Peikko etsii: masokisti (curious) nainen

Olen kiinnostunut tutkimaan omaa sadistista puoltani. En voi olla varma, puhkeanko tutkimukseni jälkeen kukkaan, näenkö valon tai päädynkö umpikujaan. Tiedän kuitenkin, että tätä korttia en voi jättää kääntämättä. Etsin naista Varsinais-Suomesta käymään tätä tutkimusta kanssani.

Jos olet masokisti tai kiinnostunut kokeilemaan rajojasi (niinhän minäkin), niin saatat olla etsimäni. Olet tyytyväinen siihen, mitä näet peilistäsi. Olet sinut itsesi ja ympäristösi kanssa. Osaat kommunikoida ja tiedät, että mikään suhde ei toimi ilman kunnollista kommunikointia. Olet vapaa tai liikut luvan kanssa. Jos olet varattu, olet valmis siihen että mahdollisesti vaihdan muutaman sanan kumppanisi kanssa. Ymmärrät, että olen vahvassa rakkaussuhteessa enkä ole etsimässä parisuhdetta vaan leikkisuhdetta. Ymmärrät, että minulle dynamiikka (= tulemme hyvin toimeen) on kaikki kaikessa, ja toivon, että se on sinullekin tärkeä asia. Ymmärrät, että haluan tutustua sinuun ihmisenä, ymmärtää sinua ja lähtökohtiasi ennen kuin olen kiinnostunut ihostasi. Ymmärrät, että tämä saattaisi olla yhteinen matka, joka voi alkaa kevyellä viestittelyllä ja parhaimillaan päättyä levinneisiin meikkeihin ja viiruihin kehollasi.

Jos etsit seksiseuraa, en ole hakemasi.

En odota ja halua, että olisit valmis ”paketti”, vaan enemminkin olisit kiinnostunut ottamaan seuraavaan kokeilevan askeleen.
  
Tarjolla terve mies parhaassa iässä. Tunneälyinen ja keskustelutaitoinen karvanaama, jota kiinnostavat elämä ja erityisesti ihmiset. Olen hyvin avoin, tasa-arvoinen, suvaitsevainen ja kärsivällinen. Kyseenalaistan asioita jatkuvasti ja mietin miten asiat voisi tehdä toisin. Kerron asiat suoraan enkä pidä epävarmuudesta. Haluan toteuttaa myös sinun fantasiaasi ja samalla viedä sinua rajoillesi. Käytän turvasanaa ja kunnioitan rajojasi. Pidän jälkihoitoa itsestäänselvyytenä ja nautin siitä.

Yhteistiedot löydät oikeanpuoleisesta palkista. Vastaan mielelläni kaikkiin mieleesi tulleisiin kysymyksiin.

- Peikko

Subille sirkushuveja?

Kärsin aina välillä tirehtöörisyndroomasta. Kyllä keksin nimen juuri ja ihan itse. Tällä syndroomalla tarkoitan tilannetta tai mielentilaa, jossa kuvittelen blondini kaipaavaan jotain muuta, kuin mitä olisi tarjolla. Seuraamme BDSM-aihetta netissä melko aktiivisesti, ja ovathan nämä sivustot täynnä ”täydellisiä” sessiokuvauksia, valokuvia tai kehuja uusista hienoista leluista. Saattaahan sitä pikku Peikolle tulla pieniä kuvitelmia, että pitäisiköhän meilläkin olla tuota kaikkea?

Takaraivossa tietenkin tykyttää se oikea vastaus: ei pidä. Alussa, kun hiutaleena katselin silmät lautasina pervomaailmaa, niin kaikki näytti ihmeelliseltä. Luin sessiokuvauksia ja mietin, että ovatko ne totta vai kaikessa ihmeellisyydessään jonkun hyvän tarinankertojan fantasiaa. Ja ne kuvat! Ei ole totta, että joku on voinut sitoa tuon täydellisen kropan omaavan naisen noin kauniisti. Minä en varmasti onnistu koskaan sitomaan noin saati löytämään noin upeaa naista. No onneksi toinen onnistui kuitenkin.

Muistan ensimmäinen BDSM-henkisen bileillan, johon osallistuin. En saanut silmiäni irti yhdestä naisesta (hän oli liikkeellä näyttävän miehen kanssa), sillä hän ei ollut esteettisyydessään tästä maailmasta. En koskaan ollut nähnyt livenä mitään niin kiihottavalla tavalla kaunista. Omassa ajatusmaailmassani nostin hänet välittömästi mielikuvissani rakentamalleni jalustalle.   

Myöhemmin saman illan aikana katselin esitystä lavalla. Esitykseen osallistui pariskunta, joka veti D/s-henkisen shown. Muistaakseni esitys piti sisällään pientä tanssia, piiskausta, kiehnausta, kiusaamista, sitomista… Muistan pohtineeni miten upea ammattimainen esitys olikaan. Pohdin, että mitähän esiintyjät mahtavat tehdä työkseen. Jalusta oli taas rakennettu.

Hieman myöhemmin aloin pyöriä suomenkielisillä BDSM-foorumeille enemmänkin, ja muutaman onnistuneen kontaktin jälkeen löysin itseni istumassa junassa kohti miittiä, jonne oli tulossa muutamia varsin ”nimekkäitä” kansallisia pervoja. Suurimman osan heistä olin jo etukäteen asetellut jonnekin itseni ja taivaan puoleenväliin, joko heidän kertomustensa, valokuviensa tai ”tietämyksen” takia. Miitin lopputulos oli hyvin ikävä, mutta kaiken kaikkiaan opetus oli loistava.

Nykyään osaan laittaa pervomaailmani paremmin järjestykseen. Katselen (teknisesti) kauniita kuvia mieluusti. Hyvät D/s-videot kiinnostavat kertakatselun verran, erinomaiset ehkä kahden. Sessiokuvauksia luen vähän huonosti (eivät ole minun juttuni). Rankkaan ihmiset hyvien tekojen mukaan, en omakehujen tai uhoamisen. Pidän mielessäni sen, että netissä kerrotaan ne parhaat sessiokuvaukset ja julkaistaan ne parhaat kuvat. Niinhän mekin pitkälle teemme. Näin olen vähän vahvempi ja tiedän, ettei minun kannata haaveilla olevani jotain muuta kuin mitä oikesti olen. Eikä muuten sinunkaan.

Ps. Tässä tekstissä positiiviseen sävyyn mainitut henkilöt ovat nykyään ystäviäni.

Blondi: Itse olen hypännyt pervomaailmaan vasta vajaa pari vuotta sitten. Täytyy sanoa, että matkani on ollut hyvin erilainen kuin Peikon. En ole juuri joutunut hakemaan itseäni, koska tapasin lähes ensimmäisellä kerralla sen täydellisen vastakappaleen. Joka tyydyttää oikeastaan kaikki tarpeeni. Ja jos haluan jotain muuta, on minulla lupa hakea se sovittujen rajojen sisällä muualta. Ehkä alistuvalla osapuolella on muutenkin helpompaa, koska ei tarvitse oikeastaan osata mitään juttuja. Minähän olen se tekemisen kohde! Toki täytyy myöntää, että olen varustettu melko hyvällä ja terveellä itsetunnolla, joten en ole jaksanut miettiä omia puutteitani tai epätäydellisyyksiäni tai juuri verrata itseäni muihin. Jos minun pitäisi määritellä alistuvan osapuolen tärkein ominaisuus, niin vastaisin ilman muuta, että hyvä itsetunto ja ymmärrys omasta arvosta ja ainutlaatuisuudesta. Niillä pääsee pitkälle ja säästyy monilta kolhuilta. 

Blondi: Reisille. Kirjaimellisesti.

Olen kaivannut piiskaa. Sellaista suloista kipua. Joka laittaa minut paikalleni. Sinne, minne kuulun. Sellaiseen ei ole pitkään aikaan ollut halua. Kummallakaan. Olemme keskittyneet rakentamaan yhteistä elämää ja kotia. Pesineet. Kipu on tuntunut hyvin vieraalta siinä kuviossa.

Tänään Peikko nappasi laatikosta kuitenkin kaksi lempipiiskaani. Bambukepin ja nahkalätkän. Peikko purki ensin minusta pahimmat paineet näin menkkaviikon lopulla naimalla minulle varsidildolla ja hyrrällä ison kasan orgasmeja. Orgasmit tuntuivat niin intensiiviseltä, että en ollut varma mihin edellinen loppui ja mistä seuraava alkoi. Niinpä en tajunnut kysyä lupaan kuin murto-osaan laukeamisista. Peikko oli jo aiemmin naputellut  minua hyvän tovin sisäreisille ja hävylle bambulla. Vastaukseksi hän sai vain tyytyväistä huokailua ja yninää. Rytmikkäitä, pieniä naputuksia. Juuri sellaisia, mistä eniten nautin. Olin kysynyt aikaisemmin lupaa siihen, että saisin katsoa, kun minua piiskataan. Lupaa ei kuitenkaan myönnetty.

*****

Nyt Peikko kuitenkin istuu jalat auki ja nojaa selkänsä sängyn päätyyn. Vetää minut jalkojensa väliin. Lähes syliin. Käskee minua avaamaan jalat. Apposen auki. Kuljettelee bambua edes takaisin sisäreisillä. Pitää toisella kädellä tiukasti leuastani kiinni. Katsothan sä nyt? Kyllä mä katson. Naps, naps. Bambu piirtää kauniita punaisia juomuja reisiini. Sä olit kulta äsken vähän tottelematon. Kun sä laukesit viisi kertaa, ja kysyit lupaa vaan kolmeen. Se on melko huono saldo. Sä saat nyt kuitata sen kymmenellä iskulla. Ja sä lasket iskut. Ymmärsitkö sä? Ymmärsin. Laskenko mä yhdestä kymmeneen vai kymmenestä yhteen? Saat itse päättää.

Reiteni ovat jo hyvin lämmitellyt. Kipu tuntuu silti melko kovalta. Ei kuitenkaan sietämättömältä. Ensimmäiset viisi iskua katson tiukasti reisiäni ja bambun lyöntejä reisilläni. Sitten kallistan päätäni taaksepäin ja siirrän katseeni Peikon silmiin. Koska kuten aina, ne kannattelevat minua parhaiten.  Saan koota itseäni riittävästi iskujen välillä. Reidet yrittävät painua kiinni jokaisen iskun jälkeen, mutta muistan aina avata ne uudelleen. Vihdoin olen laskenut kymmeneen. Peikko silittelee minua hetken ja kehuu hyväksi tytöksi. Kunnes vetää minut jalkojensa väliin. Kuulen Peikon kasaavan tyynyjä selkänsä alle ja tiedän hänen katselevan naidessaan minua suuhun. Lopulta hän tulee päälleni ja nai itselleen orgasmin.

Kun Peikko vetäytyy sisältäni, on hän aivan veressä. Ai, ne menkat olivatkin mulla. Kumpikaan meistä ei jaksa nolostella verta. Peikko käy pikaiseen suihkussa, minä hänen jälkeensä pesemässä itseni. Ryömin Peikon kainaloon. Olen edelleen fiiliksissä, ja pyydän saada lisää piiskaa. Voi kulta, kun sä et enää tänään saa. Hellittelemme pitkään sängyllä. Nousen istuma-asentoon ihailemaan viiruja reisissäni. Istun sängyllä lähes lotusasennossa reidet auki. Puhumme yleisellä tasolla piiskaamisesta. Siitä, millaisesta piiskaamisesta nautin. Musta on kulta ihanaa, kun sä piiskaat mun rintoja...

Peikko ottaa nahkalätkän käteensä ja alkaa naputella sillä rintojani. Nojaudun taaksepäin ja nautiskelen, kun lätkä kiertää rintojani, osuu välillä kylkiin. Kun Peikko on käsitellyt kummatkin rintani, siirtyy hän jo entuudestaan punaisiin reisiini. Hetki on jollain tavalla oudon hellä ja intiimi. Lämpimät reiteni ottavat nätisti vastaan piiskaa. Kumpikin reisi saa omansa. Peikko viimeistelee reiteni vielä kämmenillään. Nautin, hengittelen ja ynähtelen hiljaa. Noin, nyt sä olet valmis. Makaamme sängyllä pitkään sylikkäin.

Blondi: Merkillisiä suujuttuja

Olemme harrastaneet Peikon kanssa viime aikoina suujuttuja. Vähän erilaisia sellaisia. Sormet kurkkuun –juttuja. En tiedä, onko niillä mitään erityistä termiä.

Taustaksi kerrottakoon, että olen oireillut syömishäiriöllä useita vuosia nuorena aikuisena. Ahminut ruokaa. Yrittänyt päästä siitä eroon. Oksentamalla. Ilman, että olen koskaan onnistunut siinä. Oksentamisessa. Keinot ja kerrat, kun olen oksentamista yrittänyt, ovat monet. Olen lukenut kateudesta vihreänä bulimiakuvauksia, joissa oksentamista seuraa euforia, leijuolo, haaveiltu tyhjyys. Mutta minun oksennusrefleksini ei vain toimi. Mikä on totta kai ollut onni onnettomuudessa – bulimia olisi riistäytynyt nopeasti käsistä paljon pahemmaksi kuin mitä se kohdallani oli. En ole oksentanut kuin joskus teininä pahassa krapulassa. Hetkinen, muutamia kertoja kyllä aikuisenakin ilmeisesti ruokamyrkytyksen tai pilaantuneen ruoan seurauksena. Minulla ei ole koskaan ollut oksennustautia eikä muutakaan vatsatautia sen puolen.

Ja nyt nautin siitä, kun Peikko tunkee sormensa kurkkuuni. Syvälle. Niin pitkälle, että kakomisrefleksi tulee. Ulos tulee kuitenkin vain paksua, sitkeää limaa. Kuten silloinkin, kun yritin itse oksentaa. Peikon sormet kurkussani tunnen kuitenkin olevani vapaa eivätkä ne liity itseni kiduttamiseen tai rankaisemiseen. Päinvastoin. Voin antaa kontrollin jollekin muulle, koska en enää tarvitse sitä itse. Peikon tekemänä sormet kurkussa – juttu on äärimmäisen intiimiä ja jopa herkkää. Minä kiihottuneenakäytettynäkuolaisenakyyneletsilmistävaluen, Peikko tyynenä ja turvallisena minun kanssani. Kokeilemassa. Yhdessä. Tapoja käyttää. Katsoa miten toinen reagoi. Ja jos reaktio on positiivinen, niin viedä pikkuhiljaa pidemmälle. Yhä vain uusia juttuja. Kummallisiakin sellaisia. Ja kuitenkin toisaalta niin selkeitä ja loogisia. 

Suujuttuihin liittyvät kaikki vaatimattomat fetissini, mikäli niitä minulla edes on. Sormet, käyttäminen, kuola, ruumiinaukkojen venyttäminen, sotkeminen. Tästä on hyvä jatkaa!