyttäjän tarvitse surffata sivustolta toiselle. Portaali on toteutettu fiksusti ja freesin näköisesti – lisäksi sivujen tekninen toimivuus ja hakutoiminto ovat huolella tehty. Myös sivuston taustatoimijan tiedot ovat kunnossa.

Lelujen lisäks Seksileluja.com pitää sisällään myös tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta – siitä iso plussa. Vaikka me pervot olemmekin usein seksilelujen suurkuluttajia ja tietoisia seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista, eivät ne todellakaan ole itsestään selviä kaikille. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että kaikkien pitäisi hankkia parisuhteensa ja seksielämänsä tueksi seksileluja. Itse en enää suostuisi elämään ilman niitä, koska minun laukeamiseeni tarvitaan aina hyrrä. Lisäksi tykkään sivuston nimestä. Ei mitään pikkusievää kivojajuttujaaikuisille, nautintoakansalle, kukkiajamehiläisiä, vaan suoraan asiaan. Eli niitä seksileluja. Toki sivustolta löytyy iso kasa myös vaatteita ja bdsm-tarvikkeita, joita kaikkia ei voi ihan suoraan kutsua seksileluiksi.

Sellainen pieni miinus täytyy antaa, että ainakaan toistaiseksi Antishopin valikoimia ei löydy portaalista ja siten moni kiva, vähän pervompi tuote jää portaalin ulkopuolella. Joten hoi, hankkikaa vielä Antishop listoillenne, niin palvelu on kutakuinkin täydellinen.

Ai niin. Ne meidän haluamme pumpattavat seksilelut. Ne löytyivät <3.

Terapiasessio

Nyt on hankala aihe, myönnän sen jo kättelyssä. Yleensä pyörittelen muutaman päivän uutta tekstiä ilman paperia, ja se vaan muodostuu pikku hiljaa päässäni. Sitten kun avaan läppärin, niin usein alitajunta ja mielikuvitus ovat tehneet tehtävänsä, ja teksti tulee helposti ulos. Lopputulos on mitä on. Nyt olen maiskutellut tämän aiheen parissa jo useamman päivän, mutta liitutauluni on yhä melko tyhjä. Joitain yksittäisiä lauseita ja sanoja sinne on ilmestynyt, mutta se punainen lanka puuttuu yhä.

Minulla oli terapiasessio. Tämän sanan keksin vasta kyseisen session jälkeen ja raapustin sen taululleni. Olen pohtinut onko sana liian raflaava, ja ajatteleekohan nyt joku, että yrittääkö Peikko olla joku BDSM-terapeutti? Ei yritä. Peikko vain pohtii.

Minä hoidan mielenterveyttäni esimerkiksi siten, että pulssini on lähellä maksimia. Kun altani löytyy hikilätäkkö ja kroppa haluaisi oksentaa, minä uskon itseeni ja maailmaani. Se myös sulkee möröt sinne minne ne kuuluuvatkin. Jälkeenpäin maailmani on paikallaan, ja jos edessäni olisi harmaa kivi, menisin silloin sen lävitse. Voimaannuttavaa.

Olin pitkästä aikaa tehnyt muistiinpanoja ennen sessiotamme. Olin tehnyt havaintoja, huomioinut sivulauseita, kuunnellut rivien välistä ja tehnyt jopa olettamuksia, joita vastaan olen periaatteessa. Älä oleta, vaan kysy on mottoni. Näiden keskustelujen ja tapaamisten pohjalta minulla oli kuva epävarmasta naisesta, joka miettii jokaisen kauhukuvan ja negatiivisen mielipiteen, ennen kuin ehtii silmää räpäyttämään. Hän on opetellut itselleen maneereja ja naamareita, joiden taakse on hyvä piiloutua, kun eteen tulee liian tiukka paikka tai mörkö. Mutta tämä kaikki on vain minun kuvitelmani hänestä. Jos sinä näkisit hänet, suurella todennäköisyydellä kuvasi olisi kaunis, tyylikäs, iloinen ja itsevarma nainen. Niin minunkin oli aluksi.

Me päädyimme siis samaan asuntoon juomaan teetä ja juttelemaan. Joogakassini oli täynnä leluja, mutta sovimme, että menemme fiiliksen mukaan. Paniikkihan siitä meinasi tulla. Teetä vielä puolillaan kupissa sain vastaani seuraavan ongelman. En tiedä pystynkö ja miltä tuntuu olla alasti jonkun toisen edessä? Se selviää kokeilemalla, sanoin ja otin häntä kädestä kiinni ja talutin olohuoneeseen. Hän seisoi keskellä olohuonetta minun ollessa hänen takanaan. Kerroin, että NYT minä voin tehdä hänelle mitä haluan ja vakuudeksi nappasin tiukan otteen hänen rinnoistaan ja puristin niitä lujasti. Kävimme läpi turvasanat, joilla tilanteesta pääsee pois, jos olo kävisi liian tukalaksi. Sitten minä riisuin hänet. Vaatekappale kerrallaan, kehuen, kosketellen, silitellen, suudellen. Muutaman kerran hän nosti kätensä joko suunsa tai silmiensä eteen ja yritti piiloutua, mutta joka kerran käsi palautettiin alas, ja tein säännön että se kiellettyä. Samaan hengenvetoon kielsin sanonnan mä en kestä tai kaikki siihen rinnastettavat. Alastomana komensin hänen jalkansa auki. Ne aukesivat häpeillen liian vähän, ja komensin uudestaan. Silittelin ja hyväilin häntä. Miltä minä näytän? Oikein kauniilta.

Nainen pyysi päästä suihkuun, koska kiirestä johtuen hän ei ollut ehtinyt suorittaa siistiytymistä. Annoin luvan ja kerroin tulevani mukaan. Suihkussa katselin ja varmistin, että pesut sujuivat hyvin ja että pesutulos oli hyväksyttää. Minun pitäisi sheivata, enkä kehtaa kun olet siinä, nainen kommentoi. Onkohan sinulla vaihtoehtoja? Kerroin vielä katsovani todella tarkkaan, miten sheivaus sujuu, ja se sai hänen poskensa punastumaan. Kun työ oli tehty, niin varmistin, että tehtiinkö sheivaus niin kuin kotonakin, johon sain vastaukseksi että ei täysin kun en kehdannut. Ojensin sheivausvälineet takaisin ja komensin tehtävän loppuun. Hän teki työtä käskettyä. Lopulta hän pesi minut huolellisesti polvillaan suihkuhuoneen lattialla.

Talutin hänet makuuhuoneeseen ja kiinnitin häneen paljaaseen lantioonsa paksun nahkavyön. Kädet kiinnitettiin sängyn päätyyn ja lantio vyön kautta sängyn toiseen päähän. Tämän jälkeen nilkkoihin laitettiin kahleet, jotka nostettiin levitettynä samaan päätyyn kiinni kuin kädetkin. Tiedätkös - olet reva täysin auki minun edessäni. Nainen rimpuili mörköään vastaan, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja kuin olla. Minä silittelin häntä, hyväilin, kiusasin välineinä varsidildo, sormet ja hyrrä. Ensimmäisen ja toisenkin kerran, kun hän sanoi vakuuttavasti minulle voitko odottaa hetken, mun pitää hengittää, minä pysähdyin ja annoin hänen hengittää. Sen jälkeen en enää reagoinut, vaan lisäsin pyynnöistä huolimatta vauhtia ja huomasin, että hienosti nainen pärjäsi ilman hengittelytaukoja, jopa paremmin. Mahtaa olla metkaa taistella mörköjä ja orkkua vastaan.

Irroitin hänet köysistä, ja hän pyysi minut viereeni siksi aikaa, kun hän runkkasi itsensä maaliin. Katselin kuinka helposti se käy isolla kokemuksella.

- Mun sisällä ei ole yli 10 vuoteen ollut muuta kuin penis.

- Nyt siellä oli läjäpäin sormia ja tällainen iso dildo juurta myöten. Heiluttelin dildoa hänen edessään, ja hän käänsi katseensa pois.

- Mä en ole koskaan halunnut työntää mitään sinne,  kun minusta tuntuu, etten ole sieltä normaali. Pelkään,  että löydän sieltä jotain pelottavaa.

- Sä olet ihan normaali, sieltäkin.