Seksi on minulle tällä hetkellä helpompaa kuin koskaan aiemmin elämässäni. Harrastamme Peikon kanssa puolivaniljaista seksiä riittävän usein. Enemmänkin sitä voisi olla, mutta jotenkin kohtuullisen kiireinen arki, harrastukset ja teini, jonka menot vaihtuvat useita kertoja päivässä, luovat reunaehdot seksille. Olen kuitenkin iloinen, että voimme olla kahdestaan myös ilman seksiä. Että maaninen seksinharrastamisen vaihe on jo taaksejäänyttä elämää. Voimme yhdessä todeta, että vaikka teini on poissa yötä, niin valitsemme elokuvan ja karkkipussin. Aina ei ole todellakaan ollut näin.
No mutta takaisin siihen helppoon arkiseksiin. Vaikka syksy on ollut raskas ja kipuinen, olen silti kyennyt rentoutumaan seksissä hyvin. Arkiseksimme sujuu siten, että Peikko nuolee minua niin pitkään, että olen tulla hulluksi. Toivon, että kykenisin laukemaan suuseksissä, mutta näin ei ole. Jotenkin kumman akrobaattisella tavalla Peikko kykenee samalla kuin nuolee minua, puristelemaan myös nännejäni. Nännit lähettävät sähköä jalkoväliin, ja voimistavat nautintoa niin, että aina en tiedä, että tuntuuko hyvälle vai pahalle. Joskus Peikko puree minua reisistä, klitoriksesta, läpsii häpyä.
Sitten kun Peikko on valmis kanssani, on minun vuoroni antaa hänelle suuseksiä. Kun Peikko on saanut sitä omasta mielestään riittävästi, vetää hän minut päällensä. Peikon kalu sisälläni laitan vielä hyrrän jalkoväliini ja laukean. Lähes sataprosenttisesti. Helposti ja nopeasti. Ilman, että juurikaan liikun. Istun tiiviisti hyrrän päällä ja teen aivan pientä liikettä niin että Peikon kalu hieroo emättimeni takaosaaa. Ja naps, laukean. Ja kysyn totta kai aina luvan siihen. Kun minä olen valmis, ottaa Peikko osansa. En tajua, että miten hän kykenee kestämään niin pitkään ja odottamaan aina, että minä laukean ensin.
Positiivinen kierre ja itseään toteuttavat ennusteet ovat luonnollisesti tämänkin ilmiön takana. Koska en enää juurikaan huolehti siitä, että laukeanko, niin minun on helpompi laueta. Koska minun on helpompi laueta, niin rentoudun ja keskityn enemmän fyysisiin tuntemuksiin kuin ajatuksiini. Jos ajatus (ja sitä myötä myös aina orgasmi) lähtee harhailemaan, pystyn yleensä palauttamaan itseni takaisin tilanteeseen, eikä koko hommaa tarvitse aloittaa täysin alusta. Ja jos jostain syystä en laukea, en syytä tai syyllistä itseäni eikä maailma kaadu niskaani, vaan ajattelen, että tällä kertaa oli näin - ilman, että alan pelätä, että apuamäenlaukeaenääkoskaan.
Silti. Edelleen kohta lähes viiden vuoden yhdessäolon jälkeen, olen kiitollinen jokaisesta orgasmista, jonka saan. Hämmästelen nykyään joka kerta sitä helppoutta, jolla laukean. Usein itken laukeamisen jälkeen puhdistavaa itkua, mutta yhtä usein nauran tai hymyilen. Tunteettomaksi orgasmi ei jätä minua koskaan.
tiistai 27. joulukuuta 2016
perjantai 18. marraskuuta 2016
Blondi: Se perinteinen marraskuupostaus
Marraskuu on ollut rankka. Niin rankka. Rankkarankkarankka. Väsyttää. Itkettää. Ei jaksa. Perinteinen marraskuu.
Pari edellistä marraskuuta onkin sujunut yllättävän hyvin, ja kellojen siirron jälkeinen hysteerinen väsymys on kestänyt vain viikon tai pari. Väsymys on kuitenkin ollut siedettävää, kivut eivät ole häirinneet ja olen muutenkin ollut jaksavainen.
Toisin on tänä vuonna. Koko lokakuu on mennyt epämääräisten kipujen kanssa. Repiviä, komplisoituneita päänsärkyjä. Migreenejä. Outoja yläselän ja niskan kipuja. Haasteita nukkumisen kanssa. Ja loputonta väsymystä. Sellaista väsymystä, että koko kehoa särkee ja pelkää, ettei suoriudu edessä olevasta päivästä.
Olen tehnyt todella maltillisesti töitä, liikkunut riittävästi uuden ihanan tai chi -harrastuksen parissa, nukkunut tarpeeksi. Syönyt vitamiineja. Deetä, beetä, monivitamiinia, sinkkiä. Käyttänyt kirkasvalolamppua. Ja mikään ei ole auttanut.
Jos mietin, että mikä on toisin pariin viime syksyyn nähden, niin näen asian melko selvästi. Töissä rankka kevät ja syksy takana sekä kasa isoja muutoksia. Työmäärät ovat olleet hyvinkin maltilliset, mutta muutokset - joista suurin osa kuitenkin ihan positiivisia, syövät minulta voimavaroja turvallisuus- ja rutiinihakuisena ihmisenä.
Tänään oli vihdoin pakko myöntää, että kaamosmasennushan se siellä taas kurkkii. Oli pakko työntää käsi serotoniinipurkkiin ja aloittaa välittäjäaineen keinotekoinen tankkaus. Minulle onneksi riittää parin-kolmen viikon kuuri - saan siinä ajassa nostettua tasot miinuksesta sen verrran plussan puolelle, että olen taas toimintakykyisempi ja oma itseni. Lääkäreiden mukaan tämä ei tietenkään ole mahdollista, koska lääkkeiden vaikutus alkaa vasta 2-4 viikon jälkeen, mutta minulle tämä toimii sekä kaamosmasennukseen että psykosomaattisiin kipuihin.
Lääkkeiden haittapuolena on se, että ne vievät minulta seksihalut sataprosenttisesti. Mutta toisaalta mitä sillä on väliä, koska en näin huonovointisena jaksaisi kuitenkaan sitä seksiä harjoittaa. Eli eipä asialla tässä hetkellä ole niin suurta merkitystä. On sanomattakin selvää, että pervorintamalla on ollut hyvin hiljaista viimeiset pari kuukautta. Elämme Peikon kanssa seesteistä, rakkaudentäytteistä arkea, josta ei ole suurta raportoitavaa. Peikko jakselee hyvin ja on syksyn pimeyteen nähden yllättävän virkeä. Onneksi näin - koska hänen täytyy jaksaa kannetella minua hetki.
Tällä hetkellä olen työmatkalla pohjoisessa. Virkeänä nautin työmatkoista ja hotelliasumisesta, ulkona syömisestä ja viinilasillisesta sekä ystävien näkemisestä. Nyt kun kehoa ja mieltä särkee, kaipaan vain Peikon kainaloon nukkumaan. Onneksi ihana Sudenmorsian, joka juuri nimesi itsensä antiankeuttajaksi, pitää minulle chatissa seuraa. Harmittelemme, että vaikka olemmekin tällä hetkellä samassa kaupungissa, en yksinkertaisesti jaksa tavata pitkän matkapäivän jälkeen. Keskitynkin hotellilla lepäämiseen, kirjoittamiseen, lasilliseen punaviiniä ja salmiakkiin.
Kaikesta huolimatta - elämä on tällä hetkellä hyvää!
Pari edellistä marraskuuta onkin sujunut yllättävän hyvin, ja kellojen siirron jälkeinen hysteerinen väsymys on kestänyt vain viikon tai pari. Väsymys on kuitenkin ollut siedettävää, kivut eivät ole häirinneet ja olen muutenkin ollut jaksavainen.
Toisin on tänä vuonna. Koko lokakuu on mennyt epämääräisten kipujen kanssa. Repiviä, komplisoituneita päänsärkyjä. Migreenejä. Outoja yläselän ja niskan kipuja. Haasteita nukkumisen kanssa. Ja loputonta väsymystä. Sellaista väsymystä, että koko kehoa särkee ja pelkää, ettei suoriudu edessä olevasta päivästä.
Olen tehnyt todella maltillisesti töitä, liikkunut riittävästi uuden ihanan tai chi -harrastuksen parissa, nukkunut tarpeeksi. Syönyt vitamiineja. Deetä, beetä, monivitamiinia, sinkkiä. Käyttänyt kirkasvalolamppua. Ja mikään ei ole auttanut.
Jos mietin, että mikä on toisin pariin viime syksyyn nähden, niin näen asian melko selvästi. Töissä rankka kevät ja syksy takana sekä kasa isoja muutoksia. Työmäärät ovat olleet hyvinkin maltilliset, mutta muutokset - joista suurin osa kuitenkin ihan positiivisia, syövät minulta voimavaroja turvallisuus- ja rutiinihakuisena ihmisenä.
Tänään oli vihdoin pakko myöntää, että kaamosmasennushan se siellä taas kurkkii. Oli pakko työntää käsi serotoniinipurkkiin ja aloittaa välittäjäaineen keinotekoinen tankkaus. Minulle onneksi riittää parin-kolmen viikon kuuri - saan siinä ajassa nostettua tasot miinuksesta sen verrran plussan puolelle, että olen taas toimintakykyisempi ja oma itseni. Lääkäreiden mukaan tämä ei tietenkään ole mahdollista, koska lääkkeiden vaikutus alkaa vasta 2-4 viikon jälkeen, mutta minulle tämä toimii sekä kaamosmasennukseen että psykosomaattisiin kipuihin.
Lääkkeiden haittapuolena on se, että ne vievät minulta seksihalut sataprosenttisesti. Mutta toisaalta mitä sillä on väliä, koska en näin huonovointisena jaksaisi kuitenkaan sitä seksiä harjoittaa. Eli eipä asialla tässä hetkellä ole niin suurta merkitystä. On sanomattakin selvää, että pervorintamalla on ollut hyvin hiljaista viimeiset pari kuukautta. Elämme Peikon kanssa seesteistä, rakkaudentäytteistä arkea, josta ei ole suurta raportoitavaa. Peikko jakselee hyvin ja on syksyn pimeyteen nähden yllättävän virkeä. Onneksi näin - koska hänen täytyy jaksaa kannetella minua hetki.
Tällä hetkellä olen työmatkalla pohjoisessa. Virkeänä nautin työmatkoista ja hotelliasumisesta, ulkona syömisestä ja viinilasillisesta sekä ystävien näkemisestä. Nyt kun kehoa ja mieltä särkee, kaipaan vain Peikon kainaloon nukkumaan. Onneksi ihana Sudenmorsian, joka juuri nimesi itsensä antiankeuttajaksi, pitää minulle chatissa seuraa. Harmittelemme, että vaikka olemmekin tällä hetkellä samassa kaupungissa, en yksinkertaisesti jaksa tavata pitkän matkapäivän jälkeen. Keskitynkin hotellilla lepäämiseen, kirjoittamiseen, lasilliseen punaviiniä ja salmiakkiin.
Kaikesta huolimatta - elämä on tällä hetkellä hyvää!
lauantai 1. lokakuuta 2016
Mitä sinä siitä saisit?
Meillä on muutama ihana blogituttu, jotka aina silloin tällöin lähettävät pidemmän sähköpostin, jossa he haluavat kertoa jotain elämästään. Yleensä tällainen viesti liittyy johonkin tuoreeseen tai mietityttävään elämäntilanteeseen.
Jokin aika sitten saimme tällaisen viestin tutulta masokistinaiselta, joka pohdiskeli kipuaan ja kipuiluaan ja myös näiden puutetta. Vastausviestini lopussa ojensin auttavan käteni ja tarjosin hänelle pientä kipusessiota, jossa voisin toimia piiskurina. Tämän jälkeen kävimme lyhynneltynä suunnilleen seuraavan keskustelun.
Sadismi ei kulje päälläni viitan tavoin, vaan se puetaan päälle ainoastaan oikean ihmisen tai yhteyden kanssa. En koe minkäänlaista nautintoa satuttaa jotakuta, joka ei nauti siitä jollain tasolla. Iseasiassa tällainen ajatus tuntuu minusta kuvottavalta ja olisi väkivaltaa. Olen sortunut käyttämään väkivaltaa tässä elämässä tasan kerran, ja sekin teini-iässä typerän uhoamisen jälkeen.
Minun sadismini on kasvanut pikkuhiljaa. Aluksi se oli vain luonteva osa leikkiä, ja se pysyikin sellaisena pitkään. Kuitenkin pikkuhiljaa sadismi on saanut isompaa osaa minusta pääosin nuken kanssa jaettujen kokemuksien kautta. Olen oppinut itsestäni enemmän, ja lisäksi olen oppinut nauttimaan satuttamisesta.
On vaikea tietää pitävänsä jostain, ennen kuin sitä saa kokeilla. Huomaan itsestäni satuttamisen hetkellä, että pidän vaihtelusta. Yhtenä hetkenä voin sivellä hellästi nännejä ja seuraavassa hetkessä vetää niistä rajusti. Saatan piiskata hellästi rottingilla ja yht'äkkiä lyödä yhden lujan lyönnin. Nautin siitä hetkestä, jolloin olen vallankahvassa. Hetkestä, jolloin toisen selkä kaartuu kaarelle kivusta, ja hän ei voi muuta kuin ottaa vastaan mitä tahdon. Luulenkin, että loppujen lopuksi osa nautinnostani kulminoituu juuri valtaleikkiin. Minulla on valta leikkiä toisen keholla miten haluan, ja koska vastakappale haluaa minun tekevän niin, painan kaasua.
Mutta valta ei selitä kaikkea. Toinen iso palkinto syntyy vastakappaleen nautinnosta. Joskus erittäin nautinnollinen pitkäaikainen satuttaminen voi johtaa vastakappaleen luovuttamiseen tai ehkäpä itkuun. Tällöin joskus tulee olo, että itku on myös terapeuttista ja tuo mukanaan jotain stressin tapaista ulos ja puhdistaa.
Mutta itku ei selitä kaikkea. Kipu rangaistuksena on upea yhdistelmä. Nyt liikutaan hyvin lähellä edellä kertomaani vaihtelua. Useat hyvät muistoni liittyvät suunnilleen seuraavanlaiseen tilanteeseen. Vastakappale on orgasmin reunalla anellen lupaa laueta, ja minä annan käskyn. "Katsot koko ajan silmiin ja lasken viiteen, jonka jälkeen voit tulla." Ja tuossa hetkessähän luvataan kaikki. Niinpä ehdin laskea noin neljään, kunnes silmät suljetaan, koska palkinto on jo niin lähellä. Minä lopetan työstämisen ja komennan, että perse ylös ja lyön lujaa kerran bastardolla.
Huomaan, että en loppujen vastannut itse kysymykseen "Mitä saan kun satutan?" Jos kuitenkin vielä yrittäisin vasta ytimekkäästi, niin sanoisin saavani henkisen orgasmin. Monesti tällaisen kipuleikin jälkeen mieleni on hyvin saanut, eikä minun edes tee mieli fyysistä orgasmia.
Tähän loppuun voisin kertoa fantasiani aiheeseen liittyen. En usko, että olisin itse keksinyt tätä, jollen olisi nähnyt vastaavia videolta. Tässä fantasiassa vastakappaletta namutellaan hyrrällä lempeästi ja kiusoitellen. Samalla häneen kiinnitetään rauhallisesti useita kymmeniä tiukkoja pyykkipoikia jotka on kiinnitetty toisiinsa narulla. Nämä pyykkipojat voisivat kiertää rinnat jatkaen vatsalle ja kylkiin. Kun taideteos on valmis, vedetään narut tiukalle, jotta vastakappale varmasti itsekin ymmärtää, mitä tuleman pitää. Sitten annetaan lupa orgasmille, ja sen tullessa vedetään rajusti narusta pyykkipojat kerralla irti kehosta.
Jokin aika sitten saimme tällaisen viestin tutulta masokistinaiselta, joka pohdiskeli kipuaan ja kipuiluaan ja myös näiden puutetta. Vastausviestini lopussa ojensin auttavan käteni ja tarjosin hänelle pientä kipusessiota, jossa voisin toimia piiskurina. Tämän jälkeen kävimme lyhynneltynä suunnilleen seuraavan keskustelun.
- Niin minä pohdin, mitä sinä saisit siitä sessiosta?Ja tämän jälkeen en enää löytänytkään sopivia sanoja saa selitystä, mutta lupasin pohtia asiaa blogitekstissä. Tästä lupauksesta on nyt kaksi viikkoa aikaa, ja aihe on pyörinyt paljon mielessäni. Ei sillä, että olisin löytänyt jonkin totuuden, mutta ehkäpä jonkun pienen ajatuksen silti.
- No mitä nyt sadisti saa satuttamisesta?
- Mitä sadisti saa, kun tuottaa kipua?
Sadismi ei kulje päälläni viitan tavoin, vaan se puetaan päälle ainoastaan oikean ihmisen tai yhteyden kanssa. En koe minkäänlaista nautintoa satuttaa jotakuta, joka ei nauti siitä jollain tasolla. Iseasiassa tällainen ajatus tuntuu minusta kuvottavalta ja olisi väkivaltaa. Olen sortunut käyttämään väkivaltaa tässä elämässä tasan kerran, ja sekin teini-iässä typerän uhoamisen jälkeen.
Minun sadismini on kasvanut pikkuhiljaa. Aluksi se oli vain luonteva osa leikkiä, ja se pysyikin sellaisena pitkään. Kuitenkin pikkuhiljaa sadismi on saanut isompaa osaa minusta pääosin nuken kanssa jaettujen kokemuksien kautta. Olen oppinut itsestäni enemmän, ja lisäksi olen oppinut nauttimaan satuttamisesta.
On vaikea tietää pitävänsä jostain, ennen kuin sitä saa kokeilla. Huomaan itsestäni satuttamisen hetkellä, että pidän vaihtelusta. Yhtenä hetkenä voin sivellä hellästi nännejä ja seuraavassa hetkessä vetää niistä rajusti. Saatan piiskata hellästi rottingilla ja yht'äkkiä lyödä yhden lujan lyönnin. Nautin siitä hetkestä, jolloin olen vallankahvassa. Hetkestä, jolloin toisen selkä kaartuu kaarelle kivusta, ja hän ei voi muuta kuin ottaa vastaan mitä tahdon. Luulenkin, että loppujen lopuksi osa nautinnostani kulminoituu juuri valtaleikkiin. Minulla on valta leikkiä toisen keholla miten haluan, ja koska vastakappale haluaa minun tekevän niin, painan kaasua.
Mutta valta ei selitä kaikkea. Toinen iso palkinto syntyy vastakappaleen nautinnosta. Joskus erittäin nautinnollinen pitkäaikainen satuttaminen voi johtaa vastakappaleen luovuttamiseen tai ehkäpä itkuun. Tällöin joskus tulee olo, että itku on myös terapeuttista ja tuo mukanaan jotain stressin tapaista ulos ja puhdistaa.
Mutta itku ei selitä kaikkea. Kipu rangaistuksena on upea yhdistelmä. Nyt liikutaan hyvin lähellä edellä kertomaani vaihtelua. Useat hyvät muistoni liittyvät suunnilleen seuraavanlaiseen tilanteeseen. Vastakappale on orgasmin reunalla anellen lupaa laueta, ja minä annan käskyn. "Katsot koko ajan silmiin ja lasken viiteen, jonka jälkeen voit tulla." Ja tuossa hetkessähän luvataan kaikki. Niinpä ehdin laskea noin neljään, kunnes silmät suljetaan, koska palkinto on jo niin lähellä. Minä lopetan työstämisen ja komennan, että perse ylös ja lyön lujaa kerran bastardolla.
Huomaan, että en loppujen vastannut itse kysymykseen "Mitä saan kun satutan?" Jos kuitenkin vielä yrittäisin vasta ytimekkäästi, niin sanoisin saavani henkisen orgasmin. Monesti tällaisen kipuleikin jälkeen mieleni on hyvin saanut, eikä minun edes tee mieli fyysistä orgasmia.
Tähän loppuun voisin kertoa fantasiani aiheeseen liittyen. En usko, että olisin itse keksinyt tätä, jollen olisi nähnyt vastaavia videolta. Tässä fantasiassa vastakappaletta namutellaan hyrrällä lempeästi ja kiusoitellen. Samalla häneen kiinnitetään rauhallisesti useita kymmeniä tiukkoja pyykkipoikia jotka on kiinnitetty toisiinsa narulla. Nämä pyykkipojat voisivat kiertää rinnat jatkaen vatsalle ja kylkiin. Kun taideteos on valmis, vedetään narut tiukalle, jotta vastakappale varmasti itsekin ymmärtää, mitä tuleman pitää. Sitten annetaan lupa orgasmille, ja sen tullessa vedetään rajusti narusta pyykkipojat kerralla irti kehosta.
tiistai 30. elokuuta 2016
Testissä luksusvibraattori
Saimme yhteydenoton Libido.fi-nimiseltä seksilelukaupalta, jossa meiltä kysyttiin, että olisimmeko halukkaita testaamaan heidän laajasta valikoimastaan jotain meitä kiinnostavaa. Tämän tyyppiset yhteydenotot ovat aina mieleisiä, mikäli aidosti kiinnostumme jostain lelusta tai tuotteesta.
Päädyimme surffailemaan Libido.fi:n graafisesti tyylikkäille ja teknisesti hyvin toteutetuille sivuille. Ihan mahtavaa, että monet netissä toimivat seksikaupat panostavat nykyään sivujen ulkoasuun kunnolla, ja myös tekninen alusta oli tässä sitä luokkaa, että tuotteiden selailu ja vertailu kävi sujuvasti. Iso plussa muuten sivuilta löytyvälle omalle BDSM-osiolle, jonka tarjonta oli yllättävän laaja.
Iskin heti silmäni Vive-luksusmerkin nystyräpäiseen Shiatsu-vibraattoriin, jonka ulkomuoto muistutti paljon wand-tyyppisiä leluja. Valitettavasti tämä tuote oli loppu, joten meitä pyydettiin valitsemaan toinen tilalle. Tilaukseen päätyi samaisen Vive-merkin Ombra-vibraattori.
Kerrottakoon, että en ole koskaan wandia lukuunottamatta ollut järin kiinnostunut perinteisistä vibraattoreista. Nehän ovat niitä väriseviä härpäkkeitä, joita joko työnnetään sisään erilaisiin reikiin tai käytetään vaikka klitoriksen stimulointiin. En ole oikein ymmärtänyt sitä, että mihin sitä värinää tarvitaan sisälläni, tavallinen dildo on ajanut aina asiansa. Joten siinä mielessä tämän tyyppistä vibra-lelua oli hauska päästä testaamaan, koska vertailukohtaa aiempaan ei ollut.
Peikko haki paketin lähi-Ärrältä viime lauantaina, ja uutta lelua päästiin heti testaamaan. Vivelle pakkauksesta iso plussa - tuli Applen viimeistellyt pakkaukset mieleen lelua kotelosta kuoriessa.
Lelu oli kaunis kuin koru ja sen pinta ihanan samettinen. Fiilis oli vähän sama kuin Lelon laatulelujen kanssa. Toimintoja lelussa oli paljon mm. erilaisia värinätaajuuksia ja voimaakkuuksia. Kuten kaikissa leluissani, niin tässäkin tasainen perusvärinä miellytti itseäni eniten. Ehkä joku haluaa ottaa orgasminsa sambarytmiin värisevän lelun tahdissa, minä en.
Testasimme ensin lelua Peikon antaessa minulle suuseksiä. Olen usein suuseksissä todella lähellä laukemista toivoen, että kunpa saisi jotain sisääni. Tässä vibra toimi hyvin eikä ollut Peikon suutyöskentelyn tiellä. Vibran värinä tuntui neutraalin miellyttävältä, mutta en kuitenkaan lauennut. Peikko antoi vibran toisen pään muotoilusta plussaa, kultaisesta renkaasta sai hyvin pidettyä kiinni. Perudildossahan on monesti se haaste, että ne soveltuvat muotoilunsa vuoksi erinomaisesti runkkaamiseen, mutta kun toisen pitäisi käyttää niitä minuun, niin hyvää otetta on haastava saada.
Seuraavaksi sain vibran peppuuni, ja täytyy sanoa, että siellä se toimi erinomaisesti. Kokonsa puolesta lelu sopii meille erinomaisesti peppuleluksi, ja sellaisena sitä tulee varmasti käytettyä jatkossakin keskinäisissä leikeissä. Laukesin leikin lopuksi hyrrä klitoriksellani, Peikko sisälläni ja vibra pepussa. Ei lainkaan huonompi yhdistelmä <3.
Ombran plussat by blondi
- kaunis muotoilu ja miellyttävä hygieeninen pinta
- helppo pitää puhtaana
- ladattava, ei vaadi pattereita, yksi lataus kestää pitkään
- vedenkestävä eli soveltuu suihkuleikkeihin
- riittävän joustava ja pehmeä peppuleikkeihin, pysyy hyvin paikalla
Ombran miinukset by blondi
- pieni koko (minulle)
- ei riittävästi tehoja laukemista varten (minulle)
- liikaa erilaisia ohjelmia
- todella kova hankintahinta
Kaiken kaikkiaan Ombra oli miellyttävä, mutta ei kuitenkaan tajunnanräjäyttävä tuttavuus. Lelu menee ilman muuta jatkoon - keksimme sille vielä paljon käyttöä sekä keskenämme että muiden ihanien ihmisten kanssa.
Päädyimme surffailemaan Libido.fi:n graafisesti tyylikkäille ja teknisesti hyvin toteutetuille sivuille. Ihan mahtavaa, että monet netissä toimivat seksikaupat panostavat nykyään sivujen ulkoasuun kunnolla, ja myös tekninen alusta oli tässä sitä luokkaa, että tuotteiden selailu ja vertailu kävi sujuvasti. Iso plussa muuten sivuilta löytyvälle omalle BDSM-osiolle, jonka tarjonta oli yllättävän laaja.
Iskin heti silmäni Vive-luksusmerkin nystyräpäiseen Shiatsu-vibraattoriin, jonka ulkomuoto muistutti paljon wand-tyyppisiä leluja. Valitettavasti tämä tuote oli loppu, joten meitä pyydettiin valitsemaan toinen tilalle. Tilaukseen päätyi samaisen Vive-merkin Ombra-vibraattori.
Kerrottakoon, että en ole koskaan wandia lukuunottamatta ollut järin kiinnostunut perinteisistä vibraattoreista. Nehän ovat niitä väriseviä härpäkkeitä, joita joko työnnetään sisään erilaisiin reikiin tai käytetään vaikka klitoriksen stimulointiin. En ole oikein ymmärtänyt sitä, että mihin sitä värinää tarvitaan sisälläni, tavallinen dildo on ajanut aina asiansa. Joten siinä mielessä tämän tyyppistä vibra-lelua oli hauska päästä testaamaan, koska vertailukohtaa aiempaan ei ollut.
Peikko haki paketin lähi-Ärrältä viime lauantaina, ja uutta lelua päästiin heti testaamaan. Vivelle pakkauksesta iso plussa - tuli Applen viimeistellyt pakkaukset mieleen lelua kotelosta kuoriessa.
Kun sain laatikon auki ja lelun käteen, oli toinen reaktioni, että miten tämä voi olla näin pieni. Mutta hei, nyt puhutaan venytysfetissin omaavasta pervosta eikä mistään peruskäyttäjästä.
Lelu oli kaunis kuin koru ja sen pinta ihanan samettinen. Fiilis oli vähän sama kuin Lelon laatulelujen kanssa. Toimintoja lelussa oli paljon mm. erilaisia värinätaajuuksia ja voimaakkuuksia. Kuten kaikissa leluissani, niin tässäkin tasainen perusvärinä miellytti itseäni eniten. Ehkä joku haluaa ottaa orgasminsa sambarytmiin värisevän lelun tahdissa, minä en.
Testasimme ensin lelua Peikon antaessa minulle suuseksiä. Olen usein suuseksissä todella lähellä laukemista toivoen, että kunpa saisi jotain sisääni. Tässä vibra toimi hyvin eikä ollut Peikon suutyöskentelyn tiellä. Vibran värinä tuntui neutraalin miellyttävältä, mutta en kuitenkaan lauennut. Peikko antoi vibran toisen pään muotoilusta plussaa, kultaisesta renkaasta sai hyvin pidettyä kiinni. Perudildossahan on monesti se haaste, että ne soveltuvat muotoilunsa vuoksi erinomaisesti runkkaamiseen, mutta kun toisen pitäisi käyttää niitä minuun, niin hyvää otetta on haastava saada.
Seuraavaksi sain vibran peppuuni, ja täytyy sanoa, että siellä se toimi erinomaisesti. Kokonsa puolesta lelu sopii meille erinomaisesti peppuleluksi, ja sellaisena sitä tulee varmasti käytettyä jatkossakin keskinäisissä leikeissä. Laukesin leikin lopuksi hyrrä klitoriksellani, Peikko sisälläni ja vibra pepussa. Ei lainkaan huonompi yhdistelmä <3.
Ombran plussat by blondi
- kaunis muotoilu ja miellyttävä hygieeninen pinta
- helppo pitää puhtaana
- ladattava, ei vaadi pattereita, yksi lataus kestää pitkään
- vedenkestävä eli soveltuu suihkuleikkeihin
- riittävän joustava ja pehmeä peppuleikkeihin, pysyy hyvin paikalla
Ombran miinukset by blondi
- pieni koko (minulle)
- ei riittävästi tehoja laukemista varten (minulle)
- liikaa erilaisia ohjelmia
- todella kova hankintahinta
Kaiken kaikkiaan Ombra oli miellyttävä, mutta ei kuitenkaan tajunnanräjäyttävä tuttavuus. Lelu menee ilman muuta jatkoon - keksimme sille vielä paljon käyttöä sekä keskenämme että muiden ihanien ihmisten kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)