Blondi: Ilmassa lukemista ja pervoilua

Tarkoituksena oli kirjoittaa pervoilusta, mutta jotenkin mieli hakeutuu kiitollisuuteen, onnellisuuteen ja tasapainoon. Olo on seesteinen. Taustalla soivat Mirel Wagnerin melankolisen rauhalliset sävellykset. Jaksan vain harvoin kuunnella musiikkia, koska mieli tuottaa niin paljon kaikkea sälää, ja musiikki tuntuu pääsääntöisesti sellaiselta ylimääräiseltä. Rasittavalta. Nyt kuitenkin jaksan.

Olen viime aikoina jaksanut keskittyä myös lukemiseen. Kirjallisuuteen. Lukeminen on aina ollut minulle elinehto – jotain josta elän. Jotain, joka saa mieleni rauhoittumaan ja fokusoitumaan. Kun luen, uppoan kirjaan täysin, eikä muuta maailmaa silloin olen. Luen flow-tilassa, aika ja paikka katoavat. Mieli tyyntyy ja rauhoittuu. Ei ylimääräisiä ajatuksia. Ei minulla sinänsä ole mitään ajatuksia, joita haluaisin aktiivisesti paeta, mutta pääni tuottaa pääsääntöisesti liikaa tavaraa, ja on välillä rauhoittavaa, kun on vain hetki ja teksti, ei muuta.  Kuhina korvien välissä ja jatkuva itsetarkkailu loppuvat.

En ole avioeroni jälkeen juuri lukenut. Tai no olen, mutta ehkä pari-kolme kirjaa kuukaudessa – joka vastaa aiempaa viikkoannostani. Ja totta kai ammattikirjallisuus tuohon päälle, mutta sitä lukemista ei lasketa rentoutumiseksi, vaan se on tiedonhakua ja uuden oppimista. En ole yksinkertaisesti jaksanut keskittyä ja syventyä kirjoihin. On ollut niin paljon muuta. Pervoilua. Uusi parisuhde. Sopeutumista. Eron työstämistä. Vielä puolitoista vuotta eron jälkeen jotkut tilanteen laukaisevat fyysisiä muistoja, ja vasemman käden nimetön tuntuu oudon tyhjältä. Tunne on outo, mutta kehon muisti pitkäikäinen. Mieli työstää asioita huomattavasti kehoa nopeammin.

Olen lukenut muutaman sivun silloin tällöin, en useita tunteja kerrallaan kuten aiemmin. Myönnän, että osaan käyttää kirjoja myös pakokeinona. On helpompaa vain lukea, kun ei tarvitse miettiä mitään. Kun edellinen kirja loppuu, käsi nappaa yöpöydältä seuraavan. Noh, kirjariippuvuus ei ole ehkä riippuvuus pahimmasta päästä. Pervoilu täyttää minulle pitkältä samaa funktiota kuin lukeminen. Silloin saan päästää kaikesta irti. Mieli tyyntyy ja rauhoittuu, tietoiset ajatukset ja ajattelu jäävät taka-alalle.

Olen aiemminkin sivunnut sitä, että suhteemme Peikon kanssa alkaa rauhoittua. Peikko varmasti huokaisee syvään helpotuksesta J. En halua enää seksiä 24/7, vaikka toki haluan edelleenkin paljon, eikä minulle välillä tahdo riittää mikään. Elämään ja suhteeseemme on kuitenkin tullut muita sävyjä. Nautin oleilusta, yhdessä sängyssä makoilusta – kummallakin oma kirja kädessä. Lasten kanssa tekemisestä.

Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan suhteemme aikana olen saanut kiinni siitä, että kun Peikko tekee lasten kanssa jotain, niin se ei ole minulta pois. Ja miten lasten kanssa voi tehdä myös kivoja juttuja yhdessä. Ilman, että ne ovat se välttämätön paha, joiden kanssa on vain tultava toimeen, koska eroonkaan ei pääse. Ilman ajattelua, että lapsiin kulutettu aika on pervoilulta ja meiltä kahdelta pois. En laske enää tunteja minuutteja sekunteja siihen, koska saamme olla kahdestaan ja harrastaa seksiä. Mieleni osaa suunnata jo muihin(kin) asioihin. Tiedän, että tulen kipuilemaan tämän lapsiasian kanssa vielä tuhannet kerrat, mutta uskon, että nämä pienet ilon ja onnistumiset kokemukset ovat askeleita hyväksymisen ja sopeutumisen pitkällä tiellä.

*****

Olemme olleet koko juhannuksen yhdessä. Perjantain pervoporukalla, lauantain lasten kanssa. Poljin tänään kotiin hyvin mielin. Nautin, kun sain olla yksin rauhassa ja hiljaisuudessa, maata kirja kädessä sohvalla.

Kun Peikko tuli iltapäivästä kylään, olisin voinut jatkaa lukemista tai vaihtoehtoisesti viettää hetken sängyssä vaniljaista, hellää seksiä harrastaen. Peikon ja hyrrän päällä istuen ja fiilistellen.

Peikolla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Hän päätti, että nyt on aika kuitata taannoinen huono käytökseni chatissa. Istuskelemme sohvalla. Peikko avaa paidan alta rintaliivini ja käsittelee rintojani kovakouraisesti. Käskee minut poikittain sohvalle takapuoli pystyyn. Vetää housut kinttuihin ja piiskaa minua kädellä. Kovaa. Hämmästyttävän kovaa. Kyse on myös siitä, että mieleni ei ole ehtinyt mukaan millään tasolla, joten kipua on vaikea kestää. Tiedän, että minulla on käytössä keltainen ja punainen, joista Peikko myös muistuttaa minua. Ajattelen kuitenkin, että jos Peikko päättää, että nyt on hyvä hetki kuitata rikkomus, ei minulla ole siihen mitään vastaan sanottavaa ilman todellista syytä. Syyksi ei mielestäni riitä se, ettei minua juuri nyt satu huvittamaan. 

Kädellä piiskaaminen sattuu, ja tiedän, että en pääse kipua karkuun, vaan joudun antamaan sille periksi. Alan itkeä. En niinkään kivusta kuin harmituksesta. Kova pääni ei päästä minua luikertelemaan tilanteesta mitenkään ulos. Yritän karkuun monta kertaa, mutta viimein Peikko lukitsee käteni ylös selän taakse lukko-otteella. Asentoon jossa vastaanpaneminen saa aikaan halvaannuttavan kivun. Roikun pää sohvan käsinojan yli, ja valun kyyneleitä puulattialle. Peikko kysyy minulta, että ymmärränkö mistä rangaistus tulee. En pysty vastaamaan, joten minulle kerrotaan asia. Huonosta käytöksestä.

Peikko keskeyttää ja antaa minulle käskyn pysyä paikalla. Kuulen, miten hän käy penkomassa arkusta jotain. Peikko tulee takaisin ja vetää housuni kokonaan pois. Kuulen, miten hän puristaa kädelleen liukuvoidetta. Seuraavaksi tunnen käden sisälläni ja hyrrän klitoriksella. Alan nauttia, vaikka en haluaisi. Peikko sanoo, että hän laskee viiteen, niin saan laueta. Tiedän, että en tänään pysty tulemaan käskystä ja kerron sen Peikolle. Häntä ei kiinnosta. Jos sä haluat tulla, niin sä tulet kun mä sanon viisi. Uhma alkaa nostaa päätään. (Ja sä et muuten määrää, koska mä laukean). Peikko nai minua kädellä rajusti, mutta en pysty laukeamaan. Ei sitten, sanoo Peikko välinpitämättömästi ja vetää kätensä pois.

Käteni sidotaan selän taakse kiinni köysillä. Asento on raskas ja hankala, ja minua ärsyttää sekin. Peikko alkaa piiskata takapuoltani uudelleen, tällä kertaa hapsupiiskalla. Pian hän vaihtaa sen bambukeppiin. Ja lyö lujaa. Yritän nousta istumaan monta kertaa. (Sähän et muuten piiskaa mua, jos mä en halua, mä häivyn tästä NYT). Peikko viskaa minut rajusti hiuksista repien takaisin sohvalle.  Monta kertaa. Ja puhuttelee. Kysyy, että miten minun pitää jatkossa käyttäytyä. Pyytää minua sanomaan. (Ja miten vitussa sä luulet, että mä pystyn sanomaan yhtään mitään, jos sä piiskaat mua.) Saan kakistettua pakon alla kaksi adjektiivia kurkustani piiskan avittamana. Mä haluan vielä kolmannen. Ja sä tiedät, ettei tämä lopu, ennen kuin sä sanot sen. Mutta kun mä en oikeasti keksi. Ai et keksi vai. Noh, mä voin kyllä odottaa.

Päätän olla täysin hiljaa ja välittämättä kivusta. Vaikka tiedän, että tulen häviämään tämän pelin. Naps, naps, naps. Bambukeppi naputtelee kovin. Pakaroita, reisiä. Jossain kohtaa saan tapin peppuuni, ja Peikko työstää minua kohti orgasmia antamatta lupaa laueta. Sitten taas piiskaa. Onnistun olemaan hiljaa ja liikkumatta vain hetken. Lopulta minun on pakko kakistaa kolmas adjektiivi kurkustani. Olen täynnä vihaa.

Peikko nai minut kädellä ja hyrrällä kohti orgasmia. Saat laueta, kun mä olen laskenut viiteen. Viitosella. (Ihan sama, mä en muuten aio sitten laueta) Yksi. Ja hallitsematon orgasmi pyyhkii yli koko kehon. (Arrgghhh, tämäkin vielä. Olin oikeasti päättänyt olla laukeamatta). Suututtaa taas niin paljon, että alan itkeä. Että en pystynyt edes odottamaan viiteen, vaan laukesin holtittomasti ilman lupaa. Peikko kiskoo minut sohvalta pystyyn ja komentaa suihkuun. Enkä mene. Kyllä sä muuten menet, olet sen verran sotkuinen. Marssin nujerrettuna suihkuun ja tulen sieltä kulmat kurtussa sänkyyn.

Olen kuitenkin helppo kuten aina. Peikko tekee minulla kivoja juttuja, ja alan päästä omaan tilaani. Ja sitten Peikko jo lopettaakin. Juuri kun aloin upota. Peikko naureskelee ja kertoo, että olen saanut tältä päivältä tarpeeksi.

Kysyn, että saisinko vielä tänään leikkiä. Sähän voit aloittaa vaikka heti. Niin, mutta kun mä en edelleenkään pysty… Käymme sängyssä pornoa sananvaihtoa, ja olen todella kiihottunut. Peikko ottaa arkusta lempileluni ja hieroo sitä edes takaisin klitorikseni yli. Katsoen minua koko ajan silmiin. Klitoriksen yli liikkuvat pallot ja tilanteen kiihottavuus saavat minut laukeamaan nopeasti. Seuraavaksi Peikko laittaa lelun sisälleni ja ottaa hyrrän käteensä. Laukean parissa minuutissa holtittomasti itseni linkkuun vetäen. Peikko jättää minut makaamaan hyrrä jalkojen välissä ja lelu edelleen sisälläni. Haukon happea ja huohotan. 

Koska sä niin halusit leikkiä itsesi kanssa, niin mä jätän sut leikkimään. Eiiiii. Yritän anella. Ei kiltti enää. Kaksi isoa orgasmia peräkkäin ovat vieneet haluamiseni muille maille. Koska sä niin halusit leikkiä, niin nyt sä leikit itsellesi vielä yhden. Ja tekstaat mulle, kun olet tullut. Odotan kunnes ovi sulkeutuu ja alan työhön. Ja voin kertoa, että työltä se todella tuntui. Saan työstettyä itselleni pienen supistuksen alavatsaan. Pienen, mutta kuitenkin orgasmin. Tekstari lähtee Peikolle sovitusti.

*****

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämän blogin sadas postaus. Matka jatkuu!