Irrallinen vastakappale

Blondi ja minä käymme tietyissä tilanteissa totaalisen eri taajuuksilla. Kun aamulla heräämme, olen ehtinyt ovesta ulos ennen kuin blondi on noussut sängystä. Jos lähdemme ex tempore jonnekin, kiskaisen vaatteet päälle ja menoksi, kun taas blondi seisoo, hieman kärjistäen, makuuhuoneessa, keittiössä, eteisessä tovin, toisen ja kolmannenkin odottaen, että hänen ajatuksensa pääsevät mukaan muutokseen. Tämä piirteidemme erilaisuus ei ole kuitenkaan rasite vaan näen blondin "jumittamisen" hyvinkin hellyttävä piirteenä. Hän saa aikansa, ja pää pysyy mukana.

Kuitenkin joskus harvemmin tulee tilanteita, jolloin pää ei pysy mukana. Tällöin vauhtia on ollut liikaa, eikä pysähtymiseen ole ollut mahdollisuutta. Tänään kävi seuraavaa. Blondilla oli ollut piiitkä puhelu töissä, jonka päätyttyä hän oli jo myöhässä (ei blondin tapaista) tyttäreni tapaamisesta. Pikainen soitto myöhästymisen johdosta ja äkkilähtö töistä (ei sovi blondin päälle). Tapaamisesta pahoittelut ja tyttäreni imaisi pienen herneen nenäonteloon (turhaa, mutta varmastikin lisäsi blondin irrallisuuden tunnette). Blondi tulee kotiin pakkaamaan aikaista työmatkaa varten. Hän turhautuu lisää, koska illalla on vielä liikunnallisen kurssin ensimmäinen kerta, josta ei voi olla pois ja yleensä vielä myöhäinen liikuntasuoritus heikentään hänen unenlaatuaan.

Saavun kotiin kävelyltä toisen tyttäreni kanssa. Vaihdamme halin blondin kanssa ja päivitämme päivän kuulumisia. Blondi tulee kainalooni ja kertoo edellä kerrotun tarinan. Hän mainitsee hieman surkeana, että hänellä on hyvin irrallinen fiilis ja painaa päänsä rinnalleni. Silittelen hänen hiuksiaan ja kasvojaan. Annan käteni viipyllä hänen poskillaan. Tartun hieman voimakkaammin hiuksiin ja käännän kasvot kohti omiani. Silittelen ja taputtelen hänen poskiaan. Hetken päästä painan hänet hiuksista mahallaan polvieni päälle. Lasken housut polviin ja lämmitän hänen pakarat avokämmenilläni. Blondi sanoo muutaman otteeseen "sattuu" ja yrittää karkuun, mutta painan hänet tiukasti alas. Jatkan kunnes hän päästää irti ja antaa itkun tulla. Irrallisuus vaihtui kiitokseen.

*****

Blondi: Kiireellä lähteminen ei ole koskaan sopinut minulle. Kykenen lähtemään tarvittaessa nopeasti, kunhan tiedän aikataulun etukäteen. Peikon kertomalle työmatkalle minulla oli aamulla tiukka aikataulu, mutta asialla ei ollut merkitystä, kun tiesin etukäteen, että minulla oli puoli tuntia aikaa herätä, käydä aamupesulla, pukea vaatteet päälle ja juoda iso muki kahvia. Lähtemisiä varten tarvitsen aikaa sisäiseen rauhoittumiseen, en meikkaamiseen tai vaatteiden valitsemiseen.

Peikko tuntee minut jo hyvin. Kun lähdemme yhdessä jonnekin, kerron aina, että nyt voit alkaa valmistautua lähtöön, mä alan olla valmis. Tämä tarkoittaa sitä, että pääni on valmistautunut siirtymään. Olen saanut lähteä rauhassa. Ajatuksella. Hengittää. Tarkastaa, että tärkeät tavarat ovat mukana. Aina ei ole tietenkään ollut näin, vaan suhteemme alkuaikoina Peikon oli hankala hahmottaa, mistä oli kysymys. Koska hän vain lähtee.

En juuri muista näkemiäni unia, mutta yksi toistuva uni minulla on. Minulla on kiire jonnekin, yleensä matkalle, joka vaatii pakkaamista. Aikaa lähdölle ja pakkaamiselle on kuitenkin vain vähän. Uni ei ole erityisen ahdistava, mutta toistuu. Todellisuudessa minulla on harvoin kiire minnekään, ja jos matkustan, niin pakkaan aina edellisenä iltana. Haluan pakata rauhassa ja ajatuksella. Tottuneena pakkaajana suoriudun toimenpiteestä nopeasti mutta tärkeää on, ettei pakkaamiseen liity kiireen tuntua. Kerään rauhassa tavarat, laitan ne kassiin ja käyn lopuksi vielä mielessäni läpi, että kaikki tärkeät asiat tulivat mukaan. Aamulla tsekkaan vielä, että mahdolliset matkustusasiakirjat, migreenilääkkeet ja lompakko ovat mukana. Kaiken muun kun saa tarvittaessa ostettua.

Kun töissä on hektinen työpäivä, en lähde työpaikalta siltä seisomalta. Hektisyys töissä ei haittaa -päinvastoin, se tuo usein energiaa. Teen töitä tehokkaasti ja kykenen töissä hyppäämään nopella temmolla tilanteesta toiseen ilman ennakkovaroituksia. Mutta se lähteminen. Siirtyminen. Siihen tarvitsen rauhan. Laitan rauhassa koneen kiinni, siivoan työpöydän, saatan istahtaa hetken ja vain ihmetellä. Sitten olen valmis lähtemään.

Jos joudun lähtemään nopeasti, ei pääni ehdi mukaan. Olo on sekä fyysisesti että psyykkisesti huono. Irrallinen. Tunteesta on omin voimin erittäin haastava irrottautua. Tunnistan piirteen onneksi hyvin, joten teen lähdöt sellaisiksi, että selviän niistä minulle luontaisella tavalla.

Olen onnekas, koska saan valita työaikani itse. Arkiaamuisin nautin rauhallisista aamuherätyksistä. Herään samaan aikaan kuin Peikko ja lapsi eli seiskalta, mutta nousen sängystä vasta viimeisenä. Fiilistelen ja heräilen rauhassa. Juon ison mukin kahvia, syön aamupalan, luen lehtiä netistä. Joskus kirjaa. Olen töissä ennen yhdeksää ja pääsen lähtemään kotiin minulle riittävän aikaisin.

Kiitos Peikko tarpeellisesta terapiapiiskauksesta, joka sai irrallisuuden tunteen väistymään. Siihen päälle vielä puolentoista tunnin astangajoogaharjoitus, niin keho ja mieli olivat taas tasapainossa.

Menkää rauhassa!