Vaniljabileissä

Meidät oli Peikon kanssa kutsuttu hyvän ystäväni syntymäpäiville. Juhlat olivat naamiaiset, ja oli hauskaa, joskin haastava miettiä, miksi haluaisimme pukeutua. Pohdin ensin vakavissani, että olisin pukeutunut dommeksi – korsetti, vahvat meikit, piiska käteen. Asun eteen ei olisi tarvinnut nähdä hirveästi vaivaa, koska kaikki tykötarpeet olisivat löytyneet omasta kaapistamme. Lopulta päädyin kuitenkin muuhun ratkaisuun. Pukeuduimme Peikon kanssa hahmoiksi lempielokuvistamme – täytyy sanoa, että asuvalinnat olivat erittäin onnistuneet.

En ole mikään pukeutuja, en pervokontekstissa enkä muutenkaan. Nämä olivatkin lapsuuteni jälkeen ensimmäiset naamiaiset. Toki pervobileetkin ovat monella tavalla naamiaisten kaltaiset, mutta eivät ihan kuitenkaan. Itse en pervobileissä pukeudu miksikään muuksi kuin mikä oikeasti olen. Pukeutumisella on enemmänkin minun kohdallani kyse yhdestä keinosta oikeanlaiseen tunnelmaan virittäytymiseksi.

Naamiaisissa oli aivan loistava tunnelma ja juhlat olivat erittäin onnistuneet. Juhlakalu ja hänen ystäväpiirinsä on vapaamielistä ja suvaitsevasta, eikä juhlissa tarvinnut pingottaa turhaan. Ystäväni tietää pervoidentiteestä, ja virittelimme aiheesta hieman keskusteluakin illan aikana.

Ilta kului minulta enimmäkseen tanssilattialla ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Pervobileisiiin reilut pari viimeistä vuotta tottuneena nämä juhlat erosivat kuitenkin muutamassa seikassa, josta saimme Peikon kanssa hyvää keskustela aikaiseksi.

Juhlissa monet ihmiset olivat todella humalassa. Pervobileissäkin nautitaan totta kai alkoholia, mutta mielestäni melko maltillisesti. Koska asioiden tekemistä varten ei tarvitse alkoholia, niitä on lupa tehdä muutenkin. Ei tarvitse juoda itseään sen rajan yli, että uskaltaisi tehdä jotain, mitä ei muuten tekisi. Koska asiat ovat sallittuja. Toki moni pervokin varmasti ottaa muutaman rohkaisevan juoman, mutta kuitenkin – pervobileiden pointtina ei ole juominen. 

Naamiaisissa oli eräs pikkutuhmasti pukeutunut naishenkilö, joka tanssi alkuillan näyttävän flirttailevasti tanssilattialla ja oli mukavaa katseltavaa. Loppuiltaa kohden homma alkoi kuitenkin mennä överiksi. Hinkkaamista useaa eri miestä vasten, vyötärölle noussut hame, paljaana vilkkuva jalkoväli. Ja kaikki tämä tolkuttomassa humalassa. Loppuillasta notkumista pöydässä pää käsien välissä puoliksi tajuttomana. En moralisoi paljasta alapäätä, mutta sitä kylläkin, missä kunnossa nainen itseään esitteli. Kunpa hänellä olisi ollut rohkeutta tehdä samat jutut selvin päin ja aidosti nauttia tekemästään.

Pervobileissä on myös tottunut siihen, että asioita tapahtuu. Sessioita, leikkimistä, kiusoittelua. Tajusimme jossain kohtaa Peikon kanssa, että ai niin, nämä eivät olekaan sellaiset leikkibileet. Ulkoisesti ne olisivat kuitenkin voineet olla sellaiset(kin). Bileväellä oli päällä paljon samantyyppisiä vaatteita kuin pervobileissäkin. Korsetteja, goottilookkeja, näyttäviä meikkejä, peruukkeja, sopivasti paljasta pintaa. Pervobileissä olen tottunut koskemaan ihmisiä, totta kai luvan kanssa. Nyt sain vähän väliä muistuttaa itseäni, että nämä eivät ole sellaiset koskemisbileet, nyt kädet kuriin. Äläkä vaan kysy keneltäkään, että saisinko mä btw koskea sua, koska sä olet tosi hyvän ja haluttavan näköinen… Huvitimme sen sijaan Peikon kanssa itseämme juttelemalla siitä, kenen kanssa bileissä haluaisi leikkiä. Mä ottaisin kyllä tuon, koska… Ei kun ehkä tuo olisi kuitenkin potentiaalinen… Jos mun pitäisi panna täällä jonkun kanssa, niin se olisi varmasti toi, koska… Tolle olisi niin kiva antaa piiskaa, koska…

Kaikesta huolimatta ilta oli aivan mahtava – tästä on hyvä virittäytyä oman pervokerhomme pikkujouluihin, jotka ovat aivan nurkan takana!