Blondi: Miksi pervomies ei bloggaa?

Olen ilokseni huomannut, että muutama tämän blogin lukija pitää omaa BDSM-aiheista blogia. Tuoreimpana tuttavuutena on Olivia, jonka mainioon blogiin tutustuin jokin aika sitten. Tykkään lueskella myös pervotuttuni Tetriksen tekstejä, joissa pohditaan monipuolisesti pervoilun eri ulottuvuuksia. Sekä Olivia että Tetris tuovat hienosti esille, miten vakiintuneeseenkin parisuhteeseen voi tuoda täysin uusia ulottuvuuksia seksuaalisuuden saralla, kun vain molemminpuolista tahtoa kumppaneilla riittää. Iso hatunnosto siitä heille! Eli kääntäen. Jos minun pitäisi alkaa Peikon kanssa yllättäen rakentaa vaniljaista parisuhdetta, niin metsään menisi ja rytisten.

Vanhemmista, ei päivittyvistä suomalaisista pervoblogeista olen lueskellut paljon Draamaqueenitiksen tekstejä. Luin blogia vuosia säännöllisesti ennen kuin olin edes kokeillut pervoilua, ja toivoin, että kunpa itse pääsisin kokemaan jotain vastaavaa. Kipua ja roolinvaihtoa –blogi on switch-pariskunnan ylläpitämä, ja siinä on ymmärtääkseni kahden kirjoittajan tuottamia tekstejä. Blogia ei ole päivitetty pitkään aikaan, mutta tekstit ovat edelleen mielenkiintoista luettavaa. Kummassakin blogissa pääsee seuraamaan kirjoittajien matkaa pervoilun maailmaan. Alun haparointia on ihana lukea, kuten myös löytämisen iloa vielä useamman vuodenkin yhteisen matkan jälkeen.

Suomenkielistä (kuten myös englanninkielistäkin) pervoblogikenttää vaivaa kuitenkin eräs puute. Missä ovat alistavat miespuoliset kirjoittajat ja bloggarit? Onko niin, että miehellä kynä ja piiska eivät mahdu samaan käteen? Miesten julkaisemia kuvablogeja löytyy maailmalta pilvin pimein, mutta pohdiskelevalla tekstillä varustetut, miesten kirjoittamat pervoblogit ovat kiven alla. Peikon tekstien lisäksi en ole törmännyt suomenkielisiin miesten kirjoittamiin teksteihin. Enkö osaa etsiä pervomiesten kirjoittamia blogeja vai eikö niitä ole?

BDSM-baarista löytyy toki miesten pohdintaa, mutta jotenkin itse tykkään lukea tekstejä blogimuodossa. Readerin kautta kaikki tekstit saa samaan paikkaan, josta ne voi kätevästi käydä lukemassa kerralla silloin kun itselle sopii. Ei tarvitse haahuilla sivuilla edestakaisin, vaan kaikki tekstit rullaavan nätisti muotoiltuina uutisvirrassa.

En tunne kovin hyvin blogimaailmaa. Mutu-tuntumani on kuitenkin, että enemmistä bloggareista on naisia. Mahdanko olla oikeassa? Jos näin on, niin miesten puuttuminen pervoblogikentässä ei enää ihmetytä niin paljon. Otetaan ensin marginaaliryhmä (saako näin sanoa?) pervot. Sitten valitaan sieltä alistavat miehet. Heistä valitaan miehet, jotka pitävät kirjoittamisesta. Näistä poimitaan vielä miehet, jotka haluavat kirjoittaa blogia ja julkaista ajatuksensa koko maailmalle. Hmmmm…

Nyt kaikki Suomen pervomiehet - aktivoitukaa kirjoittamaan! Jos teillä lukijoilla on tiedossa suosittelemisen arvoisia BDSM-aiheisia blogeja, etenkin tekstipainotteisia sellaisia, niin otan mielelläni lukuvinkkejä vastaan. 

Blondi: Kierre

Oli viikonloppu. Valvoin myöhään, lähes aamuun. Vuorokausirytmi sekosi moneksi päiväksi.

Piti porata reikä kattoon koukkua varten. Tulikin kaksi reikää kauniiseen valkoiseen kattopaneeliin, kun ensimmäinen poraus osui vanhan kerrostalon arvaamattomaan raudoitukseen. Piti lähteä kiireessä kotoa. Jättää asunto sekaisin ja työkalut esille. Piti lähteä niin nopeasti, että ajatukset eivät ehtineet järjestäytyä mukaan. Piti lähteä ilman rutiineja. Piti olla yötä tutussa paikassa, mutta kuitenkin muualla kuin omassa kotona ilman omia iltarutiineita. Aamulla oli jo sellainen olo, että maailma kaatuu niskaan ja mistään ei tule mitään. Koska asiat eivät ole järjestyksessä. Riideltiin kaksi päivää ja tuotettiin toisillemme pahaa mieltä. Koska en siedä epävarmuutta. En ihmissuhteissa enkä muissakaan asioissa. Koska en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin tapahtuu. Ja tapahtuuko.

Piti mennä kauppaan. Ex tempore. Ilman kauppalistaa. En käy kaupassa ilman kauppalistaa. Koska en osaa ostaa mitään ilman listaa. Koska haluan tietää etukäteen, mitä tarvitsen, kirjoittaa sen ylös ja ostaa listassa olevat asiat. Jotta maailmani pysyy paikoillaan. Haahuilua hyllyjen välissä ilman listaa. Tuska siitä kun ei osaa ostaa oikeita asioita. Toinen kulkee edellä ja tuskastuu. Miksei se jo tule? Enkä pysty päättämään mitä tarvitsen. Koska lista puuttuu. Kauppa sentään on oikea. Lopuksi ainoa järkevä päätös. Mene sä, niin ostan omani rauhassa valmiiksi. Tunne kiireestä ja paineesta katoaa, ja pystyn taas ajattelemaan ja toimimaan paremmin. Silti olen vähän hukassa, kun kaikki alkoi väärin päin. Olisi pitänyt olla lista. Olisi pitänyt olla korin sijaan kärry. Koska aina on kärry, johon tavarat laitetaan tiettyyn järjestykseen.

Rauhoitun, kun saan ostokset pakattua. Tiettyyn järjestykseen. Menen kukkakauppaan, ja viihdyn siellä pitkään. Ostan kaksi kaunista orkideaa. Pyöräilen kotiin. Laitan ostokset rauhassa jääkaappiin. Kukin tavara omalle paikalleen. Korjaan ylimääräisen reiän kattopaneelista luovalla tavalla.

Ja voin taas hengittää. 

Blondi: Arkialistumista parhaimmillaan

Sain Peikon tänään luokseni kyläilemään suoraan töistä. Vaihdoimme arkisia kuulumisia ja suunnittelimme viikonloppua. Istuimme sohvalla, ja Peikko silitteli kasvojani. Tunsin hänen kiristävän otetta hiuksistani, ja aloin liukua jonnekin omaan tilaani. Tiesin, että hengitykseni kiihtyi, ja silitys poskilla vaihtui avokämmeneksi. Iskien. Rytmikkäästi, napakasti, hiuksista kiinni pitäen.

Seuraavaksi havahduin siihen, että minua talutettiin hiuksista makuuhuoneeseen. Peikko taitteli kauniisti huovan lattialle sängyn reunan viereen, ja pyysi, ei – käski minun polvistua huovalle siten, että ylävartaloni oli sängyn päällä. Housuni laskettiin hitaasti polviin. Ensin verskat, sitten alushousut (huomaa seksikäs kotivaatetus, asuun kuuluivat myös loppusilauksen antavat villasukat kertaa kaksi kerrosta niitä, kylmät lattiat).

Ja tässä kohtaa puhelin soi. Peikko toi minulle puhelimen. Haluatko vastata, se on äitisi? En halua, saanko, (viime hetken konditionaalikorjaus), saisinko laittaa puhelimen äänettömälle? Saat, ole hyvä.

Hapsupiiska aloittaa työnsä pakaroissani ja reisissäni. Jossain kohtaa saan jalkojeni väliin hyrrän. Puristan jalkojani lujaa yhteen. Piiska jatkaa. Hengitän ja nautin. Tunnen kun Peikko sovittelee paikoilleen pervojoulupukin tuomaa painavaa metallista tappia. Tappiin rytmikkäästi osuva hapsupiiska ja hyrrä jalkojen välissä saavat minut haluamaan laukeamista. Maltan kuitenkin kerrankin odottaa, enkä ala vinkua lupaa laueta. Nautin aidosti piiskasta, vaikka arvaan, että lyöntivoimaa on tällä kertaa melkoisesti. Pysyn paikoillani, enkä kiemurtele pois.

Luin muutama päivä sitten erään minua koskettavan blogikirjoituksen yhdestä suosikkiblogeistani, jossa alistava mies pohti alistuvan naispuolisen kumppaninsa alistumista otsikolla endure vs. surrender. Teksti sai minut miettimään alistumisen syvempää psykologista mekanismia, ja sitä eroa, mikä on sanojen sietää/kestää ja alistua välillä. Koska eroa on todella paljon. Valitsenko, että alistun aidosti Peikolle, vai valitsenko, että yritän vain sietää sen hetkisen mahdollisen epämukavuuden ja ajattelen, että kohta se on ohi? Olenko hetkessä läsnä luottavaisena vai mietinkö jo tulevaa – kohta tämä helpottaa?

En tiedä, vaikuttiko lukemani mieleeni, mutta tänään oli sellainen hetki, että pystyin aidosti päästämään irti ja nauttimaan. Myös epämukavuudesta, paikoitellen myös kivusta. Ajattelin, että Peikko kyllä tietää, koska lopettaa. Ja tiesihän se. Lopuksi Peikko veti nätisti housuni ylös, ja makoilimme sängyllä sylikkäin pitkän hetken. 

I feel you

Olen aina pitänyt hyvää huolta lapsistani. Pienestä pitäen olen ollut täysillä mukana heidän elämässään. Tämä side on ollut niin vahva, että kun parisuhteeni heidän äitinsä kanssa päättyi, toinen lapsistamme halusi muuttaa, ja muuttikin pian luokseni, ja toinen lapsemme teki sen muutama vuosi myöhemmin.

Olen yrittänyt olla penkomatta tai kasvattamatta törkykasaa, joka lasten muuttoihin ja sitä seuranneisiin tilanteisiin on liittynyt. En tee sitä nytkään, mutta mainitsen että viimeisen parin kuukauden aikana olen naamatusten jutellut neljän eri sosiaalityöntekijän kanssa, sekä istunut alustavassa istunnossa käräjäoikeudessa.

Olen käynyt neljä lastensuojeluilmoituksen käsittelyä läpi. Näissä lasteni äiti on ”haukkunut” minua sadomasokistisesta suhteesta, dominoivasta asenteestani, adrenaliininhakuisesta elämästä jne. Lisäksi edellä mainituista asioista on puhuttu perheneuvolassa kahden asiantuntijan kanssa. Jokaista lastensuojeluilmoitusta leimaa se, että ne on tehty suurissa tunteissa ilman totuuspohjaa ottamatta asioista selvää. Tämän takia jokainen lastensuojeluilmoitus on katsottu aiheettomaksi viranomaisten toimesta. Viimeisimpään minua tai jälkikasvuani ei enää edes kutsuttu haastateltavaksi.

Jokaisen viranomaiskäynnin jälkeen olen saanut kiitosta siitä, että olen käynyt kertomassa oman kantani. Viranomaiset tietävät mitä on vastuullinen vanhemmuus, ja tunnistavat vastuullisen vanhemman hänet tavatessaan.

Koska viimeisestä lastensuojeluilmoituksesta kävi ilmi, että lasteni äiti lukee blogiamme, ja koska Blondi, joka vastoin omaa tahtoaan tuli vedetyksi huoltajuuskiistaan mukaan, haluaa oikaista joitakin hänen käsityksiään koskien meidän suhdettamme ja kykyämme huolehtia jälkikasvustani, annan nyt puheenvuoron Blondille.

Peikko

Hyvä Peikon lasten äiti!

En olisi välttämättä halunnut joutua mukaan elämääsi. Näin kuitenkin kävi sinun kirjoittaessasi nimeni viimeisimpään tekemääsi lastensuojeluilmoitukseen.

Mukavaa, että seuraat ahkerasti blogiamme. Olemme iloisia saadessamme sinut tänne vieraaksemme. Toivottavasti viihdyt täällä ja löydät asioita, josta saat kenties omaan elämääsi tarttumapintaa. Olet ainakin lukenut tekstimme perusteellisesti ja omistautuneesti, katsellut kuvia ja tutustunut jopa linkkivinkkeihin. Koska kirjoitat itsekin blogia, niin onkin hienoa, että voimme näin vuorotellen lukea toinen toistemme tekstejä. Kunnioitan integriteettiäsi, joten en julkaise blogisi osoitetta tässä enkä myöskään linkkivinkeissä.

Olemme otettuja siitä, että seuraat elämäämme muuallakin netissä. Pervoyhdistyksen kuviot ja Baarin keskustelutkin ovat sinulle tuttuja. Olisi kiva kuulla, millä nikillä palstoilla pyörit – ehkä löytäisimme jopa yhteisiä tuttuja tai kiinnostuksen kohteita. Kun kerran näillä sivustoilla liikut, tunnet varmasti hyvin toiminnan, jossa olemme mukana. Lukupiiriä, uusien kiinnostuneiden perehdyttämistä vastuulliseen BDSM-toimintaan, ennakkoluulojen hälventämistä omalla toiminnallamme, kokouksissa istumista…

Jos blogimme kuitenkin ahdistaa sinua ja koet sen sisällön epämiellyttävänä, herää kysymys, että mitä teet täällä. Tiedän yhden ihmisryhmän, joka nauttii epämiellyttävistä tuntemuksista ja itsensä kiduttamisesta epämiellyttävillä asioilla – niitä kutsutaan masokisteiksi, jollaiseksi minuakin väität.

Olet jättänyt kaksi lastensuojeluilmoitusta nuoremmasta lapsestasi, joka asuu Peikon luona omasta tahdostaan. Myös ystäväsi ovat jättäneet ilmoituksia, kiitos heillekin huolenpidosta.

Ensimmäisessä ilmoituksessa väität, että Peikon suhde nykyiseen naisystäväänsä eli minuun perustuu sadomasokismille. Ennen kuin esität asioita totena, toivoisin, että selvität faktat. Peikko ei ole sadisti, enkä minä masokisti. Jos olisit lukenut tekstimme vielä huolellisemmin, tietäisit tämän. Lisäksi väittämäsi sisältää toisen suuren virheen, jonka haluan korjata. Suhteemme perustuu rakkaudelle, välittämiselle, luottamukselle, kunnioitukselle ja tasa-arvolle. Hienoa, että ymmärrät nyt tämän asian.

Viittaat molemmissa lastensuojeluilmoituksissa huoleesi siitä, että lapsesi altistuu sadomasokistiselle materiaalille ja elämäntyylille. Minä ja Peikko olemme fiksuja aikuisia ja kiitämme sinua huolenpidosta. Meidänkään mielestämme mikään seksuaalinen toiminta ei kuulu lasten silmille eikä korville eli olemme kanssasi samaa mieltä asiasta. Pidämmekin arjessamme huolen siitä, että näin ei tapahdu. Kahden aikuisen välinen seksuaalisuus ei kuulu lapsille, oli seksuaalisuuden muoto sitten mikä tahansa.

Peikon luona lapsesi kuitenkin altistuu monelle muulle asialle. Hän saa isältään rakkautta, hellyttää, hoivaa ja välittämistä. Lisäksi hänen arkensa on turvallista ja varmasti melko tylsääkin murrosikäisen arkea. Lapsellasi on säännöllinen vuorokausirytmi. Hän saa riittävästi monipuolista ruokaa ja puhtaat vaatteet päällensä. Hänen arjessaan on paljon myös sosiaalisia suhteita ystävien kautta. Lapsesi ystävät tykkäävät kyläillä Peikon luona, koska heistä pidetään siellä huolta. Lapsellasi on myös velvollisuuksia. Hän joutuu tekemään läksynsä, hoitamaan harrastuksensa ja osallistumaan kotitöihin sekä kantamaan arjesta vastuuta sen verran kuin murrosikäisen kuuluukin. Lapsen isä on aina käytettävissä, sekä isoissa että pienissä murheissa.

Lapsesi altistuu myös kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen parisuhteelle. Hän näkee, miten kaksi ihmistä seurustelee keskenään, viihtyy yhdessä, osoittaa hellyyttä ja tunteita. Uskallan väittää, että hän altistuu tällä hetkellä terveelle parisuhteen mallille, ja toivonkin, että hän saa siitä jotain omaan tulevaisuuteensa. Itse en yritä leikkiä äitiä lapsellesi. Toimin hänelle luottoaikuisena, jolle voi puhua jos siltä tuntuu tai olla hiljaa, jos puhuminen ei huvita. Tosin teini-ikäiseltä ei puhuminen aina onnistu, joten teemme asioita yhdessä. Laitamme hiuksia, lakkaamme kynsiä, katsomme leffoja, käymme kaupassa. Sellaista perusarkea, jota hän varmasti sinun luonasi asuessaankin vietti.

Kirjoitat molemmissa lastensuojeluilmoituksissa, että Peikon elämäntyyli on adrenaliinihakuinen. Olemme olleet Peikon kanssa pian vuoden yhdessä, ja tämä väittämä tuleekin minulle suurena yllätyksenä. Itse näen Peikon tasaisena, luotettavana ihmisenä, jolle tavallinen arki on parasta elämää. Kuten itsellenikin. Peikko ei ota arjessaan turhia riskejä, vaan ajattelee aina, että mikä olisi lasten kannalta paras ja turvallisin vaihtoehto. Hän hoitaa työnsä, käy aivan tavallisissa harrastuksissa ja viettää arkea lapsenne toisena huoltajana. Meistä kumpikin tavoittelee selkeää ja yksinkertaista arkea – siihen eivät kuulu adrenaliininhakuisuus eivätkä extreme-kokemukset. Osaan työkokemukseni ja koulutukseni perusteella tunnistaa hyvin erilaisia ihmistyyppejä, joten luotan tässä omaan arvostelukykyyni ja siihen mitä näen Peikon ja teidän lapsenne arjessa.

Syytät Peikkoa lastensuojeluilmoituksissa myös siitä, että hän yrittää vieraannuttaa lastasi sinusta. Vakuutan, että huolesi on turha. Semminkin kun Peikko ei koskaan puhu pahaa sinusta tai arvostele sinua lasten kuullen. Itse asiassa nyt kun aloin miettimään asiaa, niin hän ei ole koskaan puhunut sinusta pahaa kenenkään kuullen, ei edes minun. Minusta se kertoo kypsästä ja aikuismaisesta käytöksestä, että entistä puolisoa ei mollata eikä mustamaalata. Olenkin Peikosta ylpeä, ettei hän tee tätä. Kun lapsesi kysyy Peikolta neuvoa sinua koskevissa asioissa esim. yhteydenpidon suhteen, pysyttelee Peikko hyvin neutraalina. Hän ei halua tehdä ratkaisuja lapsenne puolesta, vaan antaa hänen päättää itse. Hän kuuntelee, kyselee ja yrittää selvittää, mitä lapsi itse haluaa, ja antaa sitten lapsen päättää.

Tiedätkin varmasti, että sinulla on erittäin fiksu lapsi, joka osaa ajatella omilla aivoillaan. Olen erityisen ylpeä siitä, että lapsesi osaa ilmaista tunteitaan hyvin ja rakentavalla tavalla. Lapsesi syksy ja alkukevät ovat olleet aika rankkoja. On ollut mm. monenlaisia viranomaistapaamisia, joista varmasti oletkin tietoinen. Toivomme, että asiat ratkaisivat mahdollisimman pian, niin pääsimme kaikki jatkamaan elämäämme eteenpäin. Sinä ja Peikko lapsen huoltajina, minä Peikon naisystävänä. Meitä Peikon kanssa kiinnostaa vain lapsesi paras – sen varmasti tiedätkin.

Tiedän, että sinun ja Peikon välit ovat huonot eikä keskusteluyhteytenne toimi. Onkin ehkä liikaa vaadittu, että yrittäisitte jatkossa keskustella asiat selviksi, jos sinulla herää huoli lapsestanne. Mutta tiedätkö - voit aivan hyvin ottaa yhteyttä myös minuun ja puhua kanssani asiasta. Toivon tätä erityisesti silloin, kun tuot esille sellaisia asioita, jotka koskettavat myös minua. Saat halutessasi yhteystietoni Peikolta.

Kiitos kun kävit lukemassa, poikkea taas uudelleen joku kerta.

Ystävällisin terveisin

blondi