tiistai 19. maaliskuuta 2013

Blondi: Aloitteleva pervo latenssivaiheessa


Latenssivaihe Freudin mukaan:
”Lapsen psykoseksuaalisen kehityksen vaiheelle 6-11 vuoden välillä on ominaista sukupuolivietin suhteellisen vähäinen merkitys persoonallisuudessa.”
Olen ensimmäistä kertaa lyhyen, kohta vuoden mittaisen pervourani aikana tilanteessa, jossa seksi ja pervoilu eivät pyöri mielessäni 24/7. Pitkään tuo lähes maaninen vaihe kuitenkin kesti. Sinänsä en ihmettele maanista vaihetta. Vaikka olen aina tiennyt kuka ja mikä seksuaalisesti olen, olen päässyt nauttimaan haluamastani seksistä vasta keski-ikäisenä (apua, mikä sana…). Kiinniotettavaa on riittänyt.

Nyt tuntuu siltä, että arjessani on sijaa muillekin asioille, kun sen miettimiselle, että koska seuraavaksi leikitään. Koska seuraavaksi saan orgasmeja. Ja kuinka monta saan. Saanhan mahdollisimman monta. Koska seuraavaksi pääsen kokemaan sen humauksen, kun alan siirtyä leijumaan omaan tilaani. Koska pääsen töistä kotiin pervosivustoille. Lukemaan blogeja. Nettikauppoihin tarvikkeita katsomaan.

Ja tunne on, hmmm, vapauttava. Ei huolestuttava. Ei epänormaali. Vaan sellainen kuin sen kuuluukin. Tuntuu kivalta, kun pitkästä aikaa muutkin asiat kiinnostavat. Työ. Luottamustoimet. Yhteydenpito ystävien kanssa. Kirjat. Kirjallisuus. Rauhoittuminen. Lapsuudenperhe ja sen jäsenet.

En tällä hetkellä ikävöi jatkuvasti Peikkoa. Ikävöin toki, mutta ikävä ei ole sellaista pohjatonta halua ja kaipuuta.  Myös tarvitsevuuden tunne, josta olen paljon kirjoittanutkin, on vähentynyt. Annan Peikolle enemmän tilaa olla ja hengittää, enkä koko ajan vaadi häneltä asioita. Mielialani ovat tasaisemmat eivätkä heittele koko ajan onnen ja epätoivon välillä. Jaksan keskittyä tekemisiini paremmin.

Alistumiseeni on tullut lisää sävyjä, ja kaikki ei enää pyöri orgasmien ja seksuaalisen tyydytyksen sekä fyysisen käyttämisen ympärillä. Jaksan ja pystyn nauttimaan ja jopa odottamaan. Ainakin joitain minuutteja. Olen oppinut nauttimaan siitä, kun Peikko käskyttää minua. Toistaiseksi käskytys liittyy lähes pelkästään leikkeihimme tai tilanteisiin, jossa olemme fyysisesti samassa tilassa – etäjuttuja ja arkialistumista meillä ei juuri ole. Nautin myös siitä, kun Peikko puhuu minulle. Verbaalista nöyryyttämistä emme harrasta, mutta Peikko alistaa minua tehokkaasti puhumalla ja äänellään. Kertoo, mitä tulee minulle tekemään. Miten minä en voi sille mitään. Millainen minä hänen silmissään olen. Supattaa korvaani ja hellittelee lempinimillä. Raasu. Pikkuinen.

Nautin nykyään puolivaniljaisesta seksistä. Siitä, josta en suhteemme alkuaikoina pystynyt nauttimaan juuri lainkaan. Jota emme oikeastaan harrastaneet. Peikko olisi ehkä halunnut, mutta minä en pystynyt. Tai jos pystyin, niin olo oli tyhjä jälkeenpäin. En ole aikaisemmassa elämässäni esim. pystynyt sietämään sitä, että minä olen miehen päällä. Mutta Peikon päällä viihdyn nykyään erinomaisesti. Voisin fiilistellä siinä vaikka kuinka pitkään. Peikko leikkii rinnoillani. Nipistää, puristaa. Lujaa. Aivoni osaa yhdistää nykyään rinnoista lähtevän mielihyvän ja kivun toisiinsa. Katselen Peikon käsiä ja sormia rinnoillani. Katselen Peikkoa silmiin. Saan klitorikselleni joko Peikon sormet tai hyrrän. Hyrrä-ystäväni on parempi, koska se vapauttaa Peikon kädet. Rinnoilleni. Kasvoilleni. Lukitsemaan käteni. Läpsimään rintojani ja kasvojani. Joskus saan tapin sisääni, ja se vahvistaa kaiken stimulaation kymmenkertaiseksi. Laukean joko isosti tai pienesti. Mutta iso oivallus tässä kuvatunlaisessa puolivaniljaisessa seksissä on se, että olisin usein aivan yhtä tyytyväinen ilman orgasmia. Aikuisten oikeesti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti