Kuulen itseni yhä useammin sanovan nämä sanat Peikolle. Kiltti läpsi mua. Kasvoihin. Lisää kiltti. Kovemmin kiltti.
Rakastan sitä, kun Peikko koskee kasvojani. Suutani. Huuliani. Silittää. Suutelee. Nuolee. Puree. Nai minua suuhun. Muutaman kerran kesken leikin hän on myös kevyesti taputtanut kämmenellä poskeani. Kun olen jossain syvällä. Kun hän haluaa, että kuuntelen. Kun minun täytyy olla tarkkaavaisempi.
Ja jotain outoa tapahtuu mielessäni, kun kasvoihini kosketaan. Taputetaan. Huomaan pyytäväni lisää. Läpsimistä. Vielä lisää kiltti. Kovemmin kiltti. Peikko pitää lujasti hiuksistani kiinni, ja hänen kämmenensä osuu poskiini. Kerta toisensa jälkeen. Kauniisti. Hallitusti. Napakasti. Katsomme koko ajan toisiamme silmiin. Tai itse katson, mutta en näe. Olen syvällä omassa maailmassani. Tunnen, miten avokämmen iskee jälleen poskeeni, ja uppoan vielä syvemmälle omaan tilaani. En tunne kipua, koska sitä ei ole. On vain ääretön nautinto ja irti päästämisen vapaus.
Olemme keskustelleet Peikon kanssa paljon kasvoille läpsimisestä. Siitä, miksi pidän siitä niin paljon. Siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia se meissä herättää. Aihe ei ole neutraali kummallekaan. Meidät on kasvatettu niin, että naista ei lyödä koskaan. Ei koskaan missään olosuhteissa. Naisen kasvot ovat pyhät, niihin ei kajota.
Kun päädyimme ensimmäistä kertaa leikkiessä sellaiseen tilanteeseen, jossa pyysin Peikkoa läpsimään kasvojani, tunsin asiasta huonoa omaatuntoa ja häpeää koko seuraavan päivän. Mietin, että onko minussa jotain vikaa, kun pidän siitä niin paljon. Pohdin, että saako siitä ylipäätään pitää? Poskeni punoittivat häpeästä, kun mietin miten paljon Peikon kämmenistä poskillani nautin. Olenhan fiksu, korkeasti koulutettu, hyvällä itsetunnolla varustettu nainen, enkä ole koskaan antanut kenenkään alistaa itseäni. En psyykkisesti enkä fyysisesti. Automaattinen ajatukseni on ollut, että jos joku lyö minua vaikka ”vain” avokämmenellä, lyön nyrkillä takaisin sukupuolesta riippumatta. Välittömästi. Äitini on myös omalla esimerkillään opettanut, että jos mies lyö vaikka kerrankin, niin täytyy lähteä. Olen nähnyt oman äitini myös noudattavan tätä periaatetta. Isäni löi. Yhden kerran. Ja sai lähteä.
Vaikka pervoiluun liittyykin lähes aina jonkinasteista kivun tuottamista ja alistamista, uskon, että kasvot ja niihin kajoaminen ovat tabu myös monelle kanssapervolle. Fiksu mies ajattelee, että näin ei ole soveliasta tehdä, ja nainen puolestaan miettii, että tästä ei todellakaan saa nauttia. En tiedä, miten asiaan suhtaudutaan homo- tai lesbokontekstissa, kun sukupuolet ovat näennäisen tasa-arvoiset eikä mies-nais –vastakkainasettelua ole. Olisiko kasvoille läpsimiseen helpompi suhtautua neutraalisti, jos sitä tekisi kaksi naista tai kaksi miestä?
Kysyn Peikolta, että onko kasvojeni läpsiminen hänelle OK. Mitä hän siitä ajattelee? Peikko vastaa, että hän pitää siitä koko ajan yhä enemmän, kun huomaa, miten minä siitä nautin, ja miten syvälle se minut vie. Peikko kokee läpsimisen kiihottavana, mutta pelkää samalla satuttavansa minua oikeasti tai jättävänsä jälkiä kasvoihini.
En oikeasti tiedä, mitä minussa tapahtuu, kun Peikon kämmen osuu poskeeni. Maailman kilteimmän ja kultaisimman Peikon. En tunne enää häpeää eikä minua nolota. En tunne oloani nöyryytetyksi tai häpäistyksi. Tunnen ainoastaan suurta nautintoa siitä, että minua käytetään. Käytetyksi tulemisen kokemus on minulle alistumisessa tärkeintä ja myös kiihottavinta. Tarvitsen käytetyksi tulemista, jotta maailmani pysyy paikoillaan. Läpsiminen kasvoihin on jotain todella intiimiä ja henkilökohtaista. Jota vain Peikko saa minulle tehdä. Koska hän rakastaa ja välittää. Koska hän haluaa pitää minusta huolta. Koska hän tietää, että tarvitsen. Koska hän voi.
PS. Koska olen todella mustelmaherkkä, näkyvät läpsimisen jäljet silloin tällöin myös kasvoissani. Peikko ehdotti, että hän voi läpsiä ei niin kovin ottein, mutta minä kieltäydyin ehdottomasti kunniasta. Kai sitä sitten täytyy suunnata Stokkan kosmetiikkaosastolle ja kysyä tädeiltä apua ja sopivia tuotteita kasvojen ”urheiluvammojen” peittämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti