lauantai 1. lokakuuta 2016

Mitä sinä siitä saisit?

Meillä on muutama ihana blogituttu, jotka aina silloin tällöin lähettävät pidemmän sähköpostin, jossa he haluavat kertoa jotain elämästään. Yleensä tällainen viesti liittyy johonkin tuoreeseen tai mietityttävään elämäntilanteeseen.

Jokin aika sitten saimme tällaisen viestin tutulta masokistinaiselta, joka pohdiskeli kipuaan ja kipuiluaan ja myös näiden puutetta. Vastausviestini lopussa ojensin auttavan käteni ja tarjosin hänelle pientä kipusessiota, jossa voisin toimia piiskurina. Tämän jälkeen kävimme lyhynneltynä suunnilleen seuraavan keskustelun.
- Niin minä pohdin, mitä sinä saisit siitä sessiosta?
- No mitä nyt sadisti saa satuttamisesta?
- Mitä sadisti saa, kun tuottaa kipua?
Ja tämän jälkeen en enää löytänytkään sopivia sanoja saa selitystä, mutta lupasin pohtia asiaa blogitekstissä. Tästä lupauksesta on nyt kaksi viikkoa aikaa, ja aihe on pyörinyt paljon mielessäni. Ei sillä, että olisin löytänyt jonkin totuuden, mutta ehkäpä jonkun pienen ajatuksen silti.

Sadismi ei kulje päälläni viitan tavoin, vaan se puetaan päälle ainoastaan oikean ihmisen tai yhteyden kanssa. En koe minkäänlaista nautintoa satuttaa jotakuta, joka ei nauti siitä jollain tasolla. Iseasiassa tällainen ajatus tuntuu minusta kuvottavalta ja olisi väkivaltaa. Olen sortunut käyttämään väkivaltaa tässä elämässä tasan kerran, ja sekin teini-iässä typerän uhoamisen jälkeen.

Minun sadismini on kasvanut pikkuhiljaa. Aluksi se oli vain luonteva osa leikkiä, ja se pysyikin sellaisena pitkään. Kuitenkin pikkuhiljaa sadismi on saanut isompaa osaa minusta pääosin nuken kanssa jaettujen kokemuksien kautta. Olen oppinut itsestäni enemmän, ja lisäksi olen oppinut nauttimaan satuttamisesta.

On vaikea tietää pitävänsä jostain, ennen kuin sitä saa kokeilla. Huomaan itsestäni satuttamisen hetkellä, että pidän vaihtelusta. Yhtenä hetkenä voin sivellä hellästi nännejä ja seuraavassa hetkessä vetää niistä rajusti. Saatan piiskata hellästi rottingilla ja yht'äkkiä lyödä yhden lujan lyönnin. Nautin siitä hetkestä, jolloin olen vallankahvassa. Hetkestä, jolloin toisen selkä kaartuu kaarelle kivusta, ja hän ei voi muuta kuin ottaa vastaan mitä tahdon. Luulenkin, että loppujen lopuksi osa nautinnostani kulminoituu juuri valtaleikkiin. Minulla on valta leikkiä toisen keholla miten haluan, ja koska vastakappale haluaa minun tekevän niin, painan kaasua.

Mutta valta ei selitä kaikkea. Toinen iso palkinto syntyy vastakappaleen nautinnosta. Joskus erittäin nautinnollinen pitkäaikainen satuttaminen voi johtaa vastakappaleen luovuttamiseen tai ehkäpä itkuun. Tällöin joskus tulee olo, että itku on myös terapeuttista ja tuo mukanaan jotain stressin tapaista ulos ja puhdistaa.

Mutta itku ei selitä kaikkea. Kipu rangaistuksena on upea yhdistelmä. Nyt liikutaan hyvin lähellä edellä kertomaani vaihtelua. Useat hyvät muistoni liittyvät suunnilleen seuraavanlaiseen tilanteeseen. Vastakappale on orgasmin reunalla anellen lupaa laueta, ja minä annan käskyn. "Katsot koko ajan silmiin ja lasken viiteen, jonka jälkeen voit tulla." Ja tuossa hetkessähän luvataan kaikki. Niinpä ehdin laskea noin neljään, kunnes silmät suljetaan, koska palkinto on jo niin lähellä. Minä lopetan työstämisen ja komennan, että perse ylös ja lyön lujaa kerran bastardolla.

Huomaan, että en loppujen vastannut itse kysymykseen "Mitä saan kun satutan?" Jos kuitenkin vielä yrittäisin vasta ytimekkäästi, niin sanoisin saavani henkisen orgasmin. Monesti tällaisen kipuleikin jälkeen mieleni on hyvin saanut, eikä minun edes tee mieli fyysistä orgasmia.

Tähän loppuun voisin kertoa fantasiani aiheeseen liittyen. En usko, että olisin itse keksinyt tätä, jollen olisi nähnyt vastaavia videolta. Tässä fantasiassa vastakappaletta namutellaan hyrrällä lempeästi ja kiusoitellen. Samalla häneen kiinnitetään rauhallisesti useita kymmeniä tiukkoja pyykkipoikia jotka on kiinnitetty toisiinsa narulla. Nämä pyykkipojat voisivat kiertää rinnat jatkaen vatsalle ja kylkiin. Kun taideteos on valmis, vedetään narut tiukalle, jotta vastakappale varmasti itsekin ymmärtää, mitä tuleman pitää. Sitten annetaan lupa orgasmille, ja sen tullessa vedetään rajusti narusta pyykkipojat kerralla irti kehosta.

9 kommenttia:

  1. Oi mikä fantasia - vallan ihastuttava. Ja kirjoitit itseasiassa aiheesta, jota olen jälleen itse miettinyt - että mikä saa teidät upeat Herrat näkemään vaivaa, rasittamaan käsiänne meidän alistuvien iloksi. Valta on jotain joka ei itseäni kuumenna, paitsi siellä toisella puolella käytön kohteena, mutta mikä ihanampaa kuin viiltävä kipu naisen kauniilla kasvoilla ja valitus <3 Kyllähän sitä kelpaa katsella ja kuunnella. Siitä olisikin pari ideaa ;)

    Oma henkinen orgasmini on kuitenkin juuri siellä toisella puolella. Ei minun tarvitse laueta, kunhan saan totella. Se riittää, juuri niin kauan kuin Herrani näkee sopivaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Wolf Bride,
      välillä myös pohdin kuinka paljon puhtaasti alistuvat ja dominoivat ymmärtävätkään toistensa nautinnosta.

      Henkinen orgasmi on myös jotain mistä voisin joskus kirjoittaa ja yrittää kuvailla. Minulla se on sitä että henkisesti joku juttu on niin tyydyttävä ettei fyysinen orgasmi enää "maistu".

      - Peikko

      Poista
    2. Tuon pohtiminen muuten olisi mukavaa - ja toki myös testaaminen käytännössä, että milloin sitä fyysistä orgasmia ei enää kaipaa tai päin vastoin, milloin siihen syttyy pakottava nälkä? Jäin miettimään tässä näiden kahden rinnastamista ja vertailua. Olen vasta saanut nauttia elämäni parhaista fyysisistä (ja puhtaasti sellaisista) orgasmeista, jotka olisivat hyvin voineet olla addiktoivaa laatua. Mutta jäikö minulta puuttumaan silti jotain? Koinko olevani tyydytetty? Toisaalta taas rakastan sitä pöllyä, minkä aivojeni naiminen antaa? Voiko olla mitään sitä parempaa? Vaikka en laukeakaan?

      Entä, jos joku osaisi yhdistää nämä kaksi. Kestäisinkö sitä?

      Poista
  2. Nautinnollista pohdiskelua, kiitos! Myös tämmöinen masokistisessioalistuja tajuaa toisen nautinnosta nauttimisen :-) Kipunautinnon siinä vaiheessa, kun en ole vielä vaipunut oman kipuni sisään, iso osa nautinnosta tulee siitä, että tiedän käyttäjäni nauttivan tilanteesta, samoin jälkeenpäin, kun toivutaan. Mutta aniharvoin käy niin, että minulle ei "maistuisi" ;) Joskus seksuaalinen nautinto tulee kivusta, joskus ison kivun ja keskittymisen jälkeen vasta käytön jälkeen isona jälkihehkuna ja kiimana. Mutta ymmärrän, ettei käyttäjäni aina edes jaksa omaa orgasmiaan miettiä ihan senkin takia, että hänen on keskityttävä intensiivisesti minun tilani lukemiseen. Minusta tuntuu, että näissä riittää nauttimisen lisäksi pohdittavaa loppuiäksi... Kiitos kirjoituksesta, Peikko <3

    VastaaPoista
  3. Hih, meillä on sama fantasia. ;)

    Muutenkin kovin tutun oloista pohdintaa. Minusta tuo henkinen orgasmi kuvaa hyvin sitä olotilaa, joka omaan kehoon ja mieleen jää kipuleikkien jälkeen.

    Lisäksi omalla kohdallani on tosi tärkeää se, ketä satutan. Onni on kumppani, jolta saa oikeanlaista (itselle sopivaa) vastetta. Koska kyllähän se on (kliseisesti ilmaistuna) hiton upeaa tanssia. Tekoja ja aitoja reaktioita, toinen vie ja toinen uskaltaa heittäytyä vietäväksi.

    Rangaistus-aspekti ei itselleni edelleenkään aukea, mutta mulla onkin joku musta-aukko sen kohdalla käsityskyvyssä. ;D Mulle putoilee enemmän tuo valta ja kontrolli -tematiikka. Mutta tässäkin korostuu mielestäni sen vastinparin sopivuuden merkitys.

    Toisinaan olen pohtinut myös sadismia vähän teoreettisemmin fetissi-näkökulmasta. Varmaan sinäkin olet kuullut väitteen, että monesti ihmisellä voi olla fetissi ja fobia samaan kohteeseen? Mun kohdallani se kyllä tavallaan pitää paikkansa. Inhoan konflikti-tilanteita, kammoan kaikkea väkivaltaa, en hyväksy ruumiillista kuritusta missään muodossa. Ja sitten kiihotun ja nautin aivan hurjasti, kun käskytän, satutan, työnnän neuloja uikuttavan uhrin ihon läpi.... jne.

    Aino

    VastaaPoista
  4. Hei masokistialistuja & Aino,

    Kiva että en ollut pohdintani kanssa yksin. Jatkopohdintojakin on jo mielessäni ja ne tullee seuraavaan postaukseen.

    Itsestäni huomaan, että joskus voi olla hyvinkin halukas ja jopa kiimainen olo kipuleikin alkaessa, mutta se henkinen orgasmi vie nämä halut mennessään. Minulle käy kuitenkin useasti niin että ne palaavat jonkun hetken kuluttua.

    Aino, mikäs rangaistus-aspektissa on musta-aukkosi? Minä ajattelen ja toimin niin, että esim. sessiossa on joitain sääntöjä esim. puhuttelu, ei kiroamista, ei laukeamista jne. Jos näistä lipeää niin rangaistuksena on vaikka luja isku bastardolla. Jotain sellaista mikä saa masokistinkin pohtimaan...

    Itselläni ei ole mitään fetissi-näkökulma satuttamiseen tai jos on niin joka tapauksessa se liittyy yhteiseen kokemukseen ja vastapuolen nauttimiseen.

    Merkillisiä ovat sadistin ja masokistin ajatukset. Näemmeköhän oikeasti toistemme päänsisään?

    t. Peikko

    VastaaPoista
  5. Olipa hieno kirjoitus, Peikko, kiitos siitä! Ajattelen usein näitä samoja asioita, siis miksi olen sadisti, millaista sadismini oikein on ja mitä oikeastaan saan itselleni siitä.

    Vaikka nautinkin jossain määrin kivun tuottamisesta, olen päätynyt pitkälti samaan kuin sinä vallan ja valta-aseman merkityksestä sadismissani. Sen rinnalla vaikuttaa kuitenkin myös voimakas halu tuottaa tuntemuksia partnerille: kipua tietenkin, mutta sen kautta nautintoa endorfiiniryöppynä ja viime aikoina yhä enemmän etsimällä hänelle kivun kautta subspace-tilaa, johon sukeltaa ja jossa voi vain olla...

    Tietyssä mielessä sadisti palvelee masokistia suomalla hänelle sen, mitä hän tarvitsee ja mistä hän nauttii. Tämä saa kysymään, että olemmeko me oikeastaan klassisia sadisteja kukaan - eikö todellinen sadisti kieltäisi masokistilta tämän nautinnon?

    Motorman

    VastaaPoista
  6. Hieno kirjoitus, avasi mulle monta asiaa..

    VastaaPoista
  7. Itse näkisin, että olen sekä s että m, ja myös d sekä s.. Yksinkertaisesti, nuo kaikki tunnetilat on jossain merkityksessä tuttuja ja tunnen sekä Dom että sub space- tilan itselleni tutuksi, vaikka siis en edes varsinaisesti ole bdsm harrastaja ollenkaan, aiheeseen vasta syvällisemmin tutustumassa..

    VastaaPoista