Blondi: Sidottuna olemisen nautinto (Huom! Teksti ei sisällä seksiä ☺)

Olemme pitkään Peikon kanssa toivoneet, että joku opettaisi meille lisää sidontaa. Tai Peikko lähinnä, koska minun ei tarvitse osata sitoa. Toki nautin sidottuna olemisesta, joten asia on ollut myös minun intresseissäni. Peikko tuntee erään taitavan köysi-ihmisen, johon minäkin olen saanut mahdollisuuden tutustua aivan muissa kuin sidonnan tai pervoilun merkeissä. Köysi-ihmisestä on tullut minulle lyhyessä ajassa hyvin läheinen, keskustelumme ajelehtivat laidasta laitaan. Sitomisen lisäksi Köysi-ihminen tekee muutenkin töitä käsillään, ja on säännöllisesti hoitanut minua. Hänen kosketuksensa on minulle tuttu, turvallinen ja miellyttävä eikä siihen liity mitään seksuaalista. 

 

Mietteissämme on ollut toteuttaa sidontaworkshop, jossa Köysi-ihminen toimisi pääsitojana ja opettajana, Peikko saisi opiskella sidontaa itse kokeilemalla ja minä saisin kunnian toimia sidottavana. Tänään workshop vihdoin toteutui, ja kirjoitankin tätä tekstiä hieman hajamielisenä oltuani melkein kolme tuntia eri tavoin sidottuna. Ensin paikalle saapui Peikko, joka katseli tietokoneelta urheilua samalla kuin huolsi omia köysiään. Vitsailinkin, että yleensä kai miehet juovat olutta samalla kun katsovat urheilua, meillä öljytään köysiä. Peikon hurratessa urheilua minä vaihdoin päälle ihonmyötäiset trikoot ja hihattoman paidan sekä lämmittelin lihakset venyttelemällä ne kunnolla. Lisäksi panostin päivällä erityisesti syömiseen ja nesteen nauttimiseen, koska tiedän, että verensokerit alhaalla olen huonoa seuraa kaikille ja nestehukka saa lihakseni kramppaamaan. 

 

 Kokoonnuimme minun luonani, koska asuntoni on tilava ja asun yksin. Häiritseviä tekijöitä ei ole. Lisäksi totesimme, että vanhan asuntoni lautalattia sopii erinomaisesti sitomisalustaksi kauniin visuaalisen ilmeen vuoksi. Jännitin tilaisuutta jonkin verran etukäteen, vaikka olin keskustellut siitä paljon sekä Köysi-ihmisen että Peikon kanssa. En tiedä, mitä jännitin, mutta olin hermostunut ennen sitomisen alkua. Ehkä katsottavana oleminen jännitti eniten, toki myös tilanteen intiimiys. 

Kun ihanainen Köysi-ihminen aloitti työnsä ja opastamisen, hävisi jännitys heti. Toiminnan keskiössä olivat sitominen, köydet, solmut, sidontojen funktionaalisuus ja muut minulle täysin mielenkiinnottomat asiat. Kyse ei ollut alistamisesta eikä alistettuna olemisesta. Köysi-ihminen sitoi ja opasti ensin, Peikko teki perässä. Sidottavana oleminen oli täydellisen rentouttava ja vapauttava kokemus mielelleni, vähän meditaatioon ja joogaharjoitukseen verrattava. Puhuimme ja nauroimme paljon, pidimme taukoja, joimme kahvia, Peikko otti valokuvia. Kävin välillä peilin edessä kääntyilemässä ja ihailemassa sidontojen kauneutta ja taidokkuutta. 

Melko notkeana ihmisenä nautin sidottuna olemisesta myös fyysisesti. Lihakset saivat kivaa jumppaa ja venyttelyä, nivelet pääsivät myös sopivasti töihin. Sain oleilla pidempään muutamassa sidonnassa, jossa selkeästi viihdyin ja huomasin, että päässäni ei juuri liikkunut mitään kun makoilin paketissa lattialla. Köysi-ihminen ja Peikko puhuivat jotain, mutta en juuri rekisteröinyt heidän puheitaan. Välillä Peikko silitti poskeani. 

 

Nyt lihakseni ovat rennot mutta väsyneet, samoin mieli. Vaikka kokemus on oli rentouttava ja nautittava, huomaan olevani väsynyt. Samalla tavalla väsynyt, kun kävelee ulos tunnin kokovartalohieronnasta tai syvävenyttelystä. Onneksi kalenterissani on loppuilta tyhjää, joten saan nauttia olostani ja tyhjästä päästä. Taidanpa kaivaa kaapista esille salmiakkipussin ja nauttia hyvästä kirjasta.

Kiitos kultaiselle Köysi-ihmiselle ainutlaatuisesta kokemuksesta!

 

Elämää tärkeimpien kanssa

Tapahtui eilen. Olimme olleet erossa blondin kanssa hieman pidempään ja molempien moottorit kävivät vähän levottomasti. Mesessä blondi hieman hyppeli nätisti silmilleni ja itsekin tunsin kämmenpohjien hikoavan piiskaamisen puutteesta.

Eilen oli sitten koko ilta varattu meille. Töistä lähdin kuntosalin kautta kotiin, ja vaikka ukkonen yritti jarruttaa menoani, niin pääsin blondin asunnolle mukavasti alkuillasta. Hetken vaihdoimme kuulumisia, mutta melko pian käteni löysivät blondin hiuksiin mistä otin tiukan otteen ja vedin päätä taakse ja hampaani upposivat blondin hartioihin. Siitä leikki lähtikin nopeasti ja kuumasti liikkeelle ja pian blondi oli mahallaan sohvalla kädet komennettuna selän taakse housut nilkoissa takapuolen ja yläselän saaden piiskaa. Välillä leikin tapilla, välillä wandilla ja välillä piiskoilla. Tilanne oli hyvin intensiivinen. ”piip piip” kuului kassistani kun kännykkäni soi. Hyvin harvoin muistan laittaa kännykkäni äänettömälle, syystä että en muista, tai leikki lähtee niin spontaanista, ettei se enää silloin tule mieleen. Blondi oli pidemmän vuorotellen piiskauksen ja wandilla kiusaamisen jälkeen niin kuutamolla että kaivoin kännykän esiin ja luin tekstiviestin. En tekisi näin jos minulle tulisi esim. työhön liittyviä tekstiviestejä illalla, mutta koska kyseessä on 90% jälkikasvuni niin luin tekstarin. Olinkin oikeassa ja viesti tuli jälkikasvultani, voisin vaikka jatkossa kutsua häntä Myrskyksi.

Myrskyllä ei ole ollut ihan helppo elämä, tosin hänen murheet/ongelmat eivät ole minusta lähtöisin. Nyt hänellä oli melko tiukka tilanne ja hän tapansa mukaan haluaa purkaa pahan mielensä minuun, nyt ensin tekstiviestin kautta. Päätin vastata tekstiviestiin myöhemmin mihin tuli hyvä tilaisuus hetken päästä kun halusin vaihtaa asentoa Blondin kanssa ja hän pyysi lupaa käydä WC.ssä ennen sitä. Minä vastasin tekstariin sillä aikaa.

Jatkoimme leikkiä sohvalla muutaman köysinipun kera ja leikki oli hyvin hyvin antoisaa. Yksi parhaista mitä meillä on ollut. Kesken leikin kuitenkin sain uuden tekstiviestin, mitä en heti lukenut ja mihin päätin vastata myöhemmin. Haluan tässä yhteydessä tarkentaa että Myrskyllä ei tietenkään ollut hengenhätää tms., vaan kyse on ongelmasta mikä nostaa välillä päätään ja rauhallisella välittävällä juttelulla sen saa häviämään. 

Hetki leikin päätyttyä Myrsky soitti ja hän vyörytti tapansa mukaan pahan olonsa minun niskaani. Kyse ei ollut siitä, etten ollut samalla minuutilla vastannut hänen tekstiviestiinsä, vaan se on hänen tapansa käsitellä omaa pahaa oloaan. Hän tarvitsee lokaämpärin minne voi kaataa pahaa oloaan ja isä on tässä tilanteessa paras apu. Makasin alasti kyljelläni Blondin sängyllä ja puhuin Myrskyn kanssa rauhallisesti. Kannustin, ymmärsin, yritin ymmärtää ja loin uskoa tulevaisuuteen. En tiedä kuinka kauan puhelumme kesti mutta sen loputtua Blondi oli kerännyt lelut, narut, yms. jo nätisti talteen. Blondi kömpi kainalooni ja puhuimme hetken Myrskystä. Blondilla ja Myrskyllä on omasta mielestäni oikein hyvät välit ja he ovat molemmat kertoneet pitävänsä toisistaan. Makailin siinä hiljaisena pääni sekoittaen huolta Myrskystä ja onnellisuutta Blondista.

Uskon vahvasti että Myrskyn ongelma on voitonpuolella ja toivon että saan hänet itsensäkin vielä asiasta vakuuttuneeksi. Onneksi minulla on asiassa myös Blondin tuki ja tiedän että hänestäkin on vielä asian ratkaisemisessa iso apu.

Elämän tärkeimmät saavat välillä pään niin sekaisin.

Eilisestä leikistä olisi muutama aivan ihana valokuva, mutta tämä postaus ei ole oikea hetki niitä julkaista, mutta lupaan postata niitä myöhemmin.

-          M

PS. Hyvät lukijat. Tällä blogilla on juuri tällä hetkellä 2459 lukukertaa. Olen saanut muutaman palautteen bdsmbaarin kautta ja täällä noin yhden. Kuulisimme mieluusti palautetta tai jopa toivomuksia blogimme suhteen. Jos haluatte antaa risuja tai ruusuja niin tehkää se. Jos taas haluatte kuulla jostain tietysti kuvakulmasta lisää, niin kysykää. Lupaamme ottaa pyynnöt vakavasti. Kiitos

Blondi: Tunteista vol. 2

Tarvitsevuuden lisäksi olen joutunut kokemaan alistuvuuteen liittyvän ikävän tunnemyrskyn nimeltään sub drop. Koska inhoan edelleen näitä termejä, puhun pudotuksesta, joka kuvaa varsin hyvin, mistä aiheessa on kysymys. En tiennyt ilmiön olemassaolosta, ennen kuin jouduin itse kokemaan sen. Muistan hämärästi, että Peikko oli yrittänyt avata asiaa minulle jossain lukuisista keskusteluistamme, mutta asiat harvoin menevät minulle perille ennen kuin koen ne itse. Se kova pää…

Pudotus on negatiivinen tila, joka tulee joskus alistuvalle osapuolelle leikin jälkeen. Yleensä leikissä on silloin ollut jotain poikkeuksellisen raskasta tai voimakasta joko henkistä tai fyysistä kokemista tai kohtaamista. Pudotus tulee joskus myös alistavalle osapuolelle, mutta vähemmän voimakkaana. Pudotus iskee fyysisesti ja psyykkisesti, kun endorfiini- ja muut hormonitasot leikin jälkeen normalisoituvat. Koska moni muu on tieteellisesti selittänyt, mistä ilmiössä on kysymys, en avaa sitä sen enempää tässä vaan kerron omata pudotuksestani – ensimmäisestä sellaisesta.

Kokemuksesta on jo jonkin verran aikaa, joten yritän kaivella mielestäni siihen johtaneet tapahtumat.  Peikko oli luonani yötä. Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen kiireettömään sunnuntaiaamuun. Harrastimme kevyttä ja nautittavaa seksiä pienenpienellä kinkytvistillä. Makoilimme seksin jälkeen sylikkäin ja juttelimme maailman menosta. Jossain kohtaa aloin haluta lisää, ja vihjaisin asiasta Peikolle. Peikko sanoi, että vastaa rehellisesti, haluatko todella lisää. Vastasin kyllä, ja seuraavaksi olinkin kädet selän taakse sidottuna vatsallani sängyllä vastaanottamassa melkoisen rajua käsittelyä. Muistan, että nautin, mutta muistan myös, että jälkeenpäin itkin. Itkemisessä ei ollut mitään epätavallista, itken usein leikin jälkeen. Keskustelimme itkustani Peikon kanssa, ja siitä että senkertainen leikki oli ollut minulle poikkeuksellisen rankka tunnetasolla. Jostain syystä häpeän tunteet olivat aktivoituneet hyvin vahvasti juuri sillä kerralla.

Kävimme suihkussa ja päätimme lähteä keskustaan nauttimaan myöhäistä sunnuntailounasta. Olin euforisessa tilassa, hihittelin, ja päässä tuntui siltä kuin pienet pallot sinkoilisivat edestakaisin korvieni välissä, enkä saanut ajatuksiani millään kasaan. Syömisen jälkeen jatkoimme molemmat omiin koteihimme. Oloni oli niin epämiellyttävä ja outo, että menin suoraan sänkyyn nukkumaan ja heräsin parin tunnin päästä. Siihen kun ahdisti. Siis todella ahdisti. Kauhistuttavalla tavalla. Pahinta oli kuitenkin se, että tuntui ettei pääni eivätkä ajatukseni pysy kasassa. Pallot jatkoivat sinkoilua korvieni välissä. Olo oli irtonainen ja todella epämiellyttävä.

Sain Peikon kiinni koneelta, ja kerroin olostani. Hän viittasi sub dropiin, ja kertoi, että kuulostaa ihan siltä. En muista käymästämme keskustelusta kovinkaan paljon. Muistan vaan sen kokonaisvaltaisen ahdistuksen. Sen miettimisen, että mitä järkeä tässä oikeasti on. Sen miettimisen, että Peikko ei kuitenkaan pidä minusta. Hyvin voimakkaan hylätyksi ja jätetyksi tulemisen tunteen, jolle ei ollut mitään järjellistä perustetta. Vaikka Peikko asuu ihan lähelläni, oli hänellä silloin sellainen tilanne, että hän ei pystynyt tulemaan luokseni vaikka olisi halunnutkin. Hän piti kuitenkin minulle seuraa koko illan koneella, ja oli niin läsnä luonani kuin sillä kertaa oli mahdollista. Itkin, itkin ja itkin. Ison kasan nenäliinoja. Peikko linkkasi minulle muutaman erinomaisen aiheeseen liittyvän sivuston. Se auttoi vähän. Kun sain itse lukea, mistä fyysisesti ja psyykkisesti on kyse, rauhoituin hieman. Kun sain tietää, että kyse on kohtuullisen normaalista ilmiöstä. Kun sain tietää, että miten suhtautua siihen ja miten selviytyä ahdistuksesta ja huonosta olosta.

Menin tuona iltana ajoissa nukkumaan. Heräsin seuraavana aamuna kohtuullisen hyvinvoivana. Muistan, että olin itkemisestä todella uupunut ja muutenkin hieman alavireinen. Kuitenkin ahdistus oli poissa, ja pääni tuntui taas omalta. Ajatukset olivat jälleen kasassa, ja pienet sinkoilevat pallot kadonneet. Seuraavana päivänä toisen nukutun yön jälkeen oloni oli täysin normaali. Kokemuksesta jäi päälle kuitenkin pieni pelkotila. Ajattelin, että mitä jos oloni on tällainen joka kerta sen jälkeen, kun olemme leikkineet.

Olin itse tuohon kokemukseen asti ajatellut, että haluan kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Kaikki heti mulle nyt. En juurikaan ollut ajatellut, että leikkimisellä on niin suuri vaikutus korvien väliin. Opin kokemuksesta jotain oleellista leikkimisestä ja itsestäni. Opin, että myös minun täytyy malttaa odottaa ja hidastaa vauhtia. En voi kokea enkä saada asioita niin paljon kerralla. En voi tehdä sellaisia asioita, joihin pääni ei ole vielä valmis. Peikolle tämä on aina ollut itsestään selvää, ja hän on yrittänyt useasta vääntää asiaa minulle rautalangasta. Häntä vauhtimme (leikkiessä siis) on välillä vähän hirvittänytkin. Kuitenkin myös hän on halunnut. Olemme olleet toisistamme niin innoissamme, että emme ole malttaneet odottaa.

Pudotukseni jälkeen parisuhteemme on vahvistunut paljon. Olemme tehneet asioita myös sängyn ulkopuolella. Tavallista mukavaa arkea. Pieniä juttuja yhdessä. Käsi kädessä kävelyä. Elokuvien katselua. Paljon sylikkäin olemista. Toistemme perheisiin ja ystäviin tutustumista. Yhteisten lomasuunnitelmien hiomista. Olemme myös leikkineet, eikä kokemus ole toistunut. Tiedän, että pudotus tulee vielä eteeni, mutta uskon, että jatkossa pärjään sen kanssa paremmin. Tiedän mistä on kyse, ja tiedän, että paha olo menee ohi. Todennäköisesti tuo ensimmäinen kerta oli rankin ja pelottavin, koska en tiennyt, mistä on kysymys.

Opimme myös Peikon kanssa sen, että intensiivisemmän leikin jälkeen palautumiselle ja yhdessäololle täytyy jättää todella paljon aikaa. Aikaa sille, että saa olla sekä fyysisesti ja psyykkisesti lähellä toista. Iholla. Kainalossa. Silitellä. Nukkua yhdessä. Onneksi parisuhteessa oleminen mahdollistaa tämän kaiken. Olemme tapahtuneet jälkeen olleet muutaman kerran sellaisessa tilanteessa, että aikaa on ollut melko vähän ja ainakin minun olisi tehnyt mieli leikkiä. Olemme kuitenkin jättäneet väliin juuri sen takia, koska palautumisaikaa ei olisi ollut nimeksikään.

Yhteinen matka jatkuu.

Blondin tarkkaavaisuuden herpaantumisesta ja laskuopista

Alkuviikosta törmäsimme leikkiessämme tilanteeseen missä blondi kiimansa huipulla kysyi minulta lupaa laueta. Hän aloitti kysymyksensä ”saisink…” ja sitten jo tultiin. Hetken kiemurreltuaan nautinnossaan hän posket kuumottaen hoki ”anteeksi, anteeksi, anteeksi”. Leikin päätteeksi hän yritti epätoivoisesti ja huumorin keinoin uskotella minulle että jo se että hän oikeasti haluaa ja yrittää kysyä voisi hänen mielestään riittää tässä tilanteessa. Olin kyllä eri mieltä ja mainitsin että asiaan palataan myöhemmin.

Eilen oli harvinaislaatuista herkkua siltä osin että oma jälkikasvuni oli ”juhlimassa” koulun alkua ja asuntoni oli tyhjä. Niinpä olimme suunnitelleet leffailtaa lonkeron ja mansikkarahkan kera. Olin kyllä maininnut blondille että hän ottaisi mukaan pari köysinippua, käsikahleet ja hyrrän miksi magic wandia välillä kutsumme (just in case). Edelliseen päivitykseen viitaten melkein kaikki lelumme ovat muuttaneet blondin asuntoon ja järjestykseen.

Katselimme sohvalla olympialaisia ja silittelen blondiani. Pian käteni juoksi hieman alemmas eikä aikaakaan kun riisuin blondini ja kiusasin häntä sormillani. Eikä toista aikaakaan kun blondini oli unohtanut kaikki komeat 10-ottelijat ja hän pyysi lupaa laueta mitä hän ei saanut. Odottelin hetken ja annoin blondini mielen ja kehon tasaantua ja aloitin uudestaan samalla kaavalla. Hän puristi turhautuneena tyynyä lopetettuani leikin taas kesken.

Komensin hänet makuuhuoneeseen. Kaivoin esille itse askartelemani jalkojen levittimet jotka kiinnitin nahkakahleisiin hänen nilkkojensa ympäri. Kiepautin köyden kattokoukun ympäri ja vedin hänen levitetyt jalkansa 90 asteen kulmassa kohti kattoa. Kiinnitin hänen ranteisiinsa kahleet jotka vedin tiukasti kiinni samoihin lenkkeihin missä nilkat olivat kiinni. ihailin hetken ”taideteostani”, blondini värisi ja odotti kosketustani. Siirryin hitaasti hänen levitettynä olevien jalkojen väliin ja annoin huulteni välillä hipaista häntä ja jokaisella kosketuksellani blondini värähti ja huokaisi. Hetken kiusoiteltuani ajattelin päästää blondin paineista ensin kielen kanssa ja myöhemmin rajusti sormittaen ja wandilla leikkien. Pian hän pyysikin lupaa laueta ja annoin sen. Hetken päästä hän pyysi uusiksi ja komensin ”laske viiteen niin saat tulla”. Kuulin hänen vastaavan jotain mutta en saanut selvää. Hetken päästä sanoin komennon varmistukseksi uudestaan mutta sain vastaukseksi pienen muminan ja päänpuistatuksen. Lopetin leikin ja asetuin hänen päällensä ja otin hiuksista kiinni. ”Miksi et? Etkö kehtaa? ”, kysyin. Sain vastaukseksi heikon huokauksen ja sanan ”niinh”, ”en kehtaa”. Jatkoin, ”Onko niin että minä voin laskea viiteen mutta sinä et?” kysyin, sillä olimme leikkineet aikaisemmin muutaman kerran niin että minä olin laskenut viiteen jonka jälkeen hän oli saanut luvan. Sama herkkä ääni vastasi ”Jooh”. ”Auttaisiko jos tekisimme sen yhdessä? ”, kysyin ja yritin rohkaista. Sain saman herkän ja hieman nolostuneen vastauksen ”jooh”. Niinpä hetken kuluttua olimme samassa tilanteessa hänen kysyessään lupaa ja tällä kertaa sanoin rauhallisesti ”Sano yksi”. Hän pitkään rimpuili vastaan ja taisteli itsensä kanssa mutta sai sanotuksi hiljaisen sanan ”Yksi”. Näin teimme jokaisen numeron kohdalla ja saavuttuamme viiteen annoin hänelle luvan.

Leikin jatkuessa hetken kuluttua olimme taas samassa tilanteessa ja tällä kertaa menimme yhdessä kolmoseen asti jonka jälkeen kysyin mitkä ne loput numerot olivatkaan. Blondini selvästi hämmästyi, mutta halusi kovasti nautintonsa ja kiltisti vastasi loput numerot. Hetken päästä meillä oli jälleen edessä sama tilanne. Blondi kiemurrellen, selvästi hieman liian myöhään, kysyy nätisti lupaa ”Saisinko tulla?”. Pidän pienen tauon vastaukseeni, tarkoituksenani kuulla koko numerosarja häneltä, mutta ennen kuin saan suuni auki, hän tulee voimakkaasti ja seuraavat sanat jotka kuulen ovat ”anteeksi, anteeksi, anteeksi”. Leikkimme oli selvästi kesken, mutta alan irrottamaan köysiä ja kahleita. Blondini makaa polvet rintojaan kohti täristen. Myöhemmin hän kömpii kainalooni ja kysyy varovasti miksi lopetin? Kerron että naiseni keskittyminen on herpaantunut viime aikoina niin paljon että tarvitsemme selvästi lisäharjoitusta asian tiimoilta. Blondini kertoo kuinka asento oli ollut hänelle ihana ja että hän olisi voinut olla siinä vaikka koko yön ja että hänellä tekee aivan mahdottomasti mieli lisää. ”tosi tosi tosi paljon”, hänen omia sanojaan lainaten. Pysyn kovana ja kerron että voimme koettaa jotain samanmoista leikkiä seuraavan kerran vasta sitten kunhan olemme ensin vähän harjoitelleet blondin kärsivällisyyttä ja pidättämistä. Blondini on selvästi tuskastunut päätöksestäni ja yrittää vielä kertoa kuinka paljon hänellä tekee mieli, nukkumattikin oli kuulemma jo lähtenyt ja ja ja… Kerroin että nyt on tottelemattomien pikkutyttöjen nukkumaanmenoaika ja otin hänet kainalooni.

Blondini kuitenkin kävi niin kierroksilla ja kuumana ettei rauhoittumisesta saatikka nukkumisesta tullut mitään. Hän painautui minua vasten jättäen kostean jälkensä jalkaani vasten. Hän kiemurteli, suukotteli, suostutteli ja selitteli. Lopulta hänen sinnikkyyteensä palkittiin ja leikimme vielä hellästi hetken.

Aikaisemmin olin elänyt ulottuvuudessa, missä yöunet vievät suurimman kiiman mennessään. Blondin kanssa sekin on toisin. Aamulla hän oli vielä kovassa flowssa ja teki kaikkensa saadakseen haluamansa. ”mulla tekee tosi tosi tosi paljon mieli”oli meidän aamun avaukseni. Tällä kertaa pysyin tiukkana ja kerroin että oma mieleni pysyy hyvin iloisena kun mietin blondia kiimaisena työpäivässään. Hän oli yllättäen eri mieltä. Häneltä pääsi muutama piilopiikikäs kommentti (ei ollenkaan blondimaista), mutta hän myös kertoi että on vaikea tottua siihen ettei saa mitä haluaa. Tullessani wc:stä blondi oli siirtynyt sohvalla missä hän rutisti tiukasti isoa pehmoleluani rintojaan vasten ja kertoi että tältä saan ainakin huomiota ja nauroi päälle. Minä vastasin kirjoittavani blogipäivityksen illastamme. Hän vielä mainitse että kerro sitten samalla kuinka puutteessa peikko pitää blondiaan. Vastasin että lupaan kertoa että n. 8 orgasmia illassa pitää blondin puutteessa.