Blondi: Silitän sinut ehjäksi ja ajatuksia arkialistumisesta

Arki on asettunut melko mukavasti uomiinsa. Olemme kuitenkin Peikon kanssa kumpikin vähän tavallista väsyneempiä ja panostamme nukkumiseen. Osittain asiaan vaikuttaa nopeasti vähenevä päivänvalo, osittain isot muutokset arjessa.

Yhteiselle arjelle on löytynyt kiva, tasainen uoma, jossa se kulkee. Leppoisasti ilman suuria konflikteja. Peikon lapsen kanssa on mennyt myöskin hyvin. Lapsi vaikuttaa viihtyvän hänkin uudessa arjessaan. Sellaista tylsää perusarkea, jota teini kaipaa. Ei paljon sääntöjä, vaan enemmänkin vastuuttamista ja sen vastapainoksi huolenpitoa ja läsnäoloa. Lapsi ajattelee halutessaan asioista hyvinkin kriittisesti, koska Peikko on opettanut hänet siihen. Ei niele valmiita vastauksia, vaan haluaa itse pureskella asiat omannäköisikseen. Suurilta yhteenotoilta lapsen kanssa on vältytty. Toki olemme vielä hieman vieraskoreita toisillemme ja näemme varmasti vähän ylimääräistä vaivaa. Olen hämmästynyt siitä, miten hyvin olen sopeutunut sellaiseen arkeen, jossa lapsi on läsnä. Viihdyn enimmäkseen erittäin hyvin hänen seurassaan, puhumme paljon, mutta voimme olla kahdestaan myös hiljaisuudessa.

Huomaan jatkuvasti skannaavani sekä Peikon että lapsen mielialoja, fiiliksiä ja oloja – etenkin jos minulla on pienikin epäilys siitä, että kaikki ei ole 100 % hyvin. Että kaikki eivät ole onnellisia, iloisia, tyytyväisiä. Koska olen huono sietämään minkäänlaisia ristiriitoja ja konflikteja. Mekanismi on rasittava. Uskon kuitenkin, että nykyinen parisuhde ja lapsi saman katon alla opettavat minua jonkun verran pois tuosta herkkyydestä. Minuun on sisäänrakennettu tunneskanneri, joka on ollut yliaktiivinen lapsesta asti. Skannaan ja analysoin. Loputtomiin.

*****

Olen oppinut Peikosta paljon uutta parin viime viikon aikana. Hän on hellä ja huomaavainen kumppani, mukavalla tavalla läsnä ja tasapainottaa mieltäni. Peikkoa on kuitenkin satutettu vuosien varrella niin paljon, että hän on monissa asioissa vielä vereslihalla. Ei enää rikki, mutta keskeneräinen. Kuten kaikki ihmiset ovat. Tiedän, että minä en voi korjata ketään ihmistä eikä se ole minun tehtäväni. Kuitenkin voin tehdä pieniä asioita, jotta Peikon olisi parempi olla. Kuten koskettaa ja silitellä. Peikko rakastaa kosketusta samalla tavalla kuin pieni lapsi tekee. Hyrisee tyytyväisyydestä, kun häntä silittää. Torkahtelee siihen, kun silitän häntä. Nyt luottamus on jo niin vahva, että Peikko pystyy ottamaan kosketusta vastaan ja nauttimaan siitä. Ehdoitta. Hän tietää, että kosken häntä ilosta ja nautinnosta ja koska välitän. En siksi, että haluaisin jotain vastapalvelukseksi. Olen lähes varma, että Peikkoa ei ole aikaisemmin juuri koskettu eikä hellitty, ja sen ymmärtäminen saa minut surulliseksi. 

Itse uskon, että kosketuksen voima on suuri ja jopa parantava. Kosketus vapauttaa kehossa oksitosiini-nimistä hormonia, jonka erittyminen johtaa esim. stressihormonien pitoisuuksien alenemiseen, lihasjännityksen vähenemiseen, mielen rauhoittumiseen, ahdistuksen ja masennuksen vähenemiseen sekä rentoutumiseen. Joten kosketuksen voima on suuri ja myös tieteellisesti todistettu.

*****

Olemme Peikon kanssa puhuneet, miten alistumiskuviota voisi tuoda uuteen arkeemme. Meistä kumpikin on kiinnostunut siitä, mutta toistaiseksi yhteen muutto on vielä niin uusi, että asia on lähinnä keskustelun asteella. Arkisääntöjä on ollut aiemminkin, mutta ne ovat olleet lähinnä turvaamaan hyvinvointiani silloin, kun Peikko ei ole ollut arjessani läsnä. Säännöt ovat enimmäkseen rajoittaneet netinkäyttöäni ja turvanneet minulle riittävän yöunen.

Tällä hetkellä en oikein tiedä, mitä rakentava arkialistuminen voisi olla. Kyllä, nimenomaan rakentava, koska Peikko ei pidä mielivaltaisista säännöistä eikä rankaisuista. Meillä on yhteinen näkemys lisäksi siitä, että säännöt eivät saa vaikuttaa työntekoon. 

Ehkä säännöt voisivat olla käyttäytymis- ja kohteliaisuussääntöjä, ehkä jotain muuta. Huomaamattomia rituaaleja. Huomaan muutenkin, että nyt kun olemme enemmän yhdessä, niin alistuminen sekä on että ei ole niin voimakkaasti pinnalla. Se on pienempää ja hienovaraisempaa, mutta sitä on paljon enemmän kuin aikaisemmin. Puhuttelen Peikkoa tasa-arvoisena kumppanina, jota hän minulle arjessa on. Minulle hän ei ole koskaan master, herra eikä isäntä. Ei leikeissämmekään. Silti huomaan, että lisäilen pyyntöihini ylimääräisiä konditionaaleja ja yritän välttää suoria käskyjä. Voisitko kiltti auttaa pyykkien ripustamisessa? Voisimmeko käydä kaupassa? Jos jätän konditionaaliin pois, korjaan sen lähes poikkeuksetta mikäli huomaan asian. Lisäksi Peikko on alkanut alistaa minua yhä enemmän sanoilla, puhumalla. Ottaa illalla kainaloon. Kertoo mikä olen ja kenen olen sekä mikä on tehtäväni. Mitä varten olen olemassa.

*****

Eilen leikkiessämme sain risuja siitä, että olin unohtanut ladata hyrrän. Tai no, en risuja mutta piiskaa ja ripityksen. Puolustauduin sillä, että en ole keksinyt sopivaa tapaa tehdä latausta, koska hyrrää ei voi enää pitää yöpöydällä näkyvillä. Peikko kuitenkin kertoi minulle, että sitä voi aivan hyvin pitää yöpöydän laatikossa ladattaessa tai ladata sen yöllä. Point taken – hyrrä on vastaisuudessakin ladattuna. Koska se on minun etuni mukaista. Peikko oli kiltti eikä evännyt minulta hyrrää. Eikä orgasmeja.

Minut määrätään kontalleni sängylle jalat haralleen, ja saan tapin peppuuni. Pepussani ei ole käyty vähään aikaan, joten tuntuu, että voisin laueta pelkästä tapista. Etenkin kun hapsupiiskan iskut voimistavat stimulaatiota hapsujen osuessa tappiin. Kuulen, miten Peikko kaivaa laatikosta jotain. Antaa minun odottaa. Hengitän ja odotan. Tunnen, miten liukuvoidetta levitetään lempeästi minuun. Ja saan jotain isoa sisääni. Peikko on alussa varovainen, ja se sopii minulle. Alkavien menkkojen takia paikat ovat kipuherkät eivätkä juuri kostu itsestään, joten olen kiitollinen liukuvoiteesta ja hellemmistä otteista.

Naipa nyt itseäsi sitä dildoa vasten nätisti. Noin. Hyvä tyttö. Sä teet juuri niin kun mä käsken. Välillä saan hyrrää klitorikselleni, ja olen lähellä laukeamista koko ajan. Peikko piiskaa minua samalla kun liikun. Ja minä saan käskyn pitää itseni liikkeessä koko ajan piiskasta huolimatta. Välillä jähmetyn piiskan lyödessä kovemmin, mutta sitten muistan taas käskyn. Nautin, vaikkakin ristiriitaisella tavalla, koska tiedän Peikon katselevan minua. En jaksa kuitenkaan välittää, vaan nautinto ja häpeä sekoittuvat ihanalla tavalla toisiinsa. Kuulen Peikon naurahtavan välillä.

Jossain kohtaa Peikko käskee minun kääntyä selälleni. Käännyn varovasti, ja näen, että minua on käsitelty varsidildolla. Saan käskyn avata jalat kunnolla ja pitää nilkoista kiinni. Kun olen varma, että en voi enää laueta, pyytää Peikko minua pitelemään hyrrää ja tulen kaksi kertaa aivan peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla ehdin kysyä luvan ehkä puoliksi ennen kuin tulen lujaa ääneen huutaen, toisella kerralla en ehdi edes aloittaa kysymistä, koska orgasmi tulee heti ensimmäisen perään, enkä tiedä mistä se alkaa tai mihin se loppuu. Lopuksi Peikko työstää minua pitkään kädellä – sormia on sisälläni paljon. Tunnen, että olen lähellä ejakuloimista ja lämmin olo ja ihana paine leviävät sisälleni. En kuitenkaan koskaan ehdi ejakulointiin asti, koska tulen vielä kerran. Täysin ilman ennakkovaroitusta. Peikko lopettaa leikin putsaamalla märän kätensä minun kasvoihini ja toteaa, että luvattomat laukeamiset kuitataan toisella kertaa.

Kuulen luvattomista laukeamisista illan aikana monta kertaa. Mutta hyväntahtoisesti, dynamiikkaa vahvistaen. Hyvin on mennyt sulle toi koulutus perille. Että tulit vaan noin puolet kerroista ilman lupaa. Mitä sun kanssa pitäisi oikein tehdä, kun sä olet noin tottelematon?